Mieli Teko

Olen huomannut sellaista, että mulla se pahin syömishimo on aina YÖLLÄ n. klo 21-23. Sitten se menee oikeastaan ohi, se mieliteko. Monesti valvon yön, koska siis olen työtön lortti ja viime aikoina olen mennyt nukkumaan n. klo 8 aamulla. ;)

Tänään laitoin miehelle iltateen ja "join" Jyväshyvän kaurakeksipussista niitä viimoisia murusia, joita siellä oli. Sen enempää en VOI itselleni sallia. Murusista saa vähän keksinmakua, mutta en oikeastaan tiedä onko tilanne sen jälkeen parempi vain huonompi, mitä himoon tulee siis.

Kuitenkin tiedän järjen tasolla, että mun on ehdottomasti parasta pitää juuri tätä ruokajärjestystä, eli siis että on herkuttelut n. kerran kahdessa viikossa. Koska jos alkaisin useammin herkutella, niin vaikka en jostain syystä lihoisikaan [mitä en muuten usko, takuulla tulisin palloksi!] niin ongelmana olisi se että useammin herkutellessa herkkuja en enää arvostaisi niin paljon kuin nyt. Ja sekin olisi kurja. Kaikkihan me ollaan eletty teinivuodet, jolloin namiskuukkelia tuli vedettyä joskus JOKA PÄIVÄ. Ja silloin ei tosiaan mikään maistunut niin makealta ja hyvältä. Oli liikaa herkuttelua. Tarvitaan arjen ja juhlan vaihtelu..!

Huomenna, huomenna..

Huomenna pitää taas soittaa Äetmuorille se viikon velvollisuuspuhelu. :( Nyt olen viime aikoina ollut vähän vaikeassa tilanteessa, että MISTÄ hälle oikeastaan puhuisin. Yhteen aikaan kuvittelin valinneeni sellaisen negatiivisia tunteita herättämättömän tavan puhua esim. mun ja miehen harrastuksista. Esim. kesällä saatoin sanoa, että mies sai ison kalan kalastissa ollessaan ja niin edespäin. Ja että mulla oli ollut hauskaa tanssitunnilla, vaikka lihakset olikin olleet kipeinä sen jälkeen.

Nyt olen tuostakin vähän luopunut, siis noiden harrastusjuttujen kertomisesta, koska Äetmuorilla on aika ikävä tapa jotenkin 'mollata' meidän puuhia. Esim. jos kerron miehen kalastista, niin viimeistään seuraavan kerran puhelimessa ollessamme muori kertoo halveksivaan sävyyn jotain kuinka tyhmiä kalastavat ihmiset on ja kuinka hölmö harrastus se on jne. Ei hän suoraan välttämättä sano, että mies on tyhmä, mutta sanotaan nyt näin että pointti tulee selväksi. Ja sama mun harrastusten kanssa. Jos puhun vaikka siitä, kuinka oli vähän lihakset kipeinä tanssitreenin jälkeen, niin muori alkaa sitten kertoa kuinka tyhmiä on ihmiset jotka 'repivät' itseään ja kuinka naurettavaa oikeastaan on tanssia, ellei siis ole joku 4-vuotias satubalettitanssija.

Ei kai tuo nyt sinänsä niin vakava juttu ole, että Äetmuori noin tekee, mutta siitä tulee joskus tavattoman masentunut olo. Tuntuu kuin ei me oikein osattaisi tehdä mitään oikein tässä elämässä. Äetmuorilla on mahdottomat odotukset, meidän pitäisi varmaan olla opetusministereitä ja jonkun suuryrityksen hallituksen puheenjohtajia, että kelpaisi. Paitsi että olen miettinyt, ettei sekään luultavasti Äetmuoria rauhoittaisi. AINA olisi kumminkin jotain, jonka teemme väärin. Serkkuni meni naimisiin sellaisen Mr. Big Shotin kanssa. Serkku on vaalea, pitkä ja hoikka - mallityyppiä siis ja hesalainen. Äetmuori usein kertoo ihastelevasti serkun miehen rahoista ja kuinka heillä on kaksikerroksinen omakotitalo Espoossa jne. jne. Mutta Äetmuori unohtaa sujuvasti että suuri osa sen K:n [=serkun mies!] rahoista on .. ta-daa-- perittyjä. ;) Eli eikös se sitten tarkoita Äetmuorin ja Isukin omaa 'epäonnistumista', kun eivät ole meille Siukun kanssa järkänneet muuta perittävää kuin velat? ;)

Nyt olen ajatellut että jos K. olisi Äetmuorin vävypoika, niin ennemmin tai myöhemmin hän keksisi K:ssakin paljon, paljon vikoja. ;( Ja vihjailisi niistä sitten tyttärelleen.

Viimeksi Äetmuori oikein ylpeästi sanoi, että hän ei muista Siukun miehen H:n syntymäpäivää eikä hän muista minun miehen syntymäpäivää. Hän muistaa vain tyttärensä ja sitten Siukun lapset. Monta kertaa tulen miettineeksi että olisiko Äetmuorista mukavaa, jos miehen vanhemmat kohtelisi mua samalla tavalla kuin hän miestä. Vinoilisivat miehelle mun harrastuksista ja sanoisivat idiootiksi, eivät koskaan pistäisi korttia mun syntymäpäivänä tms..

Kyllä sen voin tajuta, että joku unohtaa toisten merkkipäivät ihan siksi jos elämä on niin hektistä. Mutta sitä en tajua, että tahallaan ollaan muistamatta. Ihan pelkkää mielenosoituksellisuutta, ähäkutti, enpäs muista. Koska sillon kun olimme 'nuori pari' niin Äetmuori kyllä muisti, laittoi kortin miehelle. Mutta ei enää vuosiin. Koska niin kuin olen sanonut, jollain tavalla - en tajua miksi - Äetmuori on pettynyt sekä Siukun mieheen että mun mieheen. En tajua mitä syytä hänellä on tuntea niin, kun vävyt kumminkin aina muistavat anoppia ja tekevät hänelle palveluksia. Olen joskus leikkinyt ajatuksella että kysyisin Äetmuorilta suoraan, että mitä hänellä oikein on H:ta ja miestäni vastaan? Mutta sitten Äetmuori tietysti sanoisi että "voi hyvä tavaton, ei mitään tietysti, kuinkas sinä nyt tuollaista.." Niin hän sanoo aina, jos joku ihminen oikeasti tarttuu hänen vihjauksiinsa ja vinoiluihinsa. Tiedän Äetmuorin niin hyvin ja kaikki ne pelit, joita hän pelailee. Jos siis niihin lähtee mukaan.

Sukututkimus, taas!

Sukututkimuksessa on joskus hämäävää nimien eri kirjoitusasut. Viime postissa kerroin siitä Isukin äidin äidin äidistä, jolla oli avioton lapsi. Lapsi muuten oli poika, Johannes. Tavallaan kiinnostaisi tietää mitä tälle pikkuiselle Johannekselle kävi sitten kun Maria Stina meni naimisiin isän äidin äidin isän kanssa. Saiko hän olla perheessä vai pistettiinkö kasvatiksi jonnekin. Koska mitenkään kauhean vanha hän ei ollut, muutaman vuoden ikäinen, leikki-ikäinen.

No niin siis tämä Maria Stina on kirkonkirjoissa sekä tuolla nimellä että Maja Stina nimellä. Samasta ihmisestä kuitenkin on kyse. Sitten joskus Matts saattaa olla Matti ja Mathias Matias. Onneksi Hiski on tosi fiksu noissa hauissa, se ei pahemmin hämäänny noista ruåtsalaisista tai suomalaisista kirjoitusasuista!

Äetmuorin äidin isä muuten teki itsemurhan. Jos oisin ilkeä niin sanoisin että eipä ole ihme, jos suvun naiset on olleet yhtä pahansisuisia silloin wanhaan aikaan. ;) No joka tapauksessa.. äidin äiti ei koskaan puhunut tuosta isästään, koska kai hän häpesi. Se isä oli vähän viinaanmenevä.