Ujouden kadehdittavuudesta

Muistelin kouluaikoja. Meidän luokalla oli kaksi todella, todella ujoa lasta. Sari K. ja Janne K. Molempien sukunimi alkoi K:lla, mutta ei se sama sukunimi ollut. :) No, kumpikin oli tosi punasteleva ja vähäpuheinen. Sari K. sentään sanoi jotain luokassa jos opettaja kysyi, mutta Janne K:n en oikeasti kuullut puhuvan KERTAAKAAN kaikkina niinä vuosina kun olin hänen kanssaan samassa koulussa! Hän ei edes vastannut jos joku koulututtu sanoi vaikka kadulla hei! Kai hänellä oli jotain ystäviä kuitenkin, muutama yhtä vaitonainen poika. Tiesin sen, koska yhdessä vaiheessa asuimme melkein naapurissa Janne K:n perheen kanssa.

Se Janne K. oli muuten ala-asteella (!) tuplannut yhden luokan! Se on aika harvinaista tuplata tuossa vaiheessa. En tiedä johtuiko se tuosta ujoudesta, voi hyvin olla, koska mitään fyysistä sairautta hänessä ei ollut. Perhekin oli suht normaali, tosin muistan Janne K:n isän joskus maistavan vähän liikaa viinaa. Mutta ei hän siitä väkivaltaiseksi tullut, pikemminkin tosi ystävälliseksi ja alkoi 'ottaa kontaktia' naapureihinkin. ;) Myös meihin, siis.

Nuo kaksi avoimesti ja julkeasti ujoa ihmistä kiinnostivat mua mielettömästi lapsena. Meillä Äetmuori inhosi lapsia, jotka ei saaneet sanaa suustaan ja möllöttivät vaan hiljaa tai osoittivat vierastusta, ujostusta yms. Meillä aina puhuttiin 'ujo-piimästä' jos joku oli ujo. Mua Siukun kanssa prässättiin aika rajusti siihen, että osasimme vastata reippaasti ja kuuluvalla äänellä kysymyksiin ja olimme [teko]pirteitä. Kaikki semmoiset, jos tunnustin esim. potevani esitelmäjännitystä - kaikki semmoiset tuomittiin. Muori sanoi ettei ole mitään syytä jännittää. Vaikka oikeastaan syitä oli hemmetin monia. Mene nyt kikattavan ylikiihtyneen vekaralauman eteen tankkaamaan jotain tikusta asiaa-esitelmää ja opettajan mukarohkaisevan haahmon tukemana siinä sitten kärsit.. Kyllä siinä syitä oli jännitykseen! Ja toimiiko piirtoheitin, onko kalvot hyvät jne.

Oikeastaan vanhemman ei koskaan kannattaisi MITÄTÖIDÄ lapsen tuntemuksia, koska se ei auta lasta! Ei saisi saada lasta tuntemaan että on hölmö jos jännittää tai pelkää. Sitten ei nimittäin tee oikein enää mieli kertoa peloistaan vanhemmalle. Sitä sulkeutuu. Koska ei halua että joutuu pelon lisäksi vielä kokemaan häpeää pelkäämisestään. Niin kävi mulle, en sitten enää viitsinyt kotona puhua mitään jännäilyistäni. Kestin ne mieluummin ihan yksin, koska sitten ei ainakaan tarvinnut hävetä.

Mies sanoi eilen että äidilläsi on varmaan monta kertaa ollut hyvä tarkoitus, mutta hänen tekemisensä ovat silti usein aivan järkyttävän vääriä.

Mua suoraan sanottuna kävi kateeksi se Sari K. [hänestä tuli muuten laboratoriohoitaja aikuisena!] ja Janne K. Kateeksi kävi että he uskalsivat olla ujoja, uskalsivat olla puhumatta, ihan sillä lailla avoimesti olla sitä mitä he olivat. Ja en tiedä, ehkä se johtui siitä että he olivat niin suoraan sitä mitä olivat - niin tuntui kuin muu luokkakin olisi hyväksynyt heidät semmoisina kuin he olivat.

Mulla oli monesti lapsena ja nuorena tuskallisen ujo olo mutta jouduin hampaat irvessä pinnistämään iloisen 'reippaan' tytön roolia ja se sattui kyllä.

4 kokonaista päivää..

.. herkkuiluihin. Mutta into on pois! Tuon sanoo, muttei se 'sytytä'. Vähän kuin käynnistäisi autoa eikä se vain käynnisty. :( Minä muuten kippaan taas teetä litrakaupalla. Lääke on saanut sen aikaan, ettei enää tunne tarvetta tehdä niin, mutta minä teen koska olen huomannut muuten saavani ummetuksen! Valkoinen ja vihreä tee ei ilmeisesti koveta vatsaa kuten musta! Joten tässä sitä taas litkitään isoja kupillisia. On se silti vähäisempää kuin ennen.

Mietin että jos tekisinkin ihan marjapiirakkaa! Semmoista, johon tulee marjoja ja rahkaa, paistetaan uunissa. En ole vielä päättänyt. Toinen vaihtoehto on se appelsiinijuustokakku, jonka ohje siis oli Pirkan pääsiäisruokalehdessä. Voi tietty olla että päädynkin johonkin kolmanteen vaihtoehtoon!

Miehellä on kova syyllisyys kun hän meni ostamaan kaupasta jättipussin juustosuikeroita ja on nyt syönyt niitä paljon. Hän pelkää että verenpaine nousee! :( Se on ollut vähän koholla kyllä. Pitäisi varmaan hommata kotimittari, niin sitten hän voisi itse tarkata tilannetta. Miestä on nyt närästänytkin viime aikoina paljon, voi se johtua tietty suklaatinsyönnistäkin. Ostimme pari Bounty-patukkaa viime kauppareissulla ja ne on nyt menneet. Mies tykkää kookossuklaatista, minä taas en - kuivaa on!