Katsoin Silminnäkijän dokkarin suomalaisista lihavista lapsista. Oli kaksi tyttöä, joiden äidit hyysäsivät lastensa painon ympärillä. Lapsia vietiin lääkäriin ja punnittiin ja mitattiin. Välillä äiskät juttelivat leperrellen lapsosille. Lääkäri oli laiha kuikelo, naamaltaan kuin kalvas lestadiolainen. Lastenlääkäri, mutta käytti jonkun kymmenvuotiaan kanssa sellaisia sanoja kuin 'ideaali' yms. Ihan kuin joku kymmenvuotias hallitsisi sivistyssanaston! Norsunluutornin Lääkäri Läski! Tulee ihan mieleen se kouluaikojen loru, 'lääkäri läski käski potilaan tulla si-säl-le!' :)
Minusta tuo ohjelma oli vähän kumma! Missä muuten olivat ISÄT näiden tyttöjen elämässä?? Äiskä vie tyttöä ratsastustunnille, äiskä vie lääkäriin. Äidin mielipiteitä ja näkemyksiä tytön painosta oikein roppakaupalla. Missä ovat isät, hohoi? Missä on isien panostus liikapainon vastaisessa taistelussa? Ei kai lapset neitseellisesti ole syntyneet. Kai se isä jossain on, mitä isä tekee lapsensa eteen?
Taitaa olla turha kysyä. Tiedän jo vastauksen. Joko isä on muuttanut pois kotoa ja on erottu. tai sitten isukki on 'periaatteessa' ihan mukana, kunhan vaan ei tarvitse jättää lentopalloharkkoja väliin sen takia, että pitäisi lasta kyyrätä lääkärille. Äidin auto kulkee tallille ja kouluun ja lääkäriin, isukin auto kulkee työpaikalle ja harrastuksiin.
Mun mielestä moni suomalainen lapsi kasvaa ilman isää. Itsekin kasvoin. Isukki oli meillä oikeastaan kuin 'vieras': Isukille ei saanut näyttää pahaa mieltään tai olla arkinen. Isukkia piti miellyttää, pinnistää iloisuutta. Että hän viihtyisi.
Alkoi ärsyttää tuossa ohjelmassa se, että lapsi viedään lääkäriin, lasta pohditaan. Lapsen liikapaino on kyllä aina vanhemmasta kiinni. Ei lapsella ole omaa rahaa, ei muuta kuin mitä vanhempi antaa! Lapsi syö siis sitä mitä vanhempi kotiin ostaa. Ja mitä viikkorahoillaan ostaa kodin ulkopuolella. Jos on paino-ongelma, niin ei muuta kuin viikkoraha pois. Koska se tulisi vaan kannetuksi pikaruokapaikkaan kuitenkin! Suurimmalla osalla lihavista lapsista on lihavat vanhemmat! Sitten kun ruoanlaitossa aletaan fuskata, tilaillaan kotiin pizzoja ja rampataan Mäkkärillä, niin onkos se ihme jos painoa tulee. Ei sitä yksi tunti uintia tai ratsastusta viikossa poista!
Mä olisin varmasti ollut liikapainoinen lapsi, jos en olisi luonnostaan sellainen että vieron esim. voita. Meillä kotona oli juuri sitä holtittomuutta, että Äetmuori söi milloin sattui, keskellä yötäkin vaikka. Tietty hän aina tarjosi mullekin, mutta itse sanoin ei, koska en tykännyt yöllä syömisestä lapsena. Jos minusta olisi tullut lihava lapsi, niin kyllä se olisi ollut Äetmuorin tekojen seurausta. Oli nimittäin edellytykset olemassa! Mutta onneksi mun lapsuudessa herkkuja ei ollut niin paljon kuin nyt on kauppoissa. Ja onneksi tosiaan mulla oli sellainen tietty oma maku. En ole oikeastaan koskaan ollut RUOAN perään niin kauheasti. Jos sitten lapsena söin herkkuja, niin en toisaalta syönyt ruokaa juurikaan. En ikinä santsannut ruokaa kotona. Se ei vaan ollut niin hyvää, että olisi muodostunut kiusaukseksi.
Siukuntyttö A. oli muuten vähän sellainen kuin toinen noista tytöistä ohjelmassa, eli kauheasti RUOAN perään! Hän kuulemma saattoi jo alaluokilla santsata kouluruokaakin kolme kertaa! Se on jotain mitä mä en itse koskaan olisi tehnyt. Mua itse asiassa sanottiin alaluokilla 'huonoksi syöjäksi' [outo juttu eikä totta mun mielestä!] ja ala-asteella opettaja otti oikein kotiin yhteyttä sen vuoksi, kun en MUKA syö! Omasta mielestäni söin ihan tarpeeksi eikä mulla ollut nälkä. Mutta opettajasta se oli liian vähän. -Siukuntyttö A. on 14, vuotta vanhempi kuin tuon ohjelman vanhempi tyttö. On hän paljon, paljon ylipainoisempi kuin kumpikaan noista tytöistä.
perjantai 17. huhtikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti