Milkaa, milkaa!

Tuli taas ostettua. :( Mutta ei se minusta ole merkki siitä että kuljen kohti uutta oksennusta. Joulu-oksua! Ei, tästä ei ole kyse. Ostin K-kauppendaalista Milkaa, koska siellä sitä oli.. ostin sitä chocolate dessert-juttua [suklaata jossa on tumma moussemainen sisus] ja sitten sitä Milkan caramel-levyä, koska se on niiiiiin hyvää. Mietin että säilyyhän ne siellä namilaatikossa, vaikken heti jouluna niihin iskisikään kiinni?

Ja muutenkin namilaatikko ei PURSUA kuten se JOSKUS on ikävä kyllä tehnyt! Nyt olen saanut syötyä sellaiset maitokreemi-krispiset jutut ja sitten Lidlin caramel-täytteiset maitosuklaapallerot. Eli kyllä jotain muutosta on tapahtunut, en hamstraa ihan hulluna, vaan kulutan myös! Eikös tämä ole hieno juttu.

Heiluin Stokkallakin tänään, ajoin sen 40 km sinne koska minun piti ostaa lahja Kummityttö A:lle. Ostinkin.. maksoi 19 euroa! Mutta paperikassin kanssa siitä tulikin 19,90. Melkein kaksikymppiä siis. Samassa kompleksissa Stokkan kanssa on myös monia muita kauppoja ja siksipä oikeastaan pyörähdin äkkiseltään ihailemassa myös suklaateja. ;)

Joulusyyllisyys!

Lidlissäkin oli muuten taas uusia juttuja, joita en ennen ole nähnyt. Kaikkia nougat-suklaa-juttuja. EN ostanut. Mietin hetken ostanko Äetmuorille liköörikonsuja, mutta en sitten ostanut. Saattaa olla että huomenna haen sellaisen boxin niitä hänelle. Mutta en ole varma. Jotenkin on niin hölmöä, se antamisen ilo menee, koska minun pitää salata Äetmuorilta, että olen ITSE ostanut ne konvehdit hänelle. Jos hän saa tietää että olen ostanut, niin hän saattaa moittia mua aika paljonkin rahan tuhlaamisesta jne. Menee se antamisen ilo tavallaan pois. Sen hän hyväksyy jos valehtelen että sain jostain lahjaksi ne konsut ja koska en itse pidä liköörikonsuista niin laitoin hänelle. Kuitenkin tahtoisin jotenkin häntä muistaa jouluna, kai tunnen syyllisyyttä koska hän on joulua yksin. Lahjan olen ostanut [=seinäkalenterin], mutta joskus vaan tuntuu kuin se ei riittäisi tekemään mulle hyvää omatuntoa.

Siukku on ehdottanut Äetmuorille menoa sinne heille ja minäkin olen tarjonnut tätä meidän joulua. Mutta ei hän halua. Minä en tiedä mistä se johtuu. Onko se sitä, ettei hän halua olla 'vaivaksi' vai olisiko meidän joulut [Siukun ja mun] jotenkin sellaiset ettei ne häntä miellyttäisi. Inhottaa vain se ainainen syyllisyys. Äetmuori tosin sanoo että hän on mielellään yksin rauhallista joulua, kun ei muutenkaan tykkää touhuta keittiössä tms. Joskus on kiusaus ajatella vaan, että OK sitten. Että kai yli 60-vuotiaan ihmisen pitää tietää oma tahtonsa ja sitä seurata. En voi pakottaa Äetmuoria lähtemään kotoaan. Surettaa joskus Siukun lapset, koska heidän kontakti isovanhempiin jää niin vähäiseksi.

En VOI puuttua Siukun kasvatustapoihin, mutta toivoisin tosiaan että hän soisi A:lle ja T:lle isovanhempien tarjoaman rikkauden. Siukun mies H. kasvoi ihan hyvässä kodissa, vaikka vanhemmat ovatkin 'uskiksia' ja jotenkin toivoisin että A. ja T. oppisivat heidät tuntemaan. Minulla ei ole H:n vanhemmista muuta kuin hyvää sanottavaa, he ovat lämpimiä ihmisiä sikäli kun voi tällä tuntemisella sanoa. Ja H:n äiti oli lastenhoitaja oikein ammatilta, en tajua mitä pahaa siinä talossa voisi sattua A:lle ja T:lle. H:n muut sisarukset antavat lastensa olla tekemisissä vanhempiensa kanssa. Pari sisarusta asuu Amerikassa ja he ovat jopa sieltä käsin laittaneet lapset mummolaan (tai siis nuoriahan he jo silloin ovat olleet, teinejä!) joten onhan sekin luottamuksen osoitus. Mutta Siukku ei pidä H:n vanhemmista.

Ja koska Äetmuori ei ole kovin kiinnostunut Siukun lasten kanssa olosta, niin siksipä Siukun lapset eivät saa kokea isovanhempien merkitystä. :( Ja se on sääli se. Minusta oli ihanaa lapsena kun joskus jouluksi tuli K-mummi. Oli mukavaa K-mummin kanssa paketoida lahjoja ja otin aina K-mummin uskotukseni näissä lahjasalaisuuksissa. ;) Sitten joskus olivat Isukin vanhemmatkin ainakin joulukahvilla meillä. Se oli kivaa, sai esitellä lahjoja heille ja he ihailivat niitä.

Isukin vanhempien kanssa olimme tosi paljon tekemisissä ja sain paljon siitä suhteesta, Isukin äiti varsinkin oli oikeastaan aina läsnä, auttoi Äetmuoria lastenhoidossa ja muutenkin oli meidän elämässä. Isovanhemmissa oli parasta se, kun he hyväksyivät sillä lailla EHDOITTA. Kun sitten taas tulin esim. Äetmuorin kanssa havaitsemaan että siihen hänen hyväksyntäänsä liittyi aika paljonkin ehtoja enkä tainnut koskaan pystyä niitä täyttämään. Olen huomannut ettei Äetmuori suhtaudu Siukun lapsiin samoin kuin esim. Isukin vanhemmat suhtautuivat meihin. Hän ei pidä heistä ehdoitta. Oikeastaan viime kesänä sain sellaisen tunteen ettei hän pidä heistä OLLENKAAN. Että se kiintymys mitä on, on vain sitä biologiaa. "Lapseni lapsi". Mutta pitää, olla kiinnostunut, haluta jakaa kokemuksia, muistoja, välittää sukupolvien perinnettä - EI.

Sellaista se on, syyllisyys herää kun ajattelee että joku on joulua yksin. Mulla on yksi vanhempi sukulaistäti joka ajaa aina melkein 500 km autolla ollakseen sitten joulua sukulaisissa. Minä olen kyllä miettinyt että jos mulla ei olisi miestä niin saattaisin itsekin olla yksinäisen joulun kannalla. ;) Ihan rehellisesti ja suoraan sanottuna! Kun en kumminkaan pidä näistä perinteisistä jouluruoistakaan, olisi vaan piinaa olla kinkun äärellä kun ei siitä pidä.