En edes kuollut pöperöitten ääreen, eikös ole hyvä? ;) Juuri maistelin hiukan suklaatia.. huomasin, että makuni on TAAS muuttunut. :( Ei maistu enää ne Gudrunin kultakääreiset valkosuklaasydämet, joista niin olen hehkuttanut. Liika raskaita ovat. Ja Wienernougatkin alkaa olla jo vähän 'ohi' mun kohdalla. :( Voi surku, mitä tässä oikein jää enää plussan puolelle? Fazerin Piparkakkusuklaa ON ihanaa, siitä nautin.
Jotenkin tuommoiset lämpimät leivonnaiset vie kokonaan herkuttelukyvyn.
Suklaatihetken jälkeen laitoin itselleni sämpylän, päälle tonnikalaa ja muutama fetajuustopala kaveriksi. Sellaisesta tulee jotenkin niin täysipainoinen olo, vähän toista kuin mättää itsensä täyteen namppia.
Lindtin rasiaa en ole vielä avannut. Pelottaa vähän että jos en enää niistäkään tykkää. :( Minä en kohta enää voi itseäni sanoa suklaahirviöksi!
Joulun tunnelma on lyömätön. Meillä on miehen kanssa ollut monta sellaista hellimishetkeä, ollaan oltu hyviä toisillemme ja pötkötetty vierekkäin sängyllä, koristettu yhdessä kuusta jne. jne.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti