Hooooiiiiiiiiiii! (=suklaahirviön riemukarjahdus)

No nyt on jo Suuren Juhlan tuntua ilmassa. 14 tuntia MÄSSYyn! Lääh, slurps! Koti on siivottu, suklishirviössä on vielä virtaa vaikka kuinka paljon jäljellä. Vaikken nukkunut edes paljon viime yönä.

Leivonta on lyöty lukkoon: mokkapaloja, eli siis niitä mokkiksia. Kun mainitsin eilen miehelle, että ne on yksi vaihtoehto, niin hän tarttui siihen kyllä heti. :) Joten ihan miehen mieliksi: mokkikset! Meillä on 3 banskua tuossa menossa vähän mustapilkkuisiksi.. mietin pyöräytänkö vielä banskumuffarit. Kun harmittaisi toisaalta viskata banaanit pois. Jännä muuten miten ruoan hinnan nousu on ainakin minusta tehnyt tosi tarkan - en mielellään heittäisi mitään pois. Toisaalta olisi kai jo vähän "liikaa" jos leivon mokkiksia, korvapuusteja JA banskumuffareita? Normaalisti ihmot (=ihmiset) kai siis leipovat vain YHDEN leivonnaisen/leivontapäivä? Vai kuinkahan lienee. Pitää kai jättää ne muffarit tekemättä. Etten ihan sentään leimaudu hulluksi.

Minihameista, hulmuhelmoista

Minusta tuntuu että suurin osa tyttäristä käy äitien kanssa sotaa siitä, kuinka lyhyt hameen helma saa olla. Äiti sanoo, että polveen - tai vain vähän siitä lyhkäisempi - ja tytär saattaa olla sitä mieltä, että puolireiteen ulottuva on ihan sopiva. Meillä oli ihan toisinpäin kotona. Minä tunsin vetoa joskus pitkähelmaisiinkin, sellaisiin vähän "hippimäisiin" helmoihin. Mutta Äetmuori halusi aina, että mini päälle. Nyt jälkeenpäin tuntuu niin tyhmältä se, että annoin Muorin jyrätä itseni yli tuossaKIN asiassa.

Äetmuori oli sitä mieltä, että minulla on hyvät sääret ja niiden pitää näkyä. No johan toki. Samalla järkeilyllä voisi sanoa, että koska minulla on nätit rinnat, niin näytetään saman tien nekin. Ei pistetä kynttilää vakan alle, niin kuin vanha kansa sanoo?

No joka tapauksessa. Itse en aina ollut sinut kroppani kanssa teininä, taisin olla vähän syömishäiriöinen jo silloin. Vielä nytkin olen joskus oikein pakkomielteessä ('reiteni ovat paksut!!', 'inhoan rintojani!', 'lantioni on oksettava') niin teininä tilanne oli vielä pahempi. En koskaan osannut olla tyytyväinen itseeni. Osittain varmaan johtui siitä, kun Äetmuori oli aina niin armoton kaikissa sanomisissaan.

Minua harmittaa se, etten saanut käyttää vähän pitempää helmaa silloin tällöin. Tuo hamejuttu on taas niin tyypillinen esimerkki Äetmuorin tavasta hoitaa asiat: jyrää toisen tahtonsa alle, toisen maku ei ole "erilainen maku", jota voisi suvaita, vaan se on HUONO, tyhmä, ihan sopimaton. Ja pulinat pois, päälle sellainen mekko kuin Muori haluaa. Ei sellainen, jollaisesta itse olisin pitänyt. Ihan hullua, varsinkin kun ajattelee että mielihalussani [pitkiin helmoihin] ei ollut mitään teinitytölle PAHAA, päinvastoin. Varmaan useammat äidit toivoisivat siinä iässä olevien tyttöjensä pukeutuvan mieluummin "alakanttiin" kuin läväyttävän kaikkia avuja esille.

Äetmuori keskittyi aina vain ulkonäköön. Aina. Ja keskittyy yhä. Kerran pari vuotta sitten annoimme hänelle muistoksi sellaisen kuvan, jossa me olemme miehen kanssa lomamatkalla. Se kuva oli aika onnistunut ja taustalla oli TOSI kaunis maisema ja hieno rakennus. Arvata sopii mitä Äetmuori sanoi. Ei sanaakaan siitä maisemasta, ei kysymyksiä siitä rakennuksesta, vaan: 'sinähän et hymyile tässä kuvassa. Sinun pitäisi aina hymyillä kuvissa niin että hampaat näkyy.' Kyseisessä kuvassa mulla oli hymyä naamassa, mutta ei mitään pepsodent-tyyliä, sellainen kai vähän mietteliäs ja rauhallinen pieni hymy. Taisin sanoa jotain, että olimme kai vähän väsyneitä siinä kuvassa, kun olimme silloin juuri sinne lomapaikkaan saapuneita. No, Äetmuorihan ei siihen tyydy: 'vaikka kuinka väsyttäisi niin aina pitää hymyillä nätisti, tässähän ei näy ollenkaan sinun hampaita, kaikki aina kehuu sinun hampaita kun ne ovat niin nätit ja valkoiset..' -Tuossa vaiheessa tajusin jo jättää asian sikseen.

Äetmuorissa on nimittäin se piirre, että jos hän on omasta mielestään oikeassa [ja hän on aina, aina], niin MIKÄÄN syy, perustelu tai selitys ei riitä oikeuttamaan sitä että on toimittu toisin kuin hän hyväksi näkee. Ehei.

Olen joskus ihan piruuttani ollut mahdollisimman herttainen ja sokerinen ja sanonut muorille, että voi sori, ikävää että sulle tuli nyt pettymys. Olen kovasti pahoillani tuosta. Se on siis piruilua, koska luulisi jokaisen täysijärkisen ihmisen tajuavan, ettei hänellä ole mitään oikeutta olla pettynyt johonkin toisten ihmisten lomafotoon tms.. Mutta Muori ottaa sen oikein todesta, piristyy oikein ja on onnellinen, että myönsipäs vaan olevansa väärässä!

Tahdon kai tästä pikkuasiastakin puhua koska haluan ihmisten ymmärtävän miksi minusta on niin vaikea olla Äetmuorin kanssa tekemisissä ja miksi en "päästä" häntä lähelleni. Joka ainoasta asiasta saarnataan, jankutetaan, koskaan ei olla tyytyväisiä. Vielä nykyisinkin jossain sukujuhlassa - harvoin niitä nyt on - tulee Muori supisemaan korvaani, jos olen hänen mielestään sanonut jotain 'hölmöä'. 'Hölmöä' sanomista voi olla vaikka se, että vitsailen serkun kanssa autoni runsaasta bensankulutuksesta. 'Ei se sille kuulu kuinka paljon bensaa sinun auto vie, mitä sinä tuommoisia puhut..' supattaa Muori. Ihan kuin olisin ikuisesti 8-vuotias, jota pitää oikein ohjata ja opettaa sosiaalisiin tilanteisiin.

Olen joskus niin läpikyllästynyt tuohon koko juttuun. Ja AINA ne samat asiat, samat jankutukset. No saa niistä Siukkukin osansa - joskus. Viimeksi kesällä Muorilla oli kylppäriremontti. Siukku välillä autteli H:a [H. oli monta vuotta opiskeluaikana töissä laatoitusfirmassa ja osaa tehdä kaikkia noita kuin ammattilainen] ja tietysti Siukulla oli silloin päällä sellaiset vähän huonommat vaatteet. Eikös tämä ole aika selvä, ettei remonttia tehdä iltapuvussa?? ;) Sandaalit Siukulla oli ja löysät mustat housut. Äetmuori haukkui Siukun asua KOKO ajan. Kuinka Siukku on muka kuin joku kassialma ja kuinka hän voi kulkea ympäriinsä sen näköisenä. Äetmuori ei myöskään tunnu tajuavan sitä että meille se hänen asuinseutunsa on KESÄMÖKKIPAIKKAKUNTA. Se tarkoittaa sitä että yleensä olemme siellä pukeutuneita kesämökille sopiviin vaatteisiin. Se ei tarkoita sitä että kulkisimme kumisaappaissa ja reisitaskuhousuissa silloin kun elämme tätä omaa elämää omissa kodeissamme. Muori aina jankuttaa, kuinka minä en meikkaa jne. ja kuinka minä en laita tukkaa. On vähän vaikea laittaa, kun on kesämökillä. Enkä kyllä ole kuullut sellaisesta, että kesämökillä pitäisi olla joku Linnan juhlien kampaus päällä?

Muoria pinnallisempaa ihmistä saa hakea. Minusta se teki [X:n yliopistollisen keskussairaalan mukaan] pahasti syömishäiriöisen. Siukusta en tiedä, tuskinpa hänenkään suhteensa ruokaan on ihan normaali. Surullisinta on ettei Muori ole oppinut elämänsä aikana yhtään mitään. Pikemminkin jos vertaa Muoria nyt 6-kymppisenä nelikymppiseen itseensä, niin alaspäin on menty. Aina vain suvaitsemattomampaan, jyräävämpään ja ahtaampaan suuntaan. SiksiKIN joskus pelkään, että mikähän tilanne on 10 vuoden kuluttua. Tekisi mieleni joskus sanoa hänelle, että jätä edes Siukuntyttö A. rauhaan! Tarpeeksi pahaa on jo tässä suhteessa tapahtunut. Jos Äetmuori elää tarpeeksi kauan nähdäkseen A:n lapsen, niin VARMA voi olla siitä, että samat läskivuori-ihrakasa-jankutukset jatkuvat. Muori menee hautaansa juuri tuollaisena, hän ei muutu eikä koskaan mieti oman toimintansa oikeutta. On varmaan hienoa olla aina oikeassa.

Minä en tajua onko se nyt niin kamala onnettomuus, jos teini kokeilee nuorena erilaisia tyylejä. Vaikka aina ei näyttäisikään huutosakin johtajalta, niin eikös sellainen OMAN tyylin etsiminen kuulu siihen ikään? Muori ei koskaan halunnut meidän tyttöjen löytävän OMAA tyyliä. Hän halusi meidän löytävän HÄNEN tyylinsä.

Toinen ulkonäkösodan aihe: hiukset. Muorin mielestä niiden on aina oltava auki, aina. Poninhäntä maksimissaan saa olla. Kun aloin suosia nutturakampauksia, niin siitä huuto nousi. Kolmas ulkonäkösodan aihe: hiusten pituus. Muorista tukan pitää olla pitkä. Kun leikkasin polkan, niin siitä äläkkä kehittyi. Tällaista se on, edes aikuisena ei saisi kokeilla, tehdä erilaisia ratkaisuja - kasvaahan se tukka takaisin, jos leikkaus ei miellytä - vaan aina pitäisi pysyä siinä samassa 'tyylissä', jonka muori mulle päätti kun olin 16.

Iloisempiin asioihin! :)

Menen pesemään vielä vessan, niin sitten voikin sanoa että koko koti kiiltää ja on puunattu. :) Sitten lähdenkin vähän ostoksille, on ostettava leivontatarpeita.. ja ehkä jotain MÄSSYvarastoja vielä on täydennettävä. On tämä yhtä juhlaa ihan pian. ;)