Muna murskana!

Mies toi tänään mulle kaksi mignonia, pääsiäisherkkutäydennystä! Ihmettelin kun iltatorkulta heräsin, että mites toinen on folioon kääritty, onko se joku uusi Fazerin juttu. Mutta ei, mies oli tiputtanut sen lattialle ja kuori oli särkynyt, siksi folio. On siis nyt yksi muna murskana. ;) Vaan ei kai se makuun vaikuta! Melkein parempi vaan, että on kuoriminen tavallaan aloitettu jo. Laiska Suklis riemuitsee!

Itsekin ostin tänään kauppasta pääsiäismunaa. Kaksi Disney-munaa nimittäin! Itselleni vaaleanpunaisen ja miehelle sinisen.

Nyt pitää sitten olla oikeasti ostamatta lisää yllätysmunia. Koska mies toi niitäkin pari kappaletta tullessaan, siis mignon lisäksi. Oikeastaan noita yllärimunia ei kannattaisi ostaa ollenkaan, koska ne ovat tosi kalliita siihen nähden mitä rahalla sitten saa! Mutta niin vaan joka pääsiäisenä pitää niitä olla. ;)

Rippijuhla-ahdistus

Siukuntyttö A:n rippijuhla on siis toukokuussa ja mua ahdistaa. Kun ajattelin ostaa korun, en tietysti mitään ristiä, vaan jonkun mahdollisimman monikäyttöisen ja aikaa kestävän! A. ei ole sitä tyyppiä, joka kulkisi risti kaulassa. Ja semmoisen hän varmaan saa isänsä vanhemmilta, luulisin. No kumminkin, mua vaivaa se lahja-asia. :( Koska tahdon oikeasti antaa korun, mutta jotenkin mua mietityttää että onko se "tarpeeksi". A. saattaa odottaa rahaakin lahjaksi, mutta se on ongelma. Mulla nimittäin ei OLE rahaa, oikeasti, kun en saa rahaa mistään. 0 euroa kuussa on tulot. Siukku ja H. ovat kumpikin opettajia ja tietysti heillä on enemmän rahaa, A. tulee kuulemma saamaan SKOOTTERIN siitä hyvästä, että käy rippiksen. Niin selvähän se on, että en VOI mennä sinne korun kanssa ja esim. 20 euron seteli rahalahjaksi. 20 euroa ei nimittäin ole mitään A:lle, ei yhtään mitään. Hänellä oli jo 10-12-vuotiaana ihan normaalia se, että lompakossa oli sata euroa ihan vain käyttörahana. Ja hän saattoi hukata 50 euron setelin jonnekin eikä sitä pidetty minään.

Minä en tietty sitä tuomitse, koska jokainen käyttää rahansa niin kuin tahtoo, mutta tietty tuollainen luo paineita sukulaisille. Meillä ei ole varaa lahjoa A:ta korulla JA rahalla, ei ainakaan kun rahaa pitäisi sitten olla paljon. Siukku on joskus halveksien kertonut mulle H:n vanhemmista, he on saattaneet lahjoittaa A:lle esim. 10 euroa. Siukusta se on naurettavan vähän. Mutta toisaalta H:lla on paljon sisaruksia joilla on suuret perheet, H:n vanhemmilla on kai parikymmentä lastenlasta jo. Kuinka he voisivat antaa KAIKILLE esim. 100 euroa menemättä itse konkurssiin?

Tavallaan olen ihan surkeana siitä tulevasta juhlasta, koska pelkään että sitten jälkeenpäin puhutaan, jos en anna rahaa. Toisaalta mietin mihin tuon ikäinen, kotona asuva, tarvitsee rahaa lahjaksi? Ymmärrän raha-lahjan tosi hyvin yo-juhlassa, valmistujaisjuhlassa, hääjuhlassa. Koska niissä saattaa olla, että ihminen lähtee omilleen hyvinkin tyhjin käsin. Mutta tiedän että monissa kodeissa rippikoulu käydään juuri siksi, että nuori odottaa rahaa lahjaksi sukulaisilta. Monet ripille päässeet sitten vertailevat "saalistaan".

No täytyy tässä nyt vielä miettiä. Jotenkin inhottaa koko juttu, haluaisin olla iloisen tietämätön ihmisten odotuksista. Esim. H:n vanhemmat eivät varmaan edes TIEDÄ, että ainakin Siukku odottaisi heiltä enemmän rahalahjoja lapsilleen. Ei Siukku nimittäin sitä suoraan sano. Mutta toisaalta ei hän myöskään pelkää puhu kuinka joku antoi niin ja niin paljon rahaa lahjaksi lapsille. Kai hän toivoo, että H:n vanhemmat ottaisivat onkeensa. ;)

Me olemme Siukun kanssa niin erilaisia tässä raha-asiassakin. En ole 'pahuuttani' saita, mulla vain ei oikeasti OLE rahaa. Ja jotenkin tuntuisi inhottavalta alkaa mieheltä kupata vielä kymmeniä euroja, eikö se riitä että hän elättää mut, pitääkö vielä mun ihan hyvin toimeentuleville sukulaisille rahaa antaa. :(

Miksi mun pitää aina olla niin epävarma ja stressata lahjoistakin. Miksi en voi ajatella, että lahja on lahja, eikä lahjahevosen suuhun saa katsoa. Mutta kun tiedän ja tunnen sukulaiseni, niin se on vaikeaa. Äh!