Nalkku, ratku

Eilen olin yleisesti ottaen hirviö. Suklaan voi siitä edestä unohtaa, sanotaan reilusti hirviöksi vaan. Eli siis nalkutin ja ratkutin miehelle. Syy nalkkuna ja ratkuna oloon oli osittain PMS. Minusta tulee aina totaalisen kaamea godzilla kun on se aika kuusta. Ja sitten ärsytti muutenkin jokunen juttu. Meillä joskus miehen kanssa hiertää kotityöt ja niiden jakaminen. Muuten olemme kyllä ihan OK-onnellisia.

Meillä minä teen KAIKEN kotityön. Mies lähinnä saattaa vaihtaa lampun tai viedä roskapussin silloin tällöin. Mutta ruoanlaitto, pyykinpesu, siivous - ne ovat minun heiniäni. Hyväksyn sen kun itse kerran olen täällä kotona, mutta minua harmittaa se kun mies pinnaa jopa ulkotöistä. Hän se kuitenkin oli joka vaatimalla vaati omakotitaloon asumaan. Sitten joskus ärsyynnyn, jos mies jotain sotkee eikä oikein korjaa jälkiään. Kun muutenkin tuntuu kuin olisi elämäni yhtä siivoamista, niin ei oikein mitään ylimääräistä siihen päälle haluaisi!

Eilen mies oli laittanut jotain riistalihaa jääkaapin alalokeroon. Ne muovipussit olivat vuotaneet - ällöä verta ja lihasnestettä lirui laatikon pohjalla. Minä sanoin, että se lokero pitää pestä. Mies ajatteli sitten suihkutella jotain hetivalmis-Tolua sinne pohjalle, pyyhkiä ja sillä selvä. Siitä oikeastaan hikeennyin. Kun onhan se selvä jos tuollaista kamaa (veri, lihasneste ym. bakteeripitoinen) joutuu lokeroon, niin se pitää pestä kunnolla ja mieluiten vielä pyyhkiä tolulla kaiken päälle ja huuhdella. Toinen ärsyttävä juttu: mies oli pilkkonut sitä riistalihaa ja jättänyt leikkuulaudan noin vaan siihen työtasolle, vaikka lapsikin tietää, että se on hyvä saada likoon heti! Grrr.. -Ovathan nämä ärsyttäviä asioita, mutta tuskin niin vimmoissani olisin ollut, jos ei olisi ollut tätä PMS-vaihetta päällä. Tuntuu kuin silloin ottaisin kaikki asiat niin iholleni.

Pandaa kaupat piukassa, hyllyillä hyllyy Fazer!

Eilinen kauppareissukin suututti. Kas, taas ovat nimittäin joulun "tutut suosikit" saapuneet kauppoihin. Oli S-Markettimme hyllyt täynnä Pandan juhlapöydän rasiaa (oli oikein kahta eri versiota tuosta huikeasta suursuosikista!) ja Fazerin konvehtirasioita myös oli riittämiin. Oi ihanuutta. Fazeriinaa, Geishaa, Da Capo-konvehtia. Kyllä se Fazer osaa. Nimittäin olla tylsä ja ennalta arvattava.

Se Panda tosiaan pisti raivon nousemaan: sitä nimittäin ei ollut vain suklaatiosastolla, vaan jostain hiton syystä myös hedelmäosastolla! Onhan se nyt p-keleen tärkeää, että asiakas ihan varmasti näkee, että Pandaa on. Ja voi kaapata mukaansa yhden tai vaikka useammankin kyseenalaisen herkkupalan.

Siis oikeasti! Armoa! Kauppojen väki hoi: yrittäkää edes olla luovia. Kun saisi vaikka sitä Marabouta hyllyyn (Aladdin, Paradis), niin sekin olisi parempi kuin tuo Pandan tyrkytys.

Kaupan väki varmaan miettii, että otetaan tänäkin vuonna Pandaa, kun sitä menee niin hyvin. Mutta meneekö sitä siksi, kun ihmiset oikeasti pitävät siitä, vai siksi, ettei monissa kaupoissa ole mitään muuta?

Itse sanoin eilen miehelle, että entäs jos oikeastaan kaikki Pandan rasiat ovatkin vain silmänlumetta. Pelkkää kulissia. Oikeasti onkin vain YKSI ja sama Pandan suklaarasia, joka sitten kiertää kodista kotiin avaamattomana. Helsinkiläinen perhe A vie sen appivanhemmilleen vieraillessaan kotiseudulla Joensuussa. Joensuulainen vanha pari vie sen kummilapsensa perheelle Tampereelle. Kummilapsen perhe vie sen tuliaisina kun menee katsomaan ystäväpariskunnan uutta asuntoa Jyväskylässä and so on. Lopulta rasia heitetään roskiin jossain Turussa ennen vappua.

Illan ohjelmavalintani

4D tekee todellisen kulttuuriteon. Kello 22 saamme Neloselta seurata 400-kiloisen naisen elämää. 29-vuotias obeesi on myös äiti, joka haluaisi tehdä muutakin kuin vain maata vuoteessa. Tämä täytyy katsoa.