Vuorokausi vaihtui..

Kuvitelkaas: enää YKSI kokonainen vuorokausi jouluun! Nimittäin olemme maanantain jo rikki rikkoneet, olemme puoli tuntia eläneet maanantaita. Enää siis vain tiistai kokonaisena vuorokautena ja sitten onkin jo aatto! Huimaavaa, ihanaa!

Kirjoittelin tuossa juuri kauppalappua [kauppelislappelista] miehelle. Kun pitää kuitenkin jouluksi semmoisia tuoretavaroita ostaa, eli kermaa ja sen sellaista. Ja hillosipulia.. sellaisia painavia säilykkeitä, joiden kantamisessa mies on haka!

Katsoin juuri keittiön kaappiin: voi ETTÄ siellä on paljon kaikkea. :( Tursuaa koko kaappi! Ja ikävä kyllä paljon kaikkea huonoa myös, mitä ei sitten tule syödyksi, Pandan rasia ja ne Budapestit. Kuinka monessa kodissa lieneekään tilanne ihan sama.

Suosi suomalaista..?

Minä olen aina ollut niitä ihmisiä jotka haluavat tukea kotimaista. Eli minulle on tärkeää se, että suomalaiset saisivat pitää työnsä ja yritän aina kun mahdollista ostaa kotimaista. Mutta en siis ihan aina. Yksi tämmöinen poikkeus ovat jotkut suklaat. Kotimaiset ovat hyviä, esim. Fazerin Piparkakkusuklaa yms., mutta keskieurooppalaiseen suklaaseen tutustuttuani tajusin, ettei kotimainen aina ole sitä parasta ja laadukkainta. Vielä joskus 80-luvulla saatettiin sinisilmäisesti sanoa, että meillä suomalaisilla on maailman paras suklaa. Nykyisin sellaisen sanojalle lähinnä naurettaisiin.

Yksi juttu, jossa huomasi laadun ja sekundan eron, oli eräs Nestlén suklaarasia, jonka yhtenä ainoana jouluna olen saanut suklaahetkiäni sulostuttamaan. Siinä nimittäin oli tasan samanlainen konvehti kuin on Fazerin Wienernougat, mutta voi POJAT, olihan niissä eroa kuin yössä ja päivässä! Se Nestlén konvehti tavallaan 'pilasi' wienernougatin multa - vaikka se yhä on yksi suosikkisuomalaissuklaistani, w. siis - koska maistettuani Nestlén versiota tajusin kuinka halvan ja teollisen makuinen on Fazerin w. Oikein rasvainen ja huokea.. Nestléllä sama konvehti oli - ihana! Siinä ei rasvaisuus maistunut niin paljon kuin Fazerilla ja muutenkin kokonaisuus oli laadukkaampi. Ilmavampi jotenkin. En osaa määritellä!

Lapsuusmakuja

Lapsena oli joku sellainen Fazerin suklaarasia, jossa oli muutama wienernougat ja me lapset melkein tappelimme niistä aina. ;) Juuri niistä wienernougateista, ei muista. Laskettiin tosi tarkkaan, että sinä saat yhden ja minä saan yhden. :) K-mummin luona [=äidin äiti] joskus saimme tällaista suklaarasiaa.. Rasia avattiin ja söimme siitä, minä ja Siukku. K-mummin luona oli aina herkkuja ja suklaata, joulun pyhinä vaan ero oli siinä, että suklaat oli konvehtia, kun ne muulloin olivat patukoita ja levyjä. K-mummi aina antoi meille talouspaperia, että varoisimme huonekaluja kun söimme ja kyllä me varoimmekin.

Nykyisin ei kuulemma isovanhemmat USKALLA enää tehdä näin - antaa muksuille talkkua tai muuta 'suojapaperia' - koska pelkäävät sairaasti lastensa loukkaantuvan, jos heidän tenavansa ei saa sotkea Mummolassa ihan miten vaan. Uskomattoman TY-PE-RÄÄ!!!! Ei taida isovanhemmilla enää olla muita 'oikeuksia' kuin lahjoa ja rahoittaa lapsenlapsen elämää. Jos vähän yrittää kieltää tai odottaa että Mummolassa eletään Mummolan säännöin, niin taitaapi tulla 'tapaamiskieltoa' tenavaan...

Meillä lapsuuskodissa oli myös aika paljon sellaisia pähkinöitä ja muita tarjolla jouluherkuiksi. Pähkinät olivat isoja, niissä oli kuoret ja ne piti raksauttaa auki ennen syömistä. Meillä oli jopa semmoiset ihan erikseen siihen tarkoitukseen suunnatut "sakset". Nykyisin ei kodeissa oikeastaan enää näe sellaista pähkinäkulhoa jouluisin. On niin paljon muita herkkuja. Ja oikeastaan hyvä että ei sellaista kulhoa enää ole, ei ne pähkinät olleet kovin hyviä. Meillä oli myös rusinoita tarjolla jouluna.

Pähkinät ja rusinat maistui ainakin Isukin vanhemmille, kun he joskus meillä olivat aattoiltana tai sitten tapanina. Isukin vanhemmat ei koskaan oppineet tykkäämään äklömakeasta. Isukin isä söi vähät suklaansakin pelkkänä Taloussuklaana, kun piti maitosuklaatia liian makeana. Ja heidän luonaan sai Wilhelmiina-keksejä, jos jotain makeaa oli. Tai pumppernikkeliä! Olen joskus miettinyt että pitää varmaan ostaa Wilhelmiinoja, jos niistä irtoaisi jotain lapsuusmuistoja lisää. ;) Vaikken koskaan niihin mitenkään hulluna ollut lapsena. Pumppernikkeleitä syön vieläkin - ne on ihania.