Iltatee

Taas on sellainen olo, kuin tekisi mieleni vetää kaikkea mahdollista kaiken aikaa. 10 kokonaista vuorokautta herkkuhetken aukeamiseen - ei sitä osaa sanoa onko se pitkä aika vai lyhyt. Viime yönä se tuntui lyhyeltä ja nyt tänä iltana pitkältä.

Iltateen laittaminen miehelle on joskus semmoinen haikea paikka. Leikkaan reilun palan Vaasan Mustikkametsä-mustikkapiirakkaa ja laitan lautaselle. Pistän kaveriksi Rainbown [=reinpou hirviökielellä] suklaa-kookosvohveleita, muutaman piparkakun ja kaurakeksin ja 2 suklaakonvehtia. Kyllä, se kaikki tosiaan mahtuu ihan tuollaiselle tavalliselle asetille, pikkulautaselle.. Minä olenkin änkeämisen nero. Vien lautasen miehelle ja samalla korjaan hänen karkkipapereitaan pois, mies kun on natustanut namikkia samalla kun touhuaa tietokoneella. Siinä on konvehtipaperia, suklaapatukkapaperia ja neekerinsuukon paperi myös.

Iltateetarjoilussa tee on vähän niin kuin sivuosassa, siis mitä miehen teehetkeen tulee. :) Ja olen iloinen että edes hän saa kiskoa namia niin paljon kuin haluaa. Nyt uuden vuoden aattoa varten on hälle myös SIPSIÄ kaapissa. :) Ostin Pirkka-sipsua, kun ne ovat paljon halvempia kuin estrellat tai taffelit. Sellaisia hapankerma-sipuli-sipsuja, meidän suosikkimakua.

Mies ei kaikesta huolimatta ole "läski". Hän kun on pitkä ja no - mies - niin voi syödä tosi paljon lihomatta. Vaikkei hän olekaan mikään superliikunnallinen. Niin se vaan on, että isokokoinen mies kuluttaa enempi kuin pienikokoinen nainen. Epäreilua! ;)

Mies ei aina [=koskaan] tajua näitä minun syömishommeleita. Hänestä voisin hellittää, mutta siinäpä se juuri onkin, hellittämisen takana vaanii romahdus. Parempi vaan että jokainen meistä elää niin kuin hyväksi on havainnut. Itse olen ylpeä siitä joulusuorituksestani, oikeasti, tuntuu mahtavalta että en kokenut ähkyä, että osasin pysyä kohtuudessa siinä mielessä. Ja ettei tullut OKSU, vaikka sitä niin pelkäsin! Oikeasti, itsenäisyyspäivän jälkeen ajattelin että oksusta tulee varmaan oikein TAPA ja että nyt olen ainakin tuhoon tuomittu.

Raketit yössä kumahtelee..

Ilta on jo ollut raketinpaukkeinen jopa täällä maaseudulla. Mitähän mahtaa olla kaupungeissa. Minua ei nykyisin oikein miellytä ilotulittaminen. Se tuntuu niin turhalta. Kynttilässäkin on kaunis valo, miksi sitä ei voisi sytyttää ja nauttia siitä. Sitten tulee mieleen että miksi ei paikkakunnilla esim. lapsiperheet tai muut ilotulitushenkiset tee YHTÄ YHTEISTÄ ilotulitusta? Takuulla tulisi halvemmaksikin nuppia kohti kuin tämä että joka talo ostaa ne samat ilotulitteet ja pistää sitten taivaalle ja hampaat irvessä kilpailee naapurin kanssa, että kellä eniten ja hienoimpia raketteja on. ;)

Esim. täällä meillä on tilanne juuri tämä. Joka talous [paitsi me ja pari muuta 'kapinallista'] ostaa ne samat ilotulitteet.. on oikein viime vuosina ollut nähtävissä sellaista kilpailua ilmassa. Ja sitten räiskytellään. Jäljet korjataan ainakin silloin kun omalla tontilla leikitään.

Paljon hienompaa olisi jos yhdessä tekisivät sellaista. Olisi muuten kiva tapa vähän tutustua naapuriin myös. ;) Ihme juttu ettei sellaista yhteisilotulitusta saa aikaan edes täällä maalla, jossa nyt luulisi yhteistoiminnan olevan suurempaa kuin kaupungissa. Täällä vielä oikein kehutaan kylätoimikunnan yms. aktiivisuudella.

Toisaalta tänne on kyllä muuttanut sellaista 'perikaupunkilaista' väkeäkin, joka ei ehkä tajua sitä että pienessä yhteisössä on elettävä vähän eri lailla kuin kaupungissa. Kaupungissa nuori, joka viskaa karkkipaperinsa tielle on vain no - joku anonyymi nuori, mutta täällä kyllä tiedetään mistä talosta ja kenen lapsi. Ja sellainen ei herätä kovin hyvää henkeä naapureissa. Minä en tajua mitä järkeä on muuttaa maalle, jos haluaa edelleenkin elää oikeastaan vain yksin ja anonyyminä. Maalla se ei onnistu. Voi sitä kuvitella vuoden tai kaksi, että tässähän elelen ihan kuten "Hesassa" ikään, mutta katinkontit. ;) Kyllä se maaseudun yhteisöllisyys saa jollain tavalla otteen kaikista ja melkein on hyvä niin. Noista sottaajanuorista tosin en osaa sanoa - jos tänne muuttaa vanhempiensa mukana 15-vuotiaana ja 18-vuotiaana menee opiskelemaan, niin silloin voi olla ettei välttämättä koe maaseudulla asumisen erilaisuutta kaupunkiin verrattuna.

Ehkä tuo ilotulitus on sitten semmoinen pyhä asia, josta ei saa yhteistä aikaiseksi. ;) Onhan se tavallaan hassuakin, ei pitäisi siitä hermostua, koska kai on tavallaan aika luonnollista että ihmiset haluaa osoittaa sosio-ekonomista tasoaan jollain tavalla. Joku ostaa hienon auton, toinen pistää 500 euroa taivaalle tänä yönä. Minä en osoita sosio-ekoa, koska minulla sellaista tasoa ei ole. ;) Olen tasoton. ;) TYÖTÖN LORTTI, siis. Mutta toivotaan että uusi vuosi vähän sitä tilannetta parantaisi, jollain lailla? Mullahan on se työelämävalmennus-haastattelu heti tuossa vuoden 1. viikolla!!!! Kräääh, pelottaa!

Mutta nyt taidan toivottaa Hyvää Uutta Vuotta 2009 kaikille, niin herkuttelijoille kuin askeeteille, niin työttömille kuin työssä käyville, niin lapsiperheille kuin lapsettomille, niin köyhille kuin rikkaille..! Tehdään tästä hyvä vuosi, elämämme paras, jookosti? :)