Frödinge versus Rainbow

Menin tänään nukkumaan 4:30. Sitten kun mies heräsi tuossa 6:30, niin olin ihan ulalla. Mutisin vaan jotain, että joko aamu tuli. Mies sanoi, että jo ihmeessä tuli ja luulisi että tiedät, kun ihan äsken tulit sänkyyn [hän kai hiukan heräsi kun tulin]. Mies taisi luulla, että vitsailen kun sanon, että onko aamu.. :) Meillä on nimittäin sellainen kahdenkeskinen vitsailutapa.. Joskus saatan tulla sänkyyn 6:20 ja olen ihan pirteä kun mies herää.. sitten saatan mankuvalla äänellä sanoa [teeskennellen siis unista], että onko jo aamu.. Useimmiten mies tuossa huomaa, että jaahas, taas olet valvonut. ;) Usein myös hihitän kun sanon tuota.. ja se paljastaa.. ei pokka pidä!

Nyt kumminkin olin oikeasti ihan unenpöpperössä. Mies siitä sitten lähti töihin ja seuraavan kerran minä heräsin 9:45. Ja ihan TIKKANA..! Siivous nimittäin kutsuu! Pistin juuri pyykkikoneeseen pyörimään keittiön pöytäliinat. Meillä on kaksi: keltainen puuvillaliina ja sitten sen päällä sellainen oranssi, virkattu pieni pitsiliina. Ne pitää aina pestä siivon yhteydessä, koska joskus me possut saatamme roiskia jotain liinalle, vaikka meillä tabletitkin on ja pöytätavat. ;) Ei vain voi mitään, että joskus saattaa jotain käydä. Tietysti liinan pyyhkii silloin.. mutta ei tuollaista puuvillaista ole helppo/riittävää pyyhkiä.. kyllä se pestä pitää. Ja silittää, mikä muuten on tosi tylsää! :(

2 kokonaista vuorokautta MÄSSYYN!

Alkaa MÄSSYkuume oikeasti nousta! Pigall-patukka pitää kuitenkin vielä ostaa, ja Geisha-patukka myös. Koska tosiaan ne G-konvehdit ovat jouluksi ja geishaa on silti saatava MÄSSYssä. Patukka on ihan hyvä vaihtoehto silloin. Leivontatarpeetkin pitää ostaa.. Mulle taitaa tullakin kaksi kauppareissua [hehe, voi "itku"!], torstaille ja perjantaille. Torstaina pitää ostaa leipää jne.. sellaista arkista. Perjantaina taas leivonta-aineet, mahdolliset irtonamit ja Fazer Bakeryn jutut.. jos sellaisia otan tähän MÄSSYyn.

Minä pidän tavallaan aika paljon pakastealtaasta löytyvästä Frödingen Prinsessakakusta. Mietin sellaistakin, että jos leipoisin mokkapaloja [mokkiksia hirviökielellä!], niin pitäisikö kaveriksi ostaa Frödinge? Varmaan kuulostaa kamalalta, mutta minusta ei ole vaikea pistellä kahteen pekkaan Frödingen kakku viikonlopun aikana. ;) Ei se ole iso. Rainbowlla [reinpou hirviökielellä] on myös prinsessaleivoksia nykyisin, mutta jostain syystä minusta ne eivät maultaan pääse lähellekään tuota Frödingen kakkua. Tietysti F:n hinta on pari euroa R:a suurempi. Mutta tässä konkurssissa se ei kai paljon haittaa..

Pistin oikein vertailuun nuo tuotteet, avasin kummatkin sivut ja katsoin - yritin miettiä miksi Frödinge on parempaa kuin Rainbow. 100 grammassa Frödingen kakkua on 297 kcal. Rainbowlla se luku on 220. Frödingen kaakusta löytyy rasvaa 14 grammaa sataa grammaa kohti, Rainbown leivoksissa luku on 10. Frödinge on leiponut herkkuunsa enemmän marsipaania prosentuaalisesti (21%), jos vertaa Rainbowhun (12%).. Se voi olla yksi syy siihen, miksi Frödinge on parempaa. Minä olen siinä mielessä epäsuomalainen, että tykkään marsipaanista ihan villinä! En tykännyt nuorempana. Mutta mitä grammamääriin tulee, niin on melkein sama ostaako kakun vai sen neljän leivoksen paketin: Frödingen kakku painaa 480 grammaa, Reinpoun leivospaketissa on yhteensä 400 grammaa. Eli kakku ei ole niin paljon isompi, ettei sitä jaksaisi.. Meillä tuo neljän leivoksen paketti on aina mennyt tosi helposti.

-Jeps, nyt kun asiaa ajattelen, niin luultavasti Reinpoun KITSASTELU marsipaanin kanssa on aiheuttanut sen, että vieron sitä hiukan.. Marsipaania pitää olla runsaasti. Tämä ihan vinkkinä vaan, jos vaikka joku reinpoulainen sattuisi olemaan kuulolla. Vaikkei ole, ja tiedän sen. Kun marsipaania on kituliaasti, niin leivos on melkein pelkkää kermahöttöä. Minusta myös Frödingen kakku kestää sulamisen parempana ja nätimpänä kuin Reinpoun leivot. Mistä lie johtuu, sitä en osaa sanoa. Ihan hyviä ne reinpoutkin silti ovat, olemme niitä pari kertaa ostaneet.

Frödingen Prinsessa oli meillä kerran remontoidessamme jopa minun synttärikakkuna. Silloin oli keittiössä täysi kaaos ja helvetti päällä, ei siellä leipoa voinut. Jääkaappi sentään toimi ja sinne sitten jemmasimme vihreäkuorisen Prinsessan. Kerran olemme leiponeet itse prinsessakakkua. Siitä on tosin monta vuotta. Puhun me-muodossa, koska mies osallistui silloin kaulimalla marsipaanin. Kakku onnistui kyllä hyvin, mutta laitoimme marsipaaniin himpun liikaa punaista elintarvikeväriä - siitä tuli ihan possunpunainen. :( Hih, jos olisin silloin ollut yhtä luova kuin nyt, niin varmaan olisin ihan pokkana vain tehnyt siihen kärsän ja silmät - POSSUKAKKUA, olkaa hyvät! :)

No en tiedä.. saa nyt nähdä mitä leivon.. Perjantaina tulee tuollainen 20 kilsan ajo vähintään, jos ajan ostosille lähimpään (pieneen) kaupunkiin. Siellä on Lidlikin. Lähempänä ei ole! Mutta voi olla, että joudun ajamaan sen 40 km sittenkin. Kummityttö A:n joululahja pitäisi oikeasti ostaa. Laitoin sähköpostia Siukulle ja kyselin vähän.. mutta sitten Äetmuori muistutti eilen puhelimessa, että Siukku onkin Amerikassa tämän viikon.

Äetmuori ja tositeeveen lumo

Olen joskus pelännyt sitä että millainen on Äetmuorin ja minun 'suhde' kymmenen vuoden päästä. Kun nyt jo on usein niin vaikea soittaa [soitan kerran viikossa, en enempää koska puhuminen on kuitenkin kallista sekin, kännykän kuuluvuus ei ole hyvä ja koska mulla ei oikeasti ole paljon sanottavaa.. kamalaa, tiedän!] sinne, niin miten sekin vielä varmaan pahenee ajan myötä.

Ongelma on se, ettei meillä ole oikeastaan mitään puhuttavaa oikeasti. Mä en voi puhua itselleni tärkeistä asioista, ongelmista, yms.. Koska en saa muorilta mitään tukea. Jos sanon, että olen ollut tänään vähän surullinen kun ei ole töitä, niin saan 30 minuutin saarnan siitä, kuinka saan syyttää itseäni koska 1) opiskelin väärää alaa 2) en osaa hakea töitä kunnolla 3) varmaan vaan olen niin nirso, etten työllisty 4) olen raukka enkä osaa painostaa työkkärin väkeä työllistämään minut 5) asun tyhmästi korvessa, jossa töitä ei ole. Seuraus: entistä pahempi olo, entistä surullisempi päivä. Joten en puhu mitään.

Tai jos sanon että minua vähän kiukuttaa, kun mies ei ole avannut viemäriä, niin saan kuulla että 1) Äetmuori avasi viemärin itse vuonna -81 ollessaan vielä kovassa keuhkokuumeessa ja kaksi kättä poikki ja neljänkymmenen asteen pakkasessa 2) mitäs en osaa sanoa miehelle asiaa oikein, että tuo aktivoituisi 3) mies on siis niin laiska inhotus, no onpa taas yksi syy lisää olla tyytymätön vävyihin. Joten enpä sano siitäkään mitään. Siukku on tehnyt sen virheen, että on jostain pikkuharmeista (niitä vähän joka liitossa on) H:n suhteen vaahdonnut Äetmuorille ja seuraus on se, että Äetmuori melkein halveksii H:a. Sen olen päättänyt jo kauan sitten että meillä likapyykki pestään kotona, ts. en ala KOSKAAN mistään pikku ärsytysaiheesta valistaa Muoria. Sen verran solidaarinen olen miehelle, ja eihän mieskään kerro omalle äidilleen niistä asioista, jotka minussa joskus häntä saattavat vaivata.

Kaikki päätyy siihen, että yritän puhelimessa keksiä aivot kuumina jotain mahdollisimman neutraalia keskustelunaihetta, jotain josta Muori ei pääsisi saarnaamaan tai josta ei synny mitään eripuraa. No nyt eilen sellainen olikin .. Muori on innostunut tositeeveestä. Olipa tosi 'kivaa' kuunnelle puolituntinen kaikkien niiden DORKIEN tositeeveeihmisten [itse en ihan tietoisesti katso niitä juttuja, koska ne suututtavat, ovat tylsiä, en jaksa] suhteita ja kuka sen BB:n voitti jne. jne.

Tavallaan säälinkin Äetmuoria, että onko hänen elämä oikeasti niin tyhjää, että joku tuollainen ohjelma on noin tärkeä. Vaikka onhan se monella nuoremmallakin tietysti niin, että telkkun ohjelmista puhutaan paljon esim. työpaikoilla.. Mutta mua vain tuollaiset tositeeveet ei kiinnosta, ei YHTÄÄN. Katson kyllä tellusarjoja.. mutta en tykkää tositeeveestä. Minusta ne ovat tylsiä. Ja muutenkin on kurjaa sellainen 'pudotusmeininki'.. Kun muutenkin jo koko yhteiskunta on yhtä pudotuspeliä, pitääkö vielä semmoista katsoa tellustakin.

Aika vaikea jutella jostain asiasta, josta ei oikeasti tiedä mitään. Mutta taisi riittää, että kuuntelen. ;) Äetmuorilla ei ole mitään harrastuksia. Hän on ollut eläkkeellä jo pitkään, mutta ei koskaan mene mihinkään työväenopistoon tms. Kyllä hän kirjastossa käy, mutta lukee paljon vain näitä rakkausromaaneja. Muuta ei! Ja koska siinä talossa hänellä on ystävä, joka on samanlainen tositeevee-rakkausromsku-ihminen, niin no.. seura tekee kaltaisekseen..

Joskus tuntuu että olisi kiva jos voisi olla oman äidin kanssa läheinen. Että voisi jakaa asioita, puhua oikeasti tärkeistä asioista. Siitä että joskus surettaa, on hyödytön olo. Tai siitä, että minulla on nämä MÄSSYT enkä aina oikein tiedä miksi. Mutta sitä suhdetta, sellaista suhdetta, ei meidän välille voi tulla. Sellaisen läheisyyden hinta olisi liian kova. Jatkuvaa saarnaamista ja sitten sitä, että muorin ollessa pahalla päällä hän vain käyttäisi kaikkea kertomaani minua vastaan. Niin hän tekee aina. Esim. eilen huomasi, että nyt ovat Siukku ja Siukun lapset korkeassa kurssissa. Mutta jo ensi viikolla saattaa olla, että Äetmuorin puheista huomaa niin suuren tyytymättömyyden Siukkuun, tai eritoten Siukuntyttö A:aan, että se melkein kauhistuttaa. Mä en ole niin vahva, että jaksaisin näitä Äetmuorin muuttuvia tunnelmia, ottaa vastaan sitä myrskyä. Joten olen mieluummin tällainen, etten oikein kerro asioistani. Kerron niistä blogissa sen sijaan. ;)

Joskus kyllä haaveilen siitä että pääsisi elämään vaikka jonnekin Peruun tai Nicaraguaan. Jonnekin kauas. Jonnekin, josta olisi hyväksyttävää pitää yhteyttä vain kirjeitse. ;) Siellä voisi sitten rauhassa olla ihan sellainen luuseri ja työtön lortti kuin on... :) Oikeastaan kaikki paineet minullekin tulevat nimittäin ulkoapäin. Paineet menestyä, pärjätä. Pitäisi kai alkaa brasilialaiseksi rantapummiksi. Mutta siellä ei voisi syödä suklaata, niin kuumassa siis. :) Voi helvata, ei ole hyvä ratkaisu sekään!

Imuriin kiinni!

Ei kai auta, pakko alkaa imuroida tätä työhuonetta, joten heippa-hei maailma, tietsikka menee kiinni, minä otan imurin ja heilun täällä. Sitten otan mopin ja moppaan.. Eikä työ vielä siihen lopu. Sellaista se on!