Muutun mahaksi

Kuukautiskierron puoliväli käsillä. Ja kuten tavallista taas sellainen olo, että antakaa mulle ruokaa, namia, vaikka PAHVIA purtavaksi.. :) Aina sama juttu tässä vaiheessa! On kuin muuttuisin mahaksi, suureksi vatsaksi joka vaan haluaa syödä.

Tietysti tämä olo menee ohi parissa päivässä taas, sen tiedän.. Täytyypi vain jaksaa odotella.

6 kokonaista vuorokautta jouluaattoon! :)

Ennakkoluuloista

Minua joskus vähän harmittaa, kun mies on ruoan ja herkkujen suhteen aika ennakkoluuloinen. Ehdotin eilen, että mitäs jos laittaisin tänä jouluna jälkiruoaksi piparkakkujäädykettä. Vastaus oli 'eiiiiiiiiii!' Siis mies ei edes kysynyt millainen jäädyke se on.. selkeä EI vaan ensimmäisenä. Luultavasti teen sitä jäädykettä itseäni varten kuitenkin ja maistatan miehellä. Ja melko varmasti hän pitää siitä. Tjuuh, uskallan näin ennustella, kun olemme sen verran pitkään yhdessä olleet..

Sitten joskus hänellä on hassu tapa. Saattaa olla että esim. lokakuussa tarjoan jotain keksejä ja hän pitää niistä. Tarjoan niitä uudestaan joulukuussa [hehe en tietenkään välttämättä samasta paketista.. ;)] ja ne ovatkin hänestä ihan pahoja. Siis ne samat keksit, jotka vasta 1-2 kuukautta sitten olivat hyviä.

Olen ollut huomaavinani että miehelläkin tietty vähän vaikuttaa se onko hän väsynyt/ärtynyt kun jotain tarjotaan. Taitaa joskus äkö purkautua sillä lailla esimerkiksi keksien kautta. ;) Mutta on se silti vähän merkillistä. Saman piirteen, eli ennakkoluuloisuuden uusien makujen kanssa, olen huomannut monissa muissa miehissä. Tuntuu kuin miehet ei periaatteesta suostuisi maistamaankaan joitain juttuja, saati myöntämään että ne olisivat hyviä. Kerran pistin piruuttani sinihomejuustoa sellaiseen broileri-makaronivuokaan kaiken muun kaman joukkoon ja mies piti, kehui suu vaahdossa. Kyllä naama vähän venähti kun sanoin, että sinihometta oli. ;) Kun nimittäin virallisen opin mukaan mies inhoaa sinihomejuustoa.

Mutta tällainen ei ole mitenkään ylenmäärin ärsyttävää. Itselläni on hassu/outo tapa.. nimittäin minä petyn aika herkästi ELOKUVIIN. Nyt vähän aikaa sitten ostimme sellaisen ruotsalaisen seikkailuelokuvan Arn Temppeliritari. Katsoimme sen ja molemmat pidimme siitä. Mutta siihen tuli jatkoa, ostimme senkin. Arn - Pohjoinen valtakunta. Ja voi itku mikä pettymys se oli minulle. ;) Ihan vain siksi kun olin käsittänyt sen eka osan lopusta, että Arn palaisi tuossa kakkosessa Ruotsiin. Ja kakkososan nimikin (Pohjoinen valtakunta) vähän siihen suuntaan vihjaisi. Sitten olikin Arn koko ajan vain jossain etelän mailla ja raivostuin! Sanoin miehelle että en tahdo katsoa sitä enempää. Nimittäin oikeasti kuvittelin sen kakkososan sijoittuvan HETI ALUSSA JO Ruotsiin ja Arnin siinä pääsevän yhteen rakastettunsa Cecilian kanssa välittömästi, ensi metreillä. Mutta kissanvillat! Pelkkää miekan heilutusta jossain autiomaassa. :( En sitten katsonut sitä loppuun. Mies sai tehdä sen itsekseen.

Niin että olemme me ihmiset vaan aika outoja. Yksi kenkkuaa ruokapöydässä ja toinen töllöttimen äärellä.

Työvoimatoimistossa

Olin tänään työkkärissä. Täytyy alkaa huomenna soitella työelämävalmennus-paikkoja. Se asia tuskin mihinkään etenee ennen vuoden vaihdetta, mutta jos soitan huomenna, niin saan EHKÄ haastatteluja [haistatteluja?] sovituksi tuonne loppiaiselle. Virkailija oli ihan kiva, vaikka pelkäsin pahinta, eli siis sitä että mut teilataan täysin tai että aletaan jotain udella tai pahalla tavalla tentata, miksi olen tällainen työtön lortti! Toisaalta jos ei olisi meitä työttömiä niin ei olisi virkailijoilla siellä kai töitäkään. ;) Silloin olisivat hekin kuten me!

Meillä oli virkailijan kanssa puhetta yleisemmälläkin tasolla tästä suomalaisesta koulutuspolitiikasta. Nyt on kuulemma uusi tavoite: 2/3 nuorista käyköön läpi AMK:n tai yliopiston! Ei päättäjillä kyllä paljon päätä palella. Ja mihin edes etäisesti alaa vastaavaan hommaan nämä työllistyvät..??? Mutta se on just sitä.. Päättäjätkin on oikeastaan vaan tavallisia suomalaisia äitejä ja isiä ja niillä on kaikilla tämä valkolakkisyndrooma. Eli oman pojun ja oman tytön on tietysti kirjoitettava ylioppilaaksi ja sitten vaan kymmenen vuoden opintoputki siihen päälle. Ja tervetuloa kortistoon sen päätyttyä. ;) Kortisto on kivojen ihmisten kohtaamispaikka, olenhan siellä minäkin, suklaahirviö.

Kun on vasta pari sukupolvea sitten niiailtu ja kumarreltu ylioppilaille ja maistereille suurina herroina, niin kai se sitten jää selkäytimeen vähintään neljän sukupolven ajaksi. Ja nuoret saa maksaa laskun vanhempiensa haaveista, kuten tavallista. Tarkoitus on hyvä, toteutus kusee, sehän se on se vanha tarina.

Kyllä tekee pahaa katsoa miten tätä samaa mallia ollaan nyt ajamassa Kummityttö A:lle. A. ei missään nimessä ole ollenkaan 'akateemista' sorttia, koulu ei hänellä suju kauhean hyvin. Mutta Siukku tyrkyttää lukiota. Ja varmasti pakottaa A:n sinne, halusi A. itse mitä hyvänsä. Ihan samalla tavalla A. on nyt pistetty aloittamaan iltarippikoulu tulevassa tammikuussa. Älytöntä, kun nuori ei ole tipan vertaa kiinnostunut niistä asioista. Mitä tuokin taas palvelee? Ihan hyvin voisi järjestää vaikka tavallista isommat 15-vuotiskemut, jos on sellaisille tarvista, minusta lasta tai nuorta ei pidä pakottaa rippikouluun. Mutta jos vanhemmat ei pakottaisi, niin kuinkas moni sen edes kävisi? ;) Tässähän se ongelma on! Vaan ei tule sekään systeemi pitkään pysymään pystyssä, jos pakolla sinne on nuoret saatava.