Kirkas keskiviikko!

On vieläkin vähän puusta pudonnut olo. Olin siellä haastattelussa, se oli sovittu kello kymmeneksi. Lähdin hyvissä ajoin, kun piti tuo romurauta tankatakin. Löysin sinne mahdolliseen työpaikkaan todella hyvin, se on tässä lähimmässä, pienessä kaupungissa ja sinne on meiltä kotoa 20 kilometrin matka. Kartan olin kuitenkin tulostanut netistä mukaan, mutta en edes tarvinnut sitä! Kertaakaan ei tarvinnut vilkaistakaan! Suklaahirviö onkin todellinen suunnistaja, vaikkei sitä olisi kouluaikoina uskonut.. :(

Koko homma - haastattelu - oli ohi vartissa!!! Aivan uskomatonta. Olin varautunut pitkälliseen syyniin, semmoiseen kolmannen asteen kuulustelu-tyyppiseen.. jossa oikein olisi ilkuttu mun olematonta työkokemusta [sain sätkyn kun astuin sinne huoneeseen ja huomasin haastattelijalla siinä nenänsä edessä mun surkean, onnettoman torson ceeveen..] ja voivoteltu, että ei me voida ottaa, ei tosiaankaan, ei näillä meriiteillä.. On nimittäin kokemusta sellaisestakin.

Mutta, mutta! Haastattelijoita oli kaksi, nainen ja mies. Ja he kysyivät, OIKEASTI kysyivät, että millaista työtä minä siellä haluaisin tehdä! Ja miettivät miten minä hyötyisin tuosta valmennusjaksosta parhaiten! Olin vähän kuin tyrmätty. Olin odottanut jotain ihan muuta. Ehdin jo eilen piirtää kuvankin (mielikuvan perusteella) siitä sen paikan johtajasta.. mutta mielikuvani, pelkokuvani, ei vastannut ollenkaan todellisuutta. Ei yhtään.

Työ alkaapi näillä näkymin helmikuussa! Jos siis kaikki menee OK työvoimatoimiston kanssa, mutta kun sinne haastattelun jälkeen tallasin, niin sielläkin olivat aika optimistisella mielellä. Sain sellaiset paperit mukaan, niihin pitää sitten ottaa oma, harjoittelupaikan ja työksyn allekirjoitus. Yllättävän pieni paperinippu, oikeastaan vain yksi täytettävä lyhkäinen lomake.

Hirviö kritisoi!

Mutta semmoista kritiikkiä kyllä antaisin, että työvoimatoimistojen virkailijoiden tietopuolisessa osaamisessa on ammottavia aukkoja! Tuosta työelämävalmennuksesta en voi sanoa saaneeni läheskään kattavia tietoja edes siitä perusprosessista, että miten se on hoidettava. Nyt sitten tiedän kaksi asiaa. Yksi: työelämävalmennusjakson pituus [työmarkkinatuettuna] pitäisi olla n. 1-3 kk, yleensä se on kuitenkin 2 ja 3 kuukautta on MAKSIMI, niin mulle sanottiin sitten tänään.

Veti vähän vakavaksi kun olimme ehtineet harjoittelupaikan kanssa vähän niin kuin sopia jo kolmesta kuukaudesta. :( Ja sitten työkkärissä sanoivat, ettei se harjoittelupaikka tai minä voi sitä päättää, vaan he. Mutta kukaan ei oikeasti sanonut mulle, että se on noin tiukkaa, se aika siis. Käskettiin vaan sopia paikan kanssa! Virkailija itse suositti kolmea kuukautta, kun hänestä sen lyhyemmässä ajassa ei pääse yhtään työpaikkaan 'sisään'! Onneksi en sitten haastattelussa sopinut pitempää jaksoa, vaikka siellä vähän vihjattiin, että semmoinen olisi mahdollista. :( Olisi ollut noloa alkaa 'pakittaa..!

Sitten juttu numero kaksi: työelämävalmennus-paperit [se sopimus mun, työksyn ja harjoittelupaikan välillä] on oltava t-voimatoimistossa vähintään viikkoa ennen valmennuksen alkua. Tätäkään kukaan ei mulle sanonut, vaan ne pari virkailijaa antoi ymmärtää että se menee suunnilleen niin, että haetaan vaan nopsasti jonkun nimi paperiin ja homma on suit sait selvä.

T-toimiston virkailijat ovat joskus vähän ihmeellisiä. Yksi esim. tyrkytti mulle kerran jotain lomaketta, joka jälkeenpäin osoittautui vääräksi lomakkeeksi sitä nimenomaista asiaani varten! Ja yksi kerran kehotti soittamaan firma F:iin ja kysymään tietynlaisia töitä.. ja kun soitin, niin tämä paikallinen firma F. sanoi ettei heillä ole ollenkaan edes sellaista osastoa, missä tällaisia töitä tehdään. Ja tuon neuvon ['soita F:iin!] antoi sellainen virkailija, jonka pitäisi olla spesialisti juuri tämän alueen työvoima-asioissa ja tuntea yritykset + työpaikat. ;)

T-toimistossa täytyy muistaa, ettei ne ihmiset itsekään välttämättä tiedä kaikkea työelämävalmennuksesta tai muistakaan työllistämistoimista (tai oikeastaan mistään). Eivät he sitä myönnä, vaan asiakkaalle syntyy sellainen kuva Asiantuntijasta. On se tietty inhimillistä erehtyä ja olla tietämätön, mutta sitten pitäisi reilusti sanoa sille pöydän toisella puolella istuvalle työttömälle lortille, että hei, mä en itsekään tiedä tätä niin hyvin, otetaan yhdessä selvää.

Oli hyvä päivä, tämä keskiviikko siis, työmielessä! Suunnittelimme jo miehen kanssa vähän että käymme varmaan sitten yhdellä autolla töissä, miehen kaaralla nimittäin, hehe. Aamulla viedään ensiks mies sinne Isoon kaupunkiin (n. 35 km täältä, n. 10 km Pikkukaupungista) työpaikalle, kun hänellä alkaa homma klo 8. Sitten minä ajan sinne Pikkukaupunkiin - onneksi ovat muuten tosi lähekkäin nämä kaupungit, vähän kuin jonossa olisivat - kun siellä alkaa työ klo 9. Sitten neljän hujakoissa haen miehen ja mennään kotiin yhdessä. Kuulostaa sekavalta, mutta käytännössä tulee toimimaan ihan okei.

Ilon hetkeen kuuluu myös -

suklaaostos! Valitettavasti! :( Minä olen kyllä ihan toivoton. Mutta nyt ainakin osoitin jotain malttia. Ostin nimittäin tuosta S-Marketista sellaisen Kathy-suklaarasian, ihan pienen.. vain 125 grammaa sukulaatia siinä sisällä. Maksoi yhden euron ja viisi centtiä. ;) Eli en ole ainakaan mikään hullu tuhlari ollut tänään. En edes käynyt ale-myynneissä, vaikka olin yhdessä aika isossa ostoskeskuksessakin tänään. Ostin ihan vaan purkin suolakurkkuja, enkös olekin kunnollinen ja järkevä! Hih, ostin muuten Kathyn käteisellä, ettei mies nyt sitä sentään saa tietää. Taidan muutenkin salata tuon Kathyn mieheltä, pistin sen kaappiin sillä lailla, ettei se hyökkää silmille sieltä. Miestä kumminkin huvittaisi, kun ostin sen Lidlin rasian.. sen J.D. Grossin ja nyt sitten täytyi toinenkin saada.

Suklaasta puhuakseni: huomenissa lähtee miehen työpaikalle kaksi rasiaa Budapest-konvehteja. ;) Iloitkoon siellä se väki. Ne syövät vaikka pieniä kiviä, jos vain saavat ilmaiseksi. Se on oikeastaan vähän hassua. Mutta hyvä niin, tulevat syödyksi. Yhteensä melkein 600 grammaa budaa, mun lämmin joulutervehdys jälkikäteen miehen kolleeeeegoille. :)