Mistä pidän, mistä en

Huomasin MÄSSYssä nyt viimeksi yhden asian: oikeastaan pidän eniten kotona tehdystä mustikkarahkasta (purkki rahkaa + sokeria + vaniljasokeria + kohmeisia pakastemustikoita = simppeli rahkaherkku) ja pullasta. Miksi sitten kasaan kaapit täyteen kaikkia erilaisia suklaita? Siellä ne sitten vanhenevat ja lopulta heitän ne pois. Kun vain malttaisin pitää tämän opetuksen mielessäni seuraavaa MÄSSYä odotellessa! Jotenkin taas pelkään, että menen Lidliin ja ostelen älyttömyyksiä. Toistan itseäni - joka MÄSSYn jälkeen on hetken järki päässä ja sitten se taas pimenee.

MÄSSYni tosiaan koostui sunnuntaista ja maanantaista. Maanantaina keskityin enimmäkseen normaaliin, suolaiseen puoleen - ruoka-ruokaan. Oikeastaan makeanhimo tyydyttyy pian ja vähäisellä vaivalla. Järkeni tietää sen ja kokemus vahvistaa asian. Mutta aina silti hamstraan suklaateja ja häpeän sitä sitten. Nyt tänään teki mieli alkaa heittää pois raivossa kaikkea turhaa suklaanamia kaapeista. Kun en jaksa niitä, enkä oikeastaan kaikista edes pidä. Kotikasvatus kuitenkin estää heittämästä pois, kun kotona aina paheksuttiin ruoan pois heittoa. Nyt jo jotkut marsipaanisuklaat ovat 6 kuukautta "yli-ikäisiä".. pitäisi kai linkaista ne suosiolla roskikseen. Kun onhan Liidelissä nyt uudet varastot marsipaanisukua, jos tarve tulee!

Työtön lortti

Minulla siis ei ole töitä ja se masentaa. Tänään soitin yhteen työpaikkaan, mutta masennuin siitä kun nainen puhelimessa kertoi vähän muista hakijoista. Siis lähinnä heidän koulutuksestaan ja siitä, että hakijoita on ollut paljon. En sitten hakenut sitä työtä, koska ajattelin etten kumminkaan pääse siihen.

Taas järki sanoo, että en saa takuulla mitään työtä, jos en edes hae niitä. Mutta on vaikea hakea ja tulla aina torjutuksi. Mies sanoi eilen että minä haen aina vain kummallisia työpaikkoja, en yhtään mieti missä olisin onnellinen ja mikä olisi osaamistani vastaavaa. Haen vain jotakin, summanmutikassa, epätoivoissani.

Varmaan minulle unelmatyö olisi jossain suklaatehtaassa uusien makuyhdistelmien luominen ja maistelu. Fazerille en ainakaan pääsisi, olen suoli24-palstalla sen verran usein ja näkyvästi sitä firmaa mollannut (enkä ilman syytä!!).

Kumma kyllä kaikki naispuoliset tuttavani ovat enemmän tai vähemmän samassa kehnossa jamassa kuin olen itse! Yhdellä ainoastaan on vakituinen, pitkäkestoinen työ, mutta se taas on kaukana hänen omasta alastaan, siis siitä mitä opiskeli. Huomasin tämän oudon jutun tänään kun oikein aloin ajatella kaveripiiriäni. Miehillä pyyhkii paremmin ja monessa taloudessa, muillakin kuin meillä, mies on se joka tienaa. Taisi Martin Saarikangas olla profeetta oikein, kun 90-luvulla totesi että naiset kotiin. On toteutunut tämä ennustus monin paikoin.. -Kyllä ne vuorineuvokset kaiken tietävät!