5 kokonaista vuorokautta - - -

- - herkutteluun! Ja siihen, että saa syödä sämpylää! Olenko kertonut, että siitä on oikein tullut mulle pahe? Melkein suklaatiin verrattava. Kun normaalisti syön leipää tosi, tosi vähän, niin herkkuhetkiini kuuluu myös sämppäri.. Päälle (kevyt)meetwurstia tai sitten reinpoun tonnikalaa mexicana - nams! Viereen pikkulautasella muutama fetapalanen. Mietin joskus voiko ihminen kärsiä LEIVÄNPUUTTEESTA, mutta ei kai voi - moni hiilarien välttelijähän ei syö lainkaan leipää, joten se siitä. Mutta mulle leipä maistuu ainakin herkkuhetkissä. Ja juuri semmoiset 7 viljan sämpylät.. Ihanaa!

Sitä oikein odottaa, että saa semmoista syödä. Mulla on tapana aloittaa herkuttelu usein makealla. Teen sellaisen herkkulautasen - herkkulautan hirviökielellä - josta olen kertonutkin. Siinä on suklaatia ja joku pulla. Sitten kun olen sen syönyt niin sitten monesti herkkuilen sämpylällä. Yhteen aikaan olin hillitön karjalanpiirakka-munavoi -fani, mutta en enää. Jotenkin vaan se on mun mielestä mautonta, ei maistu oikein miltään - tykkään sämppäristä enemmän.

Nyt on tosissaan jo puolen tunnin ajan ollut maanantai. Ja siksi siis 5 kokonaista vuorokautta: tiistai, keskiviikko, torstai, perjantai ja lauantai. Aika tuntuu lyhyemmältä kun sitä ajattelee näin.

Kiusauksia

Mietin vieläkin sitä Royal-rasiaa, josta kerroin viime postissa. Jotenkin alkaa ärsyttää, kun kiellän itseltäni sitä. Miksi en saisi ostaa? Se on vain 6 euroa sittenkin. Moni pistää moninkertaisesti sen summan johonkin harrastukseen. Ja suklaayhdistyksestäkin olen lukenut, että jotkut ihmiset hamstraa suklaata. Miksi mun sitten pitäisi olla niin puhtoinen ja pyhimys, etten harrasta samaa?

Mutta Royal-rasian monet konvehdit ovat tummaa suklaata ja siksi epäröin! Mä kyllä PIDÄN tummastaKIN, mutta lähinnä sillä lailla, että palasen voi syödä joskus. Ei se mikään intohimo ole. Tuossa J.D. Grossin rasiassa [lauantainen Lidl-ostos] tosin tumma suklaa ei ole mitenkään häiritsevää. Siinä osa konvehdeista on tummia, mutta niistä nauttii..

Katsotaan nyt mihin tämä vielä vie. Pitääkö siis ostaa se rasia? Vai olisiko sellainen euron maksava pikkuruinen Kathy's -rasia parempi vaihtoehto. Kun kumminkin mulla ON se J.D. Gross. Ja joulusuklaateja.. :( Ja pitää nyt kuitenkin alkaa taas hillitä tätä ajatuksen lentoa, koska pitää muistaa ITSENÄISYYSPÄIVÄN OPETUS. Liikaa kun innostuu, niin yrjö pyttyyn muodostuu. Se on sellainen juttu, että siitä voisin vaikka oman sananlaskun kehitellä. Niin etten unohtaisi!

Herkuttelut ja sää

Onkos vähän outoa, että joskus kyylään säätiedotuksia aika kiinnostuneena ennen herkkuhetkiäni? Kyllä vain! Syy: koska jos sää on kylmä, niin auton takakontissa pystyy tuomaan vaikka jonkun leivoksen kotiin vaikka kuinka pitkän matkan takaa. ;) Ajattelin vaan kertoa, että on tämä herkkuharrastus hassua, se vaatii monen eri alan tietoa ja seuraamista.

Kuntaliitokset

Taas oli vuoden vaihteessa kuntaliitosten aika. Appivanhemmillakin oli sellainen. Meillä oli myös pari vuotta sitten. Appivanhemmista tuli elämänsä ensimmäistä kertaa kaupunkilaisia. :) He eivät ole siitä yhtään mielissään kyllä, koska se vaikuttaa jopa autojen vakuutusmaksuihin [ne nousevat, kun tulee muutos maaseudusta kaupunkiin, outoa mutta totta]. Muutenkaan appivanhemmat eivät koskaan ole 'häpeilleet' maalaisuuttaan, enkä minäkään sitä häpeä. Äetmuori oli pitkään nokka pystyssä maalaisten edessä, vaikkei oikeastaan olisi ollut varaa, kun mehän elimme tosi pienessä kaupungissa kuitenkin.

Sukututkimus

Suklaahirviö on myös harrastaja-sukututkija. Siis tosi tosi harrastaja, en minä paljonkaan niissä arkistoissa tajua sitä vanhaa käsialaa, enkä aina ruotsiakaan.. :( Mutta käyn kyllä niissä ja olen hiski-tietokannan käyttäjä ollut piiiitkään. Hiskissä voi jokainen ihan rekisteröitymättä ja mitään maksamatta hakea tietoa esivanhemmistaan, mutta tietoa ei ole tuoreista tapauksista, vaan lähinnä 1900-luvun ihan alusta ja 1800-luvusta ja sitä varhaisemmasta. On siis hyvä jos tietää jotain isovanhemmista tai näiden vanhemmista, täydelliset nimet ja syntymävuoden ja syntymäpaikan. Siitä pääsee alkuun. Kannattaa haastatella suvun "vanhuksia"! Mieluummin heti kuin huomenna, koska "vanhuksethan" ovat jo sillä rajalla, jonka takaa ei pian enää tulla kertomaan mitään.

Sekin kannattaa aloittelevan sukututkijan muistaa, että suvun kertomukset on AINA tarkastettava arkistoista! Ihmiset eivät useinkaan 'valehtele' ilkeyttään, mutta moni suvun perimätieto on voinut aikojen kuluessa vääristyä ja muuttua, kun se monen suun kautta kulkee. Ihan niin kuin se lapsuuden juoru-niminen leikki, jota leikittiin. Yksi kuiskaa jotain toisen korvaan ja kun se on 20:n lapsen suun kautta kulkenut, niin se ekana lausuttu juttu onkin muuttunut ihan toiseksi.

Äetmuorilla on ollut tosi kumma tarve "parannella" sukutarinoita. Joskus on tuntunut kuin hänelle hyvä juttu [vetävä, mielenkiintoinen, hauska dramaattinen] olisi tärkeämpää kuin totuus. Muistan kuinka valtavasti hän SUUTTUI siitä, kun uskalsin tosi varovaisesti sanoa, että ilmeisesti vuosien kuluessa on meidän suvussamme vähän tullut epätarkkuuksia joihinkin tietoihin. Hän kun heti otti sen syytteenä, että hän muka 'valehtelee' tai hänen isänsä 'valehtelee'. Minä en koskaan sanonut niin, vaan tosiaan yritin vain sitä sanoa että on luonnollista kuinka suvun piirissä välittyvä suusanallinen tieto muuttuu alkuperäisestä. Ja ihmiset eivät aina muista ihan tarkkaan mitä esim. isoäiti on kertonut omasta suvusta, jos kertomisajasta on esim. 20-40 vuotta! Se on luonnollista! -Eli siis kannattaa olla tosi varovainen, jos saatte suvusta jotain selville ja haluatte sen jakaa muille. Miettikää ennen kuin jaatte sen tiedon ihmisille, jotka ehkä ovat jotenkin takertuneita johonkin omaan unelmaansa.. toivekuvaan.. ja muutenkin sitten kannattaa varovasti vain oikoa näitä suvussa ehkä virheellisiä mutta rakastettuja tarinoita.

Nyt olen tutkinut isän äidin äidin vanhempia. Isän äidin äidin äidillä oli avioton lapsi. He asuivat Hämeessä, Kanta-Hämeessä, Forssan seuduilla. Oli varmasti aika rankkaa olla aviottoman lapsen äitinä tuohon aikaan. :( Isän äidin äidin äiti oli tehdastyöläisenä. Sitten hän pääsi naimisiin, vaikka siis oli sen aviottoman saanut. Mies tosin oli sellainen vähän vanhempi leskimies, puuseppä. Pääasia kuitenkin, että sai elämän järjestykseen.. ja pääsi sitten synnyttämään isomummu-Ainon. ;)