sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Reseptejä selaillessa

Tein löydön á la Maken Ruokaa ja leivontaa blogista: kinuskijuustokakku! Alkoi jo mielessä into herätä: tässäkö ensi viikonlopun MÄSSYleivonnaiseni? Siis yksi niistä. Minun MÄSSYihini kuuluu useimmiten ainakin kaksi eri leivonnaista. Miestä varten teen aina jotain ja sitten jotain semmoista, mikä on itsestäni tosihyvää. Meillä miehen kanssa leivonnaismaut ovat vähän erilaiset. Mies suosii marja- ja hedelmäpiiraita ja sitten toisaalta myös tiikerikakku, mustikkamuffinssit, mokkapalat ja banaanimuffinssit maistuvat. Minä pidän äklömakeasta ja olen hulluna rahkaan, tuorejuustoon, kermaan..

Tässä on vain yksi ongelma. Kun nyt olen taas vaihteeksi ihastunut Blå bandin valkosuklaa-nougat-mousseen, niin onko tuo kinuskikakku sitten vähän liian samanlainen maultaan? Moussessa ei ole kinuskia, mutta siinä on kieltämättä jotenkin kinuskinen maku. Minun täytyy harkita tätä. Toinen oiva kakkuvaihtoehto olisi Karamellin blogista löydetty rommi-rusinajuustokakku.

Tykkään MÄSSYssä myös leipoa talonpojanleipiä. Ne ovatkin pikkuleipäsuosikkini numero yksi. Tulevat helposti ja ovat syntisen hyviä. Niitä teen varmaan tässä tulevassa mahantäyttöjuhlassakin.

Tänään oli jotenkin ankea olo kun istuin yksin 100 gramman lohipalasen ja perunan kera ruokapöydässä. Teki niin, niin mieli jotain.. jotain enemmän, iso satsi vaikka Mäkkäriltä.. tai jotain! Mutta eihän sitä voi. Maalla asumisessa on toisaalta se hyvä puoli, että ei ole yksinkertaisesti mahdollista lähteä lohduttamaan itseään Mäkkärille. Lähimpään Mäksyyn on nimittäin se 20 kilometriä ja rapiat päälle. Täytyy olla melkoinen hampparihimo, jos aikoo ajaa sellaisen matkan ihan ilman muuta asiaa..

Rahaton

Joskus harmittaa olla työtön lortti. Minähän en saa mitään työttömyyskorvausta enkä työmarkkinatukea - katsovat miehen tienaavan tarpeeksi meille molemmille. Ei siinä mitään, mutta tuntuu välillä vaikealta aina kaikkeen pyytää rahaa mieheltä. Nytkin tekisi mieli ostaa Confetin nettikaupasta yksi juttu. Maksaapi 20+ euroa. Ja siitä on tietty neuvoteltava miehen kanssa. Aikeissa olisi ostaa säädettävä irtopohjavuoka, josta saa sovellettua 18-30 sentin halkaisijan kakkuja. Minulla on kaksi irtopohjavuokaa, mutta ne ovat molemmat todella suuria. Ei oikein huvita leipoa täysikokoisia "perhekakkuja" kahta ihmistä varten. Ja olen kyllästynyt tunaamaan sinänsä ihan erinomaisten Bruno-kertakäyttöpahvivuokien kanssa. Ne ovat halkaisijaltaan 17 cm, joten aika kätevästi niihin saa tehtyä puolikasannoksen erilaisista juustokakuista. Mutta irtopohjaominaisuus puuttuu.

Ei kommentteja: