Häpeä

Veloenan blogissa pohdittiin yhdessä vaiheessa häpeää. Aloin miettiä mitä se minulle tarkoittaa. Minä puhun häpeästä usein. Tuo hävettää ja tämä! Syömishommeleihini häpeä liittyy aika vahvasti myös. Mitä sillä häpeällä sitten tarkoitan? Mulle häpeä on sitä, että olen käyttäytynyt omasta mielestäni oudosti, poikkeavasti, naurettavasti. Että olen vaikuttanut hullulta tai tyhmältä. Että tuntuu kuin musta puhuttaisiin oudon käytökseni vuoksi ja siksi on tuskaa tavata ihmisiä taas.

Mulla on joskus käynyt niin, että olen hävennyt käyttäytymistäni [joka on siis ollut outoa, kummaa tms. omasta mielestäni] niin, että olen jopa juurinut jonkun nupullaan olevan lupaavan ihmissuhteen pois! :( Kun minusta on tuntunut vaikealta tavata uudestaan ihmisiä, jotka ehkä on nähneet sen mun kummallisuuteni.. En jaksa uskoa ihmisten haluavan tavata mua uudestaan, kuvittelen että he ovat vaan kohteliaita. Joskus on ollut niin, että joku ihminen jossain tilaisuudessa on tavannut mut ja ehdottaa uutta tapaamista. Sitten saatan olla tarttumatta täkyyn, koska mielestäni olen tehnyt jotain tyhmää tai outoa siinä tilaisuudessa! :(

En voi hävetä mitään "väärin tekoa" toisia kohtaan, ilkeyttä, kovuutta tms. koska en koskaan ole sellainen, oikeasti. Mutta häpeän jos sanon jotain tavallisuudesta poikkeavaa [sitä tapahtuu kyllä joskus], sellaista mitä ei ehkä odottaisi ihmiseltä siinä tilanteessa. Sitten joskus häpeän sitä [äh, kuulostaa niin tyhmältä!] että saatan katsoa tapittaa ihmisiä jos olen oikein kiinnostunut heidän sanomisistaan. Silmät jotenkin suurenee ja katse kiinnittyy puhujaan/keskustelukumppaniin. Pelkään että se näyttää oudolta. Joskus mussa on omasta mielestäni jotain eläintä muistuttavaa kun teen niin, en tiedä mitä eläintä. Mutta ihmiseltä en ainakaan näytä. En tarkoita että KUOLAISIN kuin joku PETO tms.. mutta siinä vaan on jotain eläinmäistä, ehkä näytän norpalta.. Norpalta varmaan juu, siis silmät jne.. Kiinnostunut norppa. Suikulapuikula! :(

Meillä kotona kai opetettiin häpeämään näitä asioita, jos siis sanoi tai teki jotain kummaa. Juuri siis sitä omituisuutta ja "tyhmyyttä" opetettiin häpeämään. Muori aina antoi palautetta käytöksestäni juhlissa tai ihmisten seurassa. "Mitä sinä sillä lailla menit sanomaan, se oli ihan turhaa/tyhmää/omituista". Niin hän tekee vielä nytkin, vaikka olen jo vankasti aikuisen iässä. ;) Huomaan että häpeän niitä asioita joita mut on opetettu häpeämään.

Ne parit kerrat kun olen juonut itseni oikein kunnolla tuiteriin ja tehnyt jotain noloa.. NE ovat myös järkyttävän häpeällisiä! Kerran esim. olin itkuinen juotuani paljon.. ja tämä tapahtui seurassa.. tosin kaikki olivat enemmän tai vähemmän mäsässä, joten ei kai sitä niin huomannut.. Tosin yksi ihminen oli melkein vesiselvä ja se on vaivannut mua siitä lähtien.. että hän näki mun humalaisen hulluuteni. :( Sitten muistan vieläkin yhdet lukion kotibileet, jossa join niin liikaa, että "filmi katkesi".. viittä vaille sammuin kaverini huoneeseen ja OKSENSIN. :( Siitä on ihmisikä mutta vieläkin naama vetää punaiseksi kun muistan! Tuo aikuisiän itkukänni oli siinä mielessä kurja juttu että siihen vaikutti kyllä se, kun en osannut sanoa ei. :( Ihmiset vaan täytti mun lasia ja hullu kun olin niin join, vaikken ollut taas oikein syönyt mitään sinäpänä. En vaan (muka) voinut sanoa ei, kun oli kaadettu valmiiksi. Siitä nolostelusta olen onneksi päässyt jo eroon enkä enää koskaan juo jos joku väkisin kaataa. Sanon ei kiitos, enkä juo.

Joskus tyhmästi häpeän myös joidenkin muiden puolesta.. Vaikka ihmiset itse eivät häpeäisi yhtään! :) Outo mä oon..

"Yllättävä" kirje työkkäristä!

T-voimatoimisto lähestyy. Huomaavaisesti ilmoittivat ettei mulla ole oikeutta työvoimakorvausrahoihin, kun en ole jatkanut työnhakijana oloa, ts. en ole ilmoittanut sinne itsestäni! Voi jehna ja juutas! Pistäkää vaan "karenssi" vaikka päälle, vaikka miljoonaksi vuodeksi. I couldn't care less, kun en muutenkaan mitään saa. Hoh hoijaa. Onneksi Suomen metsissä riittää puustoa, että voivat väsätä noita aivan absoluuttisen turhia papereitaan..

Täytyy varmaan taas käydä netissä katsomassa jos olisi jotain töitä tällä seudulla. En ole vähään aikaan siellä käynyt, kai se on tämä kaikki kun on masentanut sittenkin.. vaikka sitä yrittää olla, kuin ei välittäisi.. silti sitä vain välittää! Ehkä joku osa-aikatyö olisi paras vaihtoehto, jos siis palkkatyöstä puhutaan. Koska minusta tuntuu että sopeutuminen viiden päivän työviikkoon kahdeksan tunnin työpäivin voisi olla aika kova pala sittenkin näin alkuun. En tiedä. :(