Oksennus opettaa?

Heräsin tuossa noin kello 11. MÄSSYt on vietetty. Onneksi selvittiin sillä yhdellä oksennuksella. Vieläkin on vähän synkeä olo sen vuoksi. Mieli alkaa tehdä tepposia: tekisi mieleni syyttää siitä oksusta jotain muuta. Sitä, että ruoka [lasagne] oli liian aikaisin, tai jotain. Mutta uskon, että tulos olisi kuitenkin ollut sama, vaikka se ruoka olisi ollut esim. kello 19.

Eilen kävimme miehen kanssa sellaisen kebab-rullan lähimmästä kebabravintolasta ja veimme kotiin. Olin viisas ja jätin itse ostamatta mitään omaa, söin siitä rullasta n. neljäsosan ja se riitti minulle ihan hyvin. Mies söi loput.

No, kerrankin EI ole masentunutta oloa MÄSSYn päätyttyä! Oikeastaan on ihan hyvä olo. Suomalaisilla poliitikoilla oli joskus tapana lohkaista, että Siperia opettaa. Minä voisin sanoa että oksennus opettaa?

Ehkä pitäisi ajatella lähestyvää jouluakin JOULUNA, eikä MÄSSYNÄ. Ei edes jouluMÄSSYnä, vaan siis jouluna. Joulu on, tai se voi olla, paljon muutakin kuin mahan täyteen vetämistä. On siinä kynttilää, kuusen tuoksua, lahjoja, pientä touhuamista, sellaista.. Kieli nimittäin oikeasti vaikuttaa siihen, miten asioihin suhtautuu. Kun puhuu joulusta, niin siinä on eri tuntu ja odotukset kuin MÄSSYssä.

Mies käy vaakassa

Mies oli tänään aika synkkänä aamusta. Meni vaakaan, 99 kiloa. Miehelle on jotenkin mielettömän tärkeää painon olla alle 100. Oikeastaan mies on määritellyt oman ihannepainonsa olevan noin 95 kiloa. Kyllä hänellä tuossa kesällä ja syksyllä olikin n. 95 kilon paino, mutta nyt on vähän "hiipinyt" ylöspäin. Minusta tuntuu että tiedän syynkin, olen kai itse osasyyllinen.

Ostin joku aika sitten kirpparilta sellaisen ihanan, läpinäkyvää lasia olevan, mansikanmuotoisen pikkukulhon. Aloin pitää siinä kaikkia konvehteja yms. Kulho on siis keittiön pöydällä. Mies tietysti söi niitä konvehteja ja pian meille tulikin tavaksi ostaa kaikenlaisia paperiin käärittyjä konvehteja ja Fazerin parhaita yms. oikein säännöllisesti. Se herkkukippo voi siis olla yksi syy painon nousuun. Nyt on herkkukipon kanssakin oikein maksimihulluuden aste saavutettu: keittiön kaapissa on ISO MUOVIPUSSI täynnä kaikkia konvehteja, ja siitä sitten aina huljautan valmista sekoitusta siihen mansikkikippoon! :( Minulla on joskus ollut tapana hemmotella miestä arkisin, kun itse en 'voi' arkena herkutella. On tuntunut kurjalta kieltää toiselta ilo, mutta toisaalta eihän tämäkään ole hyvä, jos miehen paino nousee ja hän on sitten itse siihen tyytymätön. -Krääh! Pitäisi kai vähän lepuuttaa sitä mansikkikulhoa, ottaa se vaikka taas sitten jouluna esiin.

Linnan pukuparaati

Jäi sitten minulta ne Linnan juhlat näkemättä, kun olin hiukan busy tuota vessanpönttöä halaillessani. Mutta onneksi nyt sentään iltapäivälehdet ja muut julkaisevat kuvia. Minusta Anna Abreun puku oli nätti. Linnassa aika moni valitsee tummaa: tummaa punaista, sinistä, mustaa.. siksi keltainen erottuu sieltä mukavasti. Sirkka Mertalankin puvusta pidin, vaikka se olikin minusta lähinnä SÄHKÖNsininen eikä royal blue, mutta ehkä se johtui kamerasta.

Jos olisin itse saanut kutsun Linnaan [Suomen ainoa suklaahirviö pitäisi kutsua jo tietty harvinaisuusarvonsa vuoksi ;)], niin olisinpa säästynyt oksulta ainakin. Katsoin nimittäin lehdestä ne ruoat mitä siellä oli tarjolla - eivätpä olleet mun makuuni. Jotain silakkajuttuja yms.. teemana Itämeri.. Olisi voinut olla aika hillittyä ruokailua minun osaltani sitten. Eivätkä olleet makeatkaan leivonnaiset minun makuuni tänä vuonna. Kaikissa tuntui olevan joku 'vika', joka kyllä olisi minut pitänyt kaukana herkkupöydistä. Toisaalta ei kai monikaan mene Linnaan syömään - ei siellä voi niin tehdä, pitää koko ajan varoa huulipunaa ja siellä on jonoa + tunkua, voisi olla ettei joidenkin iiiiisojen poliitikko-isäntämiesten takaa edes pääsisi rynnimään herkkuin luo.. ;)