Enää kaksi viikkoa jouluun!

Niin, 14 vuorokautta jouluun. Jouluaattoon. EI MÄSSYyn. Minun jouluni olkoon tänä vuonna erilainen. Siihen saa kuulua herkut, mutta överiksi en aio vetää. Rajansa kaikella. Jouluisin sallin itselleni herkkuja 3 päivän ajan: aatto, päivä, tapani. Se on jo perinne, että silloin on 3 päivää. Hirvittää jo vähän, kun kaikkia herkkuja on niin paljon. Mutta mieluummin vaikka säästelen niitä pääsiäiseen asti kuin OKSENNAN. Näin olen miettinyt omassa pikku päässäni. Ehkä tästä alkaa uusi elämä?

Suupieleni halkeilevat inhottavalla tavalla. Ei siinä auta mikään kosteusvoide, ei edes vaseliini! Inhottaa kun aina on suupielissä sellaista lihasnestettä (?), kosteaa, ja vertakin. Onneksi sitä ei huomaa meikin alta. ;) Mutta ilman meikkiä on joskus vähän raju olo. Voi se johtua tästä talvivuodenajasta.

Oksusta tuli mieleen, että kun olimme lapsia niin Siukkuni oksensi! Tapahtui pääsiäisenä. Siukku oli syönyt aivan tolkuttomasti suklaatia ja sitten menimme koko perheen voimin autoajelulle isän lapsuuspaikkakunnalle. Tie oli pitkä ja mutkainen ja Siukku alkoi valitella pahaa oloa. Isukki vaan hoki että odota hetki, odota hetki, ihan pian pysähdytään. Lopputulos hannaamisesta oli se että Siukku oksensi Isukin niskaan ja auton penkeille. Toki ykää päätyi myös ulos, niin että siinä mielessä vanhemmat varmaan voi kokea jotain onnistumisen iloa. ;)

Juttelin eilen Siukun kanssa puhelimessa. Tällä kertaa hän ei ottanut mitenkään itseensä kun kyselin Siukuntyttö A:n [=kummityttö] joululahjasta. Joskus on ottanut. Siukku sanoi että heillä on molemmilla lapsilla suklaajoulukalenterit. Ymmärrän sen että ne lapsia kiehtoo, vaikka itse ihmettelen mitä ideaa niissä on. Se suklaakipinä on joka luukussa niin pieni, että samalla vaivalla tulee hyvin toimeen vaikka ilmankin! Vaikka enhän minä tiedä millaisia suklaatikalentereja on tarjolla nykylapsille, voihan ne olla menneet paljon paremmiksi minun nuoruudestani. Voihan se olla että niissä on nyt oikein levylliset suklaatia.. :)