Kuka häpeää duunaria?

En sitten soittanut eilen sinne työkkäriin. Aamulla se asia oli mielessä ja aioin soittaa, mutta iltapäivään mennessä olin jo unohtanut sen. Oikeasti unohtanut, vaikka kai se on niin että jonkun tosi epämiellyttävän asian voi pyrkiä tietoisestikin unohtamaan? En usko ihan pian olevani enää yhteyksissä sinnepäin.

Olen miettinyt muutamiakin juttuja. Se hierojakoulutus on yksi, mutta siitä tuskin saa elantoaan täällä maalla. En usko täällä olevan kauheasti asiakaskuntaa joten se voi olla kuolleena syntynyt ajatus - en tiedä, mutta sen opiskelu kuitenkin kiinnostaisi! Sitten olen miettinyt semmoistakin, että periaatteessa voisin tehdä ihan jotain kotisiivouksen tyyppistä keikkaluontoisesti. Ehkä! Mua ei pahemmin rasittaisi vaikka siivota jonkun vanhan mummun kaksiota vaikka kerran kahdessa viikossa tms. En usko että sitä päätyöksi tekisi, mutta keikkaluontoisesti kyllä. Ja kolmas vaihtoehto: henkilökohtaiseksi avustajaksi jollekin. Siitä tosin olen kuullut paljon negatiivista, esim. yksi ystäväni sai aika äkillisesti kenkää hlökohtaisen avustajan työstään. Avustettava oli joku vanha rouva joka oli kai aika oikukas! Kaverini oli vähän puusta pudonnut kun sai monoa, vaikka ei ollut tajunnut minkään menneen pieleen!

Yksi juttu jota vanhempi ikäluokka [Äetmuori & kumppanit] ei tajua on se, ettei nykymaailmassa työ enää määrittele ihmistä! Mulla on yksi tuttu [FM], joka on tehtaassa töissä, tuotantolinjalla. Toinen on hieroja. Yksi todella hyvin koulutettu tutun tuttu jakaa postia. Kun kävin Hieronta-Akatemiassa oppilashierontaa saamassa niin yksi niistä hierojaopiskelijoista oli liki 6-kymppinen sosieteettidaami. Ihan oikeasti, sitä Stokkalla notkuvaa turkkimafiaa! Hän oli tosi hyvinhoidettu ja kaunis vaalea nainen, joka sanoi ettei ollut avioliittonsa aikana tehnyt päivätyötä ollenkaan ja oli nyt innostunut hieronnasta JA joogasta. Hän aikoi pätevöityä joogan opettamiseen myös. Hänessä sen innon oli saanut aikaan se kun mies oli jäänyt eläkkeelle ja elämä siitä sitten muuttunut, siihen tarvitsi jotain uutta sisältöä. Oikeasti tuolla naisella ei olisi ollut rahallisesti mitään tarvetta tehdä tuota työtä. -Niin, siis työ ei määrittele ihmistä! Joillekin wanhan kansan paksupäille hieroja = palvelija ja siivoaja = luuu-uuseri ja postinkantaja = pässinpää + tehdastyöläinen = kouluttamaton.

Nykyisin ei vaan enää ole niin, perinteiset 'luokkajaot' on menneet ihan sekaisin. Tosi sivistynyt ja lukenut voi olla jossain ihan itselleen 'sopimattomassa' työssä jos se työ jotenkin MUUTEN täyttää jonkun tarpeen sen ihmisen elämässä. Tarpeen saada rahaa, tarpeen antaa hoivaa, olla hyödyllinen, jotain! Mä en tajua miksi esim. maisteri 'vajoaisi alas' jos ei puurra jossain hikisessä toimistossa parin vihaisen vekkihametantan kanssa paperia pinosta A pinoon B? Miksi muka olisi askel alaspäin tehdä vaikka jotain sellaista työtä missä työn jäljen oikeasti näkee ja jossa työympäristö koostuu nuorista hauskoista ihmisistä?

Tiedän yhden lääkärin, joka lopetti lääkärinhommat ja alkoi puusepäksi. Olipas tosi lankeemus! Siis näin ainakin jotkut jämähtäneet ajattelevat. Wanhakantaisten mielestä on vieläkin alempiarvoista tehdä työtä käsillä..

Joidenkin ihmisten on vaikea tajuta sitä että tuollainen lääkäristä puusepäksi ihminen ei häpeä ratkaisuaan, eikä ole tehnyt sitä pakosta. He eivät tajua ettei häntä tarvitse sääliä.

Itselleni oli aika oivallus kun tajusin, että mulle oikeasti TYÖYMPÄRISTÖ, työn reunaehdot, merkitsee enemmän kuin se onko joku työ 'koulutusta vastaavaa' tai kestääkö se statusvertailut! Mulle taitaisi periaatteessa sopia parhaiten joku yksityisyrittäminen. Ja kotityö noin muuten, tarkoitan siis sellainen, jota voisin tehdä kotoa käsin! Siksi osittain siitä hieronnastakin olen ollut innostunut.

Mutta pitää miettiä vielä kaikkea!

Mulla on aina ollut sellainen tarkoituksettomuuden tunne kun katson monia töitä, jotka periaatteessa saattaisi 'sopia' mulle. Ne tuntuvat joutavilta! Ettei niiden tekemisillä tai tekemättä jättämisillä olisi suurtakaan merkitystä. Jos työtään ei koe tarpeelliseksi niin se vasta ongelma on!

Kampaajalle!

Huomenna menen kampaajaan! Ajattelin ottaa puheeksi sen ultalyhyen tukan, kysyn kampaajalta sopisiko hänen mielestä mulle sellainen. Nyt ainakin aion tasoittaa latvoja, mutta ei sitä koskaan tiedä.. vaikka yltyisin!! ;) Toivottavasti tuo kampaaja on sellainen, joka sanoo suoraan oman mielipiteen. Mä olen tavallaan vähän vaihtamassa kampaajaa, menen tuonne nyt ekaa kertaa. Edellisessä kampaamossa olen käynyt jo useamman vuoden, mutta vähän aikaa sitten siellä oli tosi pettymys..

Varasin sieltä ajan kampaukseen ja sanoin, että mulla on aikaa näin ja näin paljon, klo 18 alkaa tilaisuus, jossa mun on oltava. He sanoivat että selvä pyy! Mä menen sinne ja saan kampaajan, joka ei välitä yhtään tästä aikataulusta. Lopulta oli pakko vetää tukka vain poninhännälle [ja maksaa siitä 50 euroa!!] ja lähteä, tai olisin myöhästynyt! Tuo oli mulle sellainen aika tympeä kokemus, varsinkin kun se hiiiiidaaaas kampaaja [tosi nuori likka] oli jotenkin tympeä ja nyrpeä koko ajan, en oikeasti tajunnut sitä ihmistä yhtään! Muut kampaajat kävivät tälle tytölle sanomassa, että sä et ehdi tehdä sitä kampausta tuohon tyyliin, mutta tämäkös siitä välitti. Oikeassa olivat ne muut.. Olisi mun mielestä voinut edes siitä kampauksen hinnasta pudottaa vähän, kai sitä tukkansa ponnarille saa itsekin? Nuttura olisi pitänyt tehdä, siitä oli puhe.

Kärsimystä kärsimyksen perään..

.. juuri siivottua sain ja illalla pitää vielä soittaa viikottainen velvollisuuspuhelu Äetmuorille! :( Mun on joskus oikeasti vaikea keksiä puhuttavaa. Se on hankalaa puhua ihmisen kanssa, joka ei ole kiinnostunut mistään. Siksi kai ne jutut ovat hänellä sitä yhtä ja samaa, ulkonäköasiaa, naapureista puhumista yms. Mies sanoi, että mikä pakko sun on soittaa juuri kerran viikossa. Hän itse ei soita vanhemmilleen sillä lailla, hän soittaa kun siltä tuntuu. Joskus saattavat puhua pari kertaa viikossa, joskus saattaa kulua useampi viikko ilman soitteluja! Jos mä en soittaisi Muorille kerran viikossa, niin varmaan helvetti pääsisi irti. Miehen vanhemmilla on elämässään niin paljon muuta, anoppi on työelämässä tosi aktiivisesti, kun hänellä on se oma yritys. Appiukkokin puuhailee siinä. Ja sitten heillä on paljon ystäviä, harrastamista ja muuta. Sellaista mitä nyt ihmiset tekevät. Jos Muori olisi aktiivisempi ihminen niin ehkä sitä puhumista olisi enemmän.