Oksennus mielestäni pois on..

Eilen oli eka sellainen päivä, kun en enää surrut sitä itsenäisyyspäiväoksennusta. Nyt on olo normalisoitunut. Ei silti tarkoita sitä, ettenkö aikoisi olla varuillani ja ettenkö aikoisi yrittää itseäni hillitä näissä mässäämisjutuissa. Kyllä se oksu oli sellainen varoitusmerkki! Se on syytä ottaa vakavasti, koska normaaleille ihmisille sellaista ei satu.

Joulun tulon huomaa siitä, että kodissa alkaa olla kimallusta vähän joka puolella. ;) Joulukalenterista sitä tippuu ja se kimmeli leviää jaloissa ympäri kotia. Paperikori täyttyy lahjapaperisilpusta, kun tulee pistettyä lahjaa pakettiin ja leikeltyä niitä papereita ja nauhoja. Kimallus ei muuten häiritse minua vaikka muuten olen aika NEUROOTTINEN mitä tulee siisteyteen. Nykyisin esim. en siedä ajatusta irtohiuksista missään.. riehun imurin kanssa kun pelkään että niitä jossain silti ON, vaikka eivät NÄY! Joskus imuroin miehen sukkienpohjat ja omani.. kun mietin että niitä hiuksia tai jotain pölyähän voi olla sukkien pohjissakin! Viimeksi mies oli ihan tuskainen, kun imurointi tietty kutitti häntä..mutta minä en lopettanut! Kaikki pöly on saatava pois!

Tuosta yrjöämisestä vielä. Ehkä olen liiankin ankara itselleni kun olen siitä ollut niin masentunut. Äetmuori sanoi kerran yrjöävänsä ihan rutiininomaisesti, jos yhtään on 'ähky' olo. Sormet kurkkuun vaan! Äetmuori tosin onkin oman aikansa syömishäiriöinen. Mutta silti, kai tuo kertoo siitä että tuollainen yksittäinen yrjötapaus on vielä pientä!

Ostoshulluus tulee taas?

Olen sitä miettinyt, että mahtaako 6 valkosuklaa-nougat-täytteistä, kultafolioon käärittyä sydänkonvehtia riittää mulle jouluksi? Siinähän on kolme päivää! Se tarkoittaa että päivää kohti olisi vain kaksi tällaista herkkunamia. Muistaakseni ne ovat Gudrun-konvehteja, niitä on myös punaisessa foliossa, mutta ne ovat PAHOJA. Siis ne punaiset. Niissä on jotain tummaa kreemiä sisällä. Kultaiset ovat tosi-tosi-nameja. :) Tosin on aikaa siitä kun niitä viimeksi söin. Saattaa olla, että ovat jo liian tuhteja minun makuuni! Jos olen oikeassa, niin ne kultaiset irtokonsuina ostamani sydämet ovat juuri näitä, joita sulkaayhdistyksessäkin on mainittu. Yhdistyksen väki tosin ei noista kauheasti tykännyt, mutta oma suosikkini on tosiaan ainakin ollut tuo kultainen konvehti.

Toisaalta nyt pitää, PITÄÄ muistaa, että en oikeasti jaksa paljoa.. ja jouluna on aina niin hirmusti kaikenlaista.. Eli ehkä nyt on parempi että EN lähde Stokkalle notkumaan ja ostamaan lisää niitä.. Täytyyhän olla realisti. Pelottaa vaan joskus, että jos ei sitten olekaan tarpeeksi.. Mutta yleensä aina on ollut.

Ihme kuinka paljon suklaatia nuori ihminen, teini, voi vetää! Muistan kerran yhtenä jouluna parissa päivässä syöneeni Aladdin-rasian (400 grammaa!) ja sitten vielä iiiison vuoren irtokonvehteja ja budapestejä, mitä niitä nyt oli. Mutta silloin tosiaan oli se aika, kun jouluruoat oli meillä ne perinteiset, eli käytännössä näin nälkää. Suklaa oli silloin sekä ravinto että herkku!