Vaippavyö!

Luin semmoista kirjaa, Jane Tarzanan [se on nimimerkki!] kirjoittamaa kauheaa kuvausta insestikokemuksistaan. Siinä Jane kuvasi kuukautistensakin alkamista. Hän oli muistaakseni 40-luvulla syntynyt, joten hän sai äidiltään TYPERÄN kuukautissuojan, "vaippavyön" melkein - sellaisia ne oli siihen aikaan! :( Oli joku kuminauhasta tehty "vyö" vyötäröllä ja siihen kiinnitettiin paksu side.

Muistan muuten nähneeni semmoisen värkin joskus koulun seksivalistustunnilla. Terveydenhoitaja toi vanhoja kuukautissuojia näytille.

Minua jotenkin raivostutti se Jane Tarzanan ja monen muun saama vaippavyö! Aloin miettiä, että emmekö me naiset parempaa ole ansainneet! Varmasti jos MIEHILLÄ olisi kuukautiset, niin nämä nykyisenlaiset ohkaiset siteet olisivat olleet markkinoilla jo joskus 1500-luvulla! Varmasti! :( Miehet pitää aina puolensa. Sen tiedän muuten minä!

Äetmuori aina joskus sanoi, että jos miehet synnyttäisi, niin epiduraalipuudutus olisi varmaan keksitty jo satoja vuosia sitten, tai sitten synnytyskipuja ei olisi ollenkaan! Ne olisi alusta loppuun lääkitty pois. Ja on se tottakin.

Jollain lailla tuo Jane Tarzanan insestin kokeneen kertomus oli pelottavakin! Koska siinä hän oli unohtanut insestin. Se tapahtui kun hän oli n. 2-4-vuotias. Todella nuori siis. Ja ilmeisesti siinä oli myös ihan se, että yhdyntä. Ei siis 'vain' koskettelua. Ja sitten lapsi unohti sen kokonaan ja se tuli aikuisena unissa esille! Mutta unia peraten nainen pääsee perille totuudesta ja saa jopa tietää kuka oli hyväksikäyttäjä! Hän ei muuten ollut isä.. Vaan ainakin yksi äidin veljistä, ehkä parikin. Niin, minua pelottaa se, jos ihminen voi unohtaa jotain tuollaista täysin! Aloin miettiä että sittenhän kai sitä voisi pikkulapsena tehdä ITSE jotain kauheaa ja unohtaa sen! :( Mistä minä voin tietää varmasti, etten ole 3-vuotiaana vaikka tappanut jotain?? Mistä voin tietää, jos olisin tuon Tarzanan tavoin vaikka unohtanut sen! Sitten esim. 50-vuotiaana alkaisin nähdä unia ja kauhea totuus selviäisi. :( Ei sitä ole kiva ajatella. Tai voisi olla vaikka rääkännyt jotain eläintä ja ihan kokonaan unohtanut! Voi ei. Huh, toivottavasti itse en ala unelmoida mitään ja toivottavasti itse en ole kokenut/tehnyt mitään sellaista kamalaa, jonka olisin vain sulkenut pois.

En toisaalta tiedä voisiko 3-vuotias tappaa jonkun! Olisiko sellainen riittävän vanha! Tai tajuaisiko se edes tappamisen päälle. Kenet sellainen voisi murhata? Ehkä jonkun vielä pienemmän lapsen? Tai sitten ehkä ihan tosi-tosi heikon vanhuksen. Muuten en oikein osaa sellaista kuvitella.

Uusia ajatuksia

Mieleen tulee koko ajan kaikkia uusia ajatuksia, en tiedä johtuuko se lääkkeestä vai mistä! Ehkä se on tätä samaa ajatustyötä jota olen jo pitempään tehnyt ja nyt lääke vahvistaa sitä? Mietin miksi AINA reagoin niin vahvasti kaikkiin hylkäämiseksi tulemisen kokemuksiin. Mietin sitäkin, kun silloin tein sen JÄYNÄN ex-työpaikassa, eli poistin niitä varauksia koneelta.. kun lähdin sieltä.. kun olin siis siihen pomoon suuttunut. Siinäkin taas, hän sai mut tuntemaan itseni epäkelvoksi ja ei-toivotuksi jotenkin. Ja reagoin siihen. Sitten minun halu välttää kaikkia aggressioita ja kaikkia ristiriitatilanteita sukulaisten ja ystävien kanssa on sitä samaa. Pelkään että jos näyttäisin vihaisuuteni, pettymykseni tms. niin minut hylättäisiin, minua ei hyväksyttäisi.

Nyt olen sitten alkanut miettiä, että ENTÄS SITTEN? Onko se oikeastaan itkun arvoinen asia, jos joku hylkäisi tai torjuisi mut tuollaisen tunteen vuoksi? Eikö se kerro ettei se ihminen alun alkaenkaan kauhean korkealle mua arvosta tai pidä tärkeänä elämässään? Miksi aina tyydyn minimiin, miksi toimin niin kuin tyttö joka yrittää miesten kanssa makaamalla ostaa hyväksyntää? Minä en makaa miesten kanssa, mutta tavallaan teen samaa, eli luovun isosta osasta itseäni, esitän mukautuvaa, kilttiä, yms. ettei minua vain hylättäisi. En vedä rajojani. Seksiin hylkäämisen pelosta menevä nainen ei pidä fyysisistä rajoistaan kiinni, minä en pidä kiinni henkisistä rajoistani. Mistä tulee se rohkeus ja uskallus olla aito itsensä ja näyttää myös ne kielteiset tunteet? Voiko sitä oppia? Toivoisin, että voisi.

6 kokonaista vuorokautta ...

.. mässyilyyn! :) Sitä ennen on kyllä paljon siivoustyötä. Pesin tänään 2 koneellista pyykkiä. Pitää vieläkin pestä, vaikka ei sitä onneksi paljon ole. Minun tekisi mieleni omarkarkkeja, mutten tiedä viitsinkö ostaa pussin, koska se on niin iso ja olenhan kertonut, etten pysty kerralla syömään paljon semmoista. Sitten ne jäisivät kovettumaan kaapin pohjalle ne karkit. Omarit on parhammillaan tuoreina. Siis silloin kun pussin avaamisesta ei ole pitkä aika. Pari viikkoa vielä menee, mutta sitten.. :(

Kerran olin vieraisilla yhdessä paikassa, jossa omareita oli lasimaljassa. Katsoin vähän ja mietin, että joopa joo, muutaman päivän kun ne siinä ovat avoimessa kulhossa, niin muuttuvat koviksi ja menettävät kokonaan sen parhaimman teränsä.