"Sulaahirviö", niinpä niin..

Hassua kun yritin kirjautua blogiin, kirjoitin vahingossa sulaahirviö.. :) Haluanko sulattaa itseni? Ehkä! Ehkä alitajuisesti haluan sulattaa hirviön itsessäni, alkaa ihmoksi jälleen. Vaan pystynkö siihen..???

Pipo kireällä joulun kunniaksi? ;)

Olenkos muuten ainua, joka laskee saamansa joulukortit? Meille on nyt tullut 7. Tavallaan harmittaa kun itse pistin reilusti yli 20 menemään.. taisi olla 25. Ja sitten en itse kumminkaan kai saa kymmentä enempää.. ;) Sellainenkin on ikävää, että itse laittaa kortin ja sitten ihminen x soittaa ja kysyy että mikäs teidän osoite olikaan.. laittaakseen kortin siis siinä vaiheessa kun on saanut sellaisen meiltä. Minua aina se vähän masentaa tulee sellainen olo, ettei tuokaan ihminen olisi muistanut meitä ellemme me olisi laittaneet hälle korttia.. johon sitten tuo syyllisenä (?) vastaa. :(

Ensi vuonna taidan kutistaa aika rajusti tuota joulukortitettavien määrää.. ;) Tuleehan se halvemmaksikin. Ja vaikka miten olisi pikkumaista ja kurjaa niin alkaa kai joku vastavuoroisuuden periaate tässä näkyä munkin kohdallani, eli en ehkä enää kauheasti laita sellaisille ihmisille, jotka ei laita meille. En aio korvata joulukortteja millään testiviesteillä kuitenkaan, ne nyt on mun mielestäni taas tosi epämiellyttäviä.. siis se, että puhelin alkaa kirkua kesken jouluaterian tms. :( Ei hyvä! No jokainen tavallaan, jotain ihmistä ne kai ilahduttaa, en tahdo tuomita. Mutta itse meinaan pistää koko värkin [kännyn siis] kiinni jouluksi.

Hullut leivontahaaveet..

Sikäli kun joulu lähestyypi, kasvaa taas leivontahaaveiden määrä. Mutta pidän tietoisesti sen kurissa. Juustokakun teen ja maustekakun. Suolaiseksi jauhelihapasteijoita - tämä on meillä jouluperinne. Alkoi tosissaan jo mieli toimia siihen suuntaan että jos oisin oikein impulssia seurannut, niin olisin leiponut vaikka mitä ihmeitä. ;) Ja sitten tuskaillut taas, kun on kaikkea niin paljon.

Olen horjunut appelsiinijuustokakun ja baileyssin välillä. Tiedän jo itseni siinä mielessä hyvin että luultavasti päädyn baileyssiin, vaikka kuinka nyt muuta mietinkin. Koska se vain on niin hyvää! Ja tuleekin aika helposti oikeastaan. Baileys on siitä jännä kakku, että siihen teen ihan mielelläni keksimuru-voi-pohjan. Yleensä pyrin välttämään sitä keksimurun ja voin yhdistelmää, koska minusta vaaleasta siirapista ja munista & jauhosta syntyvä sokerikakkupohja on melkein yhtä helppotekoinen ja maukas. [Ja kevyempi.] Mutta baileys suorastaan vaatii sen keksimurujutun. En koskaan osta mitään diggestiivikeksua siihen, vaan teen keksimurun Jyväshyvän kaurakekseistä. ;) Se kannattaa meillä, koska meillä ne kaurakeksit maistuu iltateellä tosi hyvin miehelle ja minustakin ne on ihan hyviä. Eli ei tarvitse ostaa jotain keksipakettia kaappiin homehtumaan vain leivontatarkoituksiin. J-hyvän kaurikset on tosi hyviä, kuluu pussi ilman että huomaakaan.

Joskus en tykkää tästä nykytavasta myydä ne kaurikset pussissa. Kun monesti keksit saattavat olla rikki sisällä! Se ei ole kivan näköistä. :(

Julkimoista

Olen joskus sellainen, että seuraan mielelläni julkimoin elämää. Nyt tänään luin IltaSanomien nettiversiosta, että Tapani Kansa on erotettu joulukiertueelta. Ilmeisesti jotain ongelmia on ollut, T. Kansa oli jotenkin kai puhunut enemmän kuin laulanut ja jotkut ihmiset oli pettyneitä. Tilallensa tuli Eino Grön ja joku nainen, sitä naista en "tunne" mistään yhteydestä, ei nimi sanonut mitään [en muista sitä nimeä enään].

Minä hämmästelin tätä T. Kansa-uutista, kunnes jostain luin että mies olisi kärsinyt jostain mielenterveysongelmista ja että niihin saattaa kuulua sellainen 'oudolta' vaikuttava käytös. :( Silloin alkoi tuntua pahalta se, että miehestä sitten kirjoitettiin netissä niin rumasti. Sanottiin pahoja asioita. Olen viime aikoina alkanut sympata aika vahvasti kaikkia 'erilaisia' ihmisiä, kun olen itsekin vähän 'erilainen', siis syömismielessä.

Erilaisuudesta puheen ollen..

Soitin tänään niitä työelämävalmennus-paikkoja, toisin sanoen soitin yhteen paikkaan jossa puhelun vastaanottaja vaikutti.. .. ... TOSI POSITIIVISESTI SUHTAUTUVALTA!!!! Haastatusaika sovittiin tammikuulle!!!! !!!! Mutta, mutta: en vielä halua alkaa intoilla.. hillitsen itseäni.. koska voihan olla kun laitan ceeveen, niin mieli heillä muuttuu.. :( Sitä pelkään.. kun siis se seevee on ihan tyhjää täynnä. :( Eli otan nyt vain tuon puhelun sellaisena kuin se oli: yksi pieni positiivinen kokemus, koska mua ei teilattu, mua ei nöyryytetty, mulle näytettiin keltaista valoa.. :) Tuntui kyllä upealta.

Mies tosin sanoi kun tuli töistä ettei noilla ihmisillä ole siinä mitään hävittävää: he saavat ilmaiseksi ylimääräisen käsiparin sinne tekemään töitä. No onhan se niinkin, mutta silti tuntui hyvältä ettei suoraan sanottu EI. Niin paljon on tuossa työnhaussa tullut takkiin viime aikoina. Pienikin kiltteys piristää.

Nyt on alkanut mietityttää sellainen, että entäs jos mä kummajainen en pystykään työelämään? Jos pääsen sinne niin pystynkö olemaan n. 8 tuntia joidenkin vieraiden seurassa ja tavallaan paineen alla.. suorituspaineen.. kun nyt kumminkin olen ollut vailla töitä niin pitkään? :( Tätä pelkään. Mutta siihen kysymykseen en saa vastausta ennen kuin yritän olla töissä sen 8 tuntia päivässä. Tavallaan olisi tietty ollut parempi joku osa-aikainen työ aluksi. Pehmeä lasku. Mutta kai tästä kaikesta sitten puhun tammikuussa sen ihmisen kanssa.