perjantai 19. joulukuuta 2008

Lahjahevosen suu

Sitä sanotaan, ettei lahjahevosen suuhun pidä katsoa. Sillä tarkoitetaan sitä, että lahja on lahja ja sellaisena arvokas eikä sitä saa alkaa ruotia. Olen tästä ihan samaa mieltä, siksi tunnenkin syyllisyyttä kun murisen tässä saatuani Äetmuorilta paketin jouluksi.

Annan sille arvoa, että hän haluaa jotain antaa. Mutta voi tsiisus sentään, kaksi rasiaa Budapest-konvehteja?? Kaksi?? Enkä voi sietää niitä, oikeasti. Yksikin on siis liikaa! Kesällä Äetmuori halusi oikein tietää että mistä pidän. Kirjoitin listan niistä nameista yms. joista tykkään, jos hän pakettia joskus laittaa tulemaan. Mitähän listalle lienee tapahtunut, olen siinä ihan selvästi sanonut, että en pidä Budapesteistä. Pitääkö niistä KUKAAN? [Siis kukaan alle 100-vuotias?]

No mulla on onneksi yksi vanhempi, vähän kaukaisempi sukulainen joka on oikeasti hulluna noihin suklaateihin, joten saapa hän ne kunhan vuosi vaihtuu. Muutenkin tietty tulee harrastettua vaihtokauppoja joskus ihmisten kanssa, kun joulunamit on menneet ihan ristiin.

Mulle on oikeasti vuosien kuluessa kasvanut sellainen vakaumus, että itse en vie suklaita tuliaisiksi MINNEKÄÄN, ainakaan jos en tiedä vastaanottajien makutottumuksista mitään. No poikkeuksena tietysti lapsiperheet, lapsille tuntuu maistuvan melkein mikä suklaa vain. Mutta siinäkin tapauksessa olen yleensä pitänyt tapana varovasti kysyä, että sopiiko sellainen tuominen. Kaikki eivät nimittäin oikeasti halua kasvattaa lapsistaan suklaasyöppöjä (eikö olekin kummallista, hehe?). Sitä pitää kunnioittaa.

Huomaa esim. appivanhemmissa sen, että he ovat sitä ikäpolvea, jonka on vaikea heittää suklaata pois. Sen ymmärtää, koska heidän nuoruudessaan suklaa oli arvostettua ja harvinaista herkkua. Nykyisin se on jokapäiväinen leipämme. No kumminkin, olen sitä miettinyt että appivanhemmat ovat tosi lirissä, koska heillä on valtavan laaja tuttavapiiri + isot suvut. Ja kaikilta suunnilleen tulee suklaata, suklaata, suklaata.. Nytkin viimeksi kun siellä olimme, niin anoppi tosiaan tarjosi sitä lahjaksi saamaansa italialaista suklaa-nougattia.. siis kukaan ei pitänyt siitä, en edes minä nougat-fani! :) Tiedän senkin, ettei anoppi ole sitä heittänyt pois, vaikkei pitänytkään, vaan syö sitä luultavasti aina pienen palan silloin tällöin, kunnes levy on lopussa. Niin tätä juuri tarkoitin: olisi aika kauheaa viedä noin tunnollisille & säästeliäille ihmisille suklaata, josta he ehkä eivät pitäisi, vaan söisivät PAKOLLA sitä vaikka maku ei olisi mieleinen.

Meillä on toinenkin aika ovela tapa päästä eroon ei-toivotuista suklaista, konvehdeista siis: viemme ne miehen työpaikalle. Kahvitauoilla niitä menee, miehen työkaverit syövät melkein mitä vaan, jos ilmaiseksi saavat. ;) Budapestejä olemme joskus vieneet sinne, ennen kuin sain tietää tuosta yhden sukulaistädin buda-rakkaudesta. :) Kun konvehdit on paperiin käärittyjä, kuten budat on, niin sellaisia voi hyvin viedä vaikka töihin.

Kerran saimme masentavan suklaatervehdyksen: Fazerin sinisiä konvehteja laatikollinen. :( Ja miehen työkavereiden kahvipöydän iloksi nekin päätyivät. ;) Minusta tämä on melkein parempi ratkaisu kuin se, että kiikuttaa rasiaa kyläpaikasta toiseen viemisinä perheille, jotka ottavat sen aina yhtä vastahakoisesti vastaan. Miehen työpaikalla on n. 50 ihmistä ja siellä aina JOKU tykkää juuri siitä suklaasta, jota sinne viemme.

Lapsuuskodissa meillä oli aina jouluisin Budapest-konvehteja ja pidinkin niistä lapsena. Niin kuin sanoin tuossa ylempänä, niin lapset ovat siinä suhteessa erilaisia kuin aikuiset, syövät melkein mitä vain suklaata. Nykyisin ne maistuvat lähinnä voikuutioilta. Yksi tai kaksi sellaista on ehdoton maksimi.

No oli miten oli, niin annan arvoa kyllä sille, että Äetmuori haluaa laittaa paketin, se on melkein liikuttavaa jotenkin. Paljosta olen hänen kanssaan eri mieltä asioista, vaikken sitä näytäkään, mutta annan arvoa hänen anteliaisuudelleen. Vaikka melkein olisi parempi, että olisi vähemmän sellaista, kun tiedän ettei hänellä kuitenkaan ole kauheasti sitä rahaa. Olen sanonutkin, että emme oikeastaan tarvitse mitään. Äetmuori asuu aika syrjäseudulla - no asun itsekin maalla, mutta se on vähän eri, kun on kumminkin yksi Suomen suuriin kaupunkeihin kuuluva tuossa n. 40 kilsan päässä ja sinne tulee ajeltua omalla autolla aika helposti - eikä siellä ole kaupoissa juuri mitään ihmeempiä suklaita. Siinä mielessä tuntuu vähän turhalta laittaa, kun kuitenkin itse ostelen näitä Stokkan Lindtejä ja mitä lie..

Numeroja

Nyt on yhteensä 9 joulukorttia tullut meille.

Ja muuten: 4 kokonaista vuorokautta jouluaattoon. :) Ihme kyllä EN tunne mitään kauheaa tarvetta mässäillä, on kuin olisi mässyhalu kuollut sisältä. Se johtuu varmaan tästä jutusta, kun kuukautiskierron puoliväli on nyt ohitettu. Siinä puolivälissä on aina kauheat mässyhalut. Nyt ei ole - onneksi. Hirvittää muuten ajatella millainen olisi kuukautiskierron puolivälin MÄSSY!?! Sellaista ei ole oikeastaan tainnut tulla eteen .. en ainakaan muista. Varmaan kuolisin silloin..! MÄSSYhalu olisi niin väkevä.

3 kommenttia:

Mikko kirjoitti...

Tiedän niin hyvin tunteen.. En tiedä miksi tuota Budapest-suklaata pitää aina olla vähintään yhdessä paketissa, kun siitä ei tässäkään huushollissa kukaan tykkää. Ällöttävän rasvaista moskaa sisällä..

Ja kuka on ylipäätänsä keksinyt, että tuo on jotain joulusuklaata??

suklaahirviö kirjoitti...

Taitaa tuon Budan maine joulusuklaatina olla siltä ajalta, kun sitä sai vain jouluisin ja se oli harvinainen herkku. :( Ei vielä joskus 20-30 vuotta sitten ollut niin monenlaisia valinnan vaihtoehtoja.. Buda oli arvokasta, harvinaista.. Eikä kuluttaja-paroilla ollut paljon vertailun mahdollisuuttakaan, muuten. ;) Uskottiin aika vankasti, että kotimainen on kaikessa _aina_ parasta, aamen, ei poikkeuksia.

Jotkut sanovat niiden käärepapereiden tuovan joulun tunnelman, kun ovat sellaisia hopeisia, missä on punaista myös. Hullua! Ei kai kukaan ole oikeasti niin onneton, että vain jonkun käärepaperin vuoksi ostaa sellaista, mistä ei pidä???

Buda taitaa olla klassikko sellaisen vanhemman väen joukossa. Harva nuorempi tykkää. Mietin, että toivottavasti Äetmuori ei laittanut kahta samanlaista rasiaa Siukun perheelle. Siellä nimittäin lapset on ihan intona kaikkeen salmiakkisuklaa-juttuun. Ei taida Buda upota sielläkään.

Niina T. kirjoitti...

Löysin blogiisi, kun Googlasin lahjahevosen suuta, mutta ei siitä sen enempää - kiitos merkityksen avaamisesta, tuli tarpeeseen.

Itse vien Yliopistolle (oppiaineeni taukohuoneelle) teetä, jota saan siskoiltani, jotan en voi juoda. Siellä on kuten miehesi työpäiaklla paljon väkeä ja aina joku voi tykätä esim. vihreästä teestä.

"Ei saa heittää hyvää tavaraa hukkaan", on oman äitini perintönä tullut sanonta. Hän on tuollainen jäärä, että syö sitä lahjaksi saamaansa suklaata/teetä jne. vaikka ei pitäisikään.