Joulukalenterin yhdeksäs luukku aukeaa!

Huomaattekos, ei mitään mainintaa MÄSSYstä! :) Puhutaan vaikka joulukalenterista sen sijaan. Ja joulun odotuksen ihanuudesta.

Olen nyt ihan tietoisesti yrittänyt opetella arkipäivästä, tästä päivästä, nauttimista. Etten elä vain siinä.. sen yhden jutun odotuksessa!

Olen muuten huomannut kuinka paljon ruoka-nami-riippuvaisen elämä muistuttaa päihdeongelmaisen elämää. Sitähän se on monen alkoholistin elämä, perjantaipullon odottelua läpi viikon.

Miettinyt olen taas sukujuttujakin, kun jotkut terapeutit suosittelee sitä SUKUPUUN piirtämistä.. että ihminen miettisi lähisuvun tapoja ja ongelmia.. Isoisäni - Äetmuorin isä - oli tuurijuoppo. Saattoi olla selvänä pitkät ajat ja sitten taas vetää melkoisen juoppotuurin päälle. Olen miettinyt hänen elämäänsä, ehkä hänellä oli sama vahva kontrollin tarve kuin minulla. Hän oli muuten suora kuin lankku ja monissa asioissa tiukka periaatteen mies. Ehkä se tiukkuus sitten piti saada ajoittain pois juoppoilulla. Ehkä se tiukkuuden vaatimus oli liikaa? Äetmuorin isä tosin ei ollut missään suhteessa ruokaan tai namppiin innostunut, laihanlainen oli ja muutenkin hänelle VIINA oli se juttu. Mutta oikeastaanhan on ihan sama pahoinpiteleekö itseään ruoalla vai viinalla. Riippuvuus on riippuvuutta.

Jos joku terapeutti kysyisi miksi pidän MÄSSYjä, niin mitä sanoisin? Voisin listata muutamankin syyn.
- MÄSSY antaa elämään sisältöä. Kun on työtön, niin elämässä joskus tuntuu olevan aika vähän vaihtelua. Jos olisi töissä niin olisi totisesti muutakin miettimistä kuin oma maha ja sen lappaminen täyteen! Olisi myös enemmän ihmiskontakteja ja ehkä myös sosiaalista menoa. Nyt MÄSSY on se touhun antaja.. Pitää touhukkaana, pakottaa oikein liikkeelle kun pitää kaupunkiin asti ajaa ostamaan herkkujerkkuja. Jos en lähtisi herkkuin ostoon niin voisin olla liikkeellä vielä entistä vähemmän.
- Namppi tai ruoka lohduttaa. On turvallinen olo kun maha on täysi. On kuin olisi huolehdittu jostain perusturvan tuojasta.. on olo kuin vauvalla. Itsellä on jotenkin niin selkeät rajat, maha [täysi] määrittää ne. Tässä minä olen!
- Ahmiminen toimii myös vähän kuin benji-hyppy, siinä on myös jännityselementti. Siis se, että pystyykö ruoan pitämään sisällään, kuinka paljon sitä pystyy vetämään jne. Extremeä.
- Mässinki rankaisee. Sitä rankaisua odottaa. Sitä että saattaa sattua, tuntua pahalta. Koska sitä ajattelee että sen on ansainnut. Onko se masokismia, en tiedä. On siinä jotain samaa.
- Ahminta tuo rauhallisen olon, tyynen olon. Kun on ihan täpötäysi niin ei tee mieli sinkoilla minnekään, tehdä pakonomaisesti kotihommia tms. On rauhallinen ja tyyni hyvä olo. Usein silloin unikin tulee tosi hyvin! Ja on lämmin! Normaalisti minä palelen AINA. :(

Tämmöisiä syitä tulee mieleen. Nyt yritän jotenkin purkaa näitä, miettiä miten muuten saisin turvallisen ja hyvän olon.. ettei tarvitsisi AHTAA. Olen asettanut itselleni sellaisen rajan, että jos jouluna menee 'överiksi' [= jos yrjöän taas tai jos tulee edes kipeäksi maha ahminnasta!], niin uusi vuosi alkaa terapian merkeissä. Mutta tahdon yrittää itse. Tahdon yrittää järkeillä tätä asiaa, eikö vain tätäkin voisi terveen järjen avulla ratkaista aikuinen ihminen.

Oikeastaan ihan olennaisin juttu itseni kohdalla on - kun asiaa olen miettinyt - TYÖLLISTYMINEN. Näen sen aika selkeästi. Monet ongelmista on sellaisia jotka tulevat, kun ei ole oikein mielekästä tekemistä. Tarmo kääntyy silloin kaikkeen joutavaan tai jopa haitalliseen toimintaan, esim. äärimmäisen yksityiskohtaisten ahmintojen järjestämiseen. Tätä syömistilannettani ei voi pitää minään yksittäisenä, irrallisena ongelmana, vaan se liittyy koko elämäntilanteeseeni.

Siksipä soitin eilen työkkäriin eli työksyyn. Olen taas siellä nyt kirjoilla. Inhoan sitä, mutta minulla ei ole vaihtoehtoa. Olen kuullut kaikenlaisista projekteista, että jos on tarpeeksi työttömyyspäiviä niin voisi päästä johonkin projektiin työllistettäväksi. Siksi haluan olla kirjoilla työksyssä. Tuollainen projekti olisi luultavasti ainoa toivoni. Se, tai sitten joku työvoimapoliittinen koulutus tai työelämävalmennus. Kohdelkoot minua siellä työksyssä sitten miten lystäävät, mutta minä en nyt voi sille mitään että olen heidän riesoinaan. Ja kai he palkan siitä kuitenkin saavat, että ihmiset sinne tulevat.

Mies on kyllä tosi tosi gentlemanni! Ei ole yhtään puhunut siitä YRJÖEPISODISTA. Onneksi ei ole. Hän raukka on joutunut oksennuksen ja kakan maailmaan minun myötäni. Hän on kyllä samaa mieltä kanssani siitä, että vahva osasyy tähän tilanteeseen on se lapsuuskodin malli.