Sain juuri keittiön siivottua. Täytyy taas kerran kiittää valkotakkeja, se Citalopram on tehnyt ihmeitä. Minulla nimittäin oli ennen lääkitystä hurjan tarkat "Säännöt" siitä kuinka siivotaan. Järjestys oli niin, että makuuhuone ennen keittiötä. En tiedä miksi sain joskus päähäni, että niin sen on OLTAVA. Ja siitä ei tingitty! Ihan hölmöä, tuntui kuin olisi ollut pakko noudattaa sitä itse kehittämäänsä "Sääntöä", tai kaikki hajoaisi jotenkin. Mies kerran sanoikin, että miksi sun on aina siivottava juuri noin, miksi et voi joskus aloittaa vaikka jostain muualta. Katsoin vaan miestä vähän siihen tyyliin, että kysytkö tuota oikeasti!
Nyt sitten kuitenkin puunasin keittiön ennen makuuhuonetta! Mitähän nyt tapahtuu, kaatuuko maailma vai tippuuko kuu taivaalta mun päähäni? Aika näyttää!
Pohjanmaalla pitsipöksyissä
Mies se muuten mulle paljasti mun olleen kerran Pohjanmaalla. En tiennyt sitä ennen, aina sanoin jos Pohjis tuli puheeksi että en ole koskaan ollut siellä. Mutta mies tiesi paremmin. Olen nimittäin ollut siellä festareilla joskus kauan sitten, Nummirockissa! Nummijärvi on kuulemma Pohjanmaalla, vaikka tietysti se on ihan pieni paikka. Hullu tunne, olla ollut jossain tajuamatta sitä. Luulin vielä festareille mentäessä, että Nummirock on jossain Keski-Suomessa. ;) Voi tietämättömyyttä!
Se Nummirock onkin ainoa festarikokemukseni. En ole oikein laumaihminen, suuret ihmismäärät voi joskus ahdistaa! Ja se elämä oli vähän turhan luonnonmukaista, elely teltassa ja luontoon pissiminen ja kakkiminen. :( Muistan vähän palaneet popcornit retkikeittimellä tehtynä ja kauhean määrän grilliruokaa.
En muista juuri mitään siellä olleesta musiikista. Muistan kuitenkin pikkuhousuni, se vasta on kumma juttu. Sellaisia valkoisia pitsisiä käytin. Teltoissa kävi melkoinen kuhina ja kähmintä kun viriilit teinit ja vähän vanhemmat löysi libidonsa. Mulla oli farkkuminihame päällä suurimman osan aikaa ja kengättömät jalat. Yhdessä vaiheessa menin uimaan joku teepaita päällä, olipas taas fiksua. Oi nuoruus! Poltettiin kokeilumielessä mentholisavukkeita ja tehtiin isoihin limupulloihin 'cocktaileja'!
Hyvästi Sinkkuelämä!
On maailma mallillaan, kun Suklis ei enää välitä Sinkkuelämästä eli SINKKIKSESTÄ! Eilen mies lupasi digipoksittaa mulle sen 2. jakson, kun mulle tuli iltatorkku. Mutta hän unohti sen.. eikä se haitannut mua ollenkaan! Jotenkin vaan Sinkkis on tullut töllöttimestä jo liian usein. Ja nyt kun on muotia puhua kasareista ja ysäreistä, niin sanotaan vaikka Sinkkiksen olevan hyvin "ysäri". Niin ysäri, että sen katsomisesta tulee jysäri!
Ehkä yksi syy viilenemiseeni on se loppuratkaisu. Tuo sarja antoi aluksi lupauksen realismista ihmissuhteissa. Siis siitä, että parisuhteet ei onnistukaan ja nainen joutuu olemaan omillaan! Mutta kun loppu koitti, niin tietty joka nainen sai prinssinsä. Kai sitten on kuolemaa kamalampi kohtalo olla yksin elävä nainen? Pidin Sinkkis-elokuvastakin lähinnä vain sen muodin vuoksi. Tarinana sekin oli vähän masentava, sellainen prinsessasatu. Leffan jatko-osassa sitten satu jatkuu, Carrie on kai raskaana!! Huoh.
Jättieläke, ökytoimisto
Luin, että Stora Enson joku entinen pomo saa 57 000 euroa eläkettä kuukaudessa! Siis 57 000. Mitä se mies oikein tekee sillä?? Paljonko sen lähikaupassa maksaa ruisleipä ja maitolitra? Varmaan monta tuhatta euroa? Tuo summa ei ole missään suhteissa ihmisen tarpeisiin! Vai onko sitten niin että noilla tuollaisilla on ihan eri tarpeet kuin meillä muilla? On kyllä irvokasta!
Sitten luin sellaista, että Helsingin sosiaalijohtaja on vähän sisustanut. Uuden sisustuksen hinta: liki 72 000 euroa. No pitäähän sitä tietty olla. Ei taida olla ihan lastulevystä miehen työpöytä? Eikä seinällä ole jotain torilta ostettua Lapin maisema-taulua?
Ja samaan aikaan ihmisiä sanotaan irti ja moni jää pysyvästi työttömiksi, mun yhden ystävän mieskin jää tuosta toukokuun alusta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti