Näe nälkää, narttunainen!

Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi... -Herkkuja siis! :) Vaan ei auta kuin odotella. 9 kokonaista vuorokautta enää/vielä.. Kun vuorokausi vaihtuu ja olen vaikka minuutin elänyt perjantaita, niin sitten saa sanoa että 8 enää. Näin se mun laskuni menee.

Muisteloita murkinoista

Aloin taas kerran miettiä, kun miettiä pitäisi, jos aikoo tätä syömisongelmaa ratkoa. Mietin mennyttä ja muistoja, muistoja niistä tilanteista missä käsitellään naista ja ruokaa.

Muisto numero 1. Paikka: kaverin perheen mökki, aika: 80-luvun loppupuoli. Oli ilta ja kaverin perheen mökillä oli siis kaverin perhe + minä ja sitten sinne tuli myös kaverini täti ja setä ja heidän kaksi lastaan, sellaisia n. 10-13-vuotiaita poikia molemmat. Keitettiin nakkia ja syötiin niitä iltapalaksi. Mulle kävi niin, että kattilasta nakkia ottaessani ne olivat kiinni toisissaan. Tuli kolme nakkia yhden sijaan. Niitä oli kyllä reilusti, joten otin ne sitten ja söin. Kaverin serkkupoika sitten katseli mua jotenkin inhoavan huvittuneesti ja sanoi, että sähän syöt enemmän kuin mä. Mietin vaan olisiko sanonut sitä, jos olisin ollut poika..?

Muisto numero 2. Paikka: miehen vanhempien luona, aika: 2000-luku. Oltiin kahvipöydässä ja läsnä oltiin me miehen kanssa, appivanhemmat ja miehen veli. Paljon oli kaikenlaista tarjolla, anoppi tykkää leipoa ja tekee hyviä juttuja. Kuitenkin oli niin, että ne tarjolla olevat oli aika.. hehe, raskasta sorttia. ;) Oli kermakakkua ja suklaapiirakkaa. Joten välttääkseni liikoja kaloreita otin sellaista marjasurvoksella täytettyä kääretorttua ja kehuin sitä. Kun kehotettiin ottamaan santsia niin otin sitten taas sitä kääristä ja sanoin, että kun se on niin hyvää. Miehen veli siinä sitten katseli ja sanoi: sähän olet syönyt sitä enemmän kuin mä. Se oli ihan samalla tavalla sanottu kuin joskus melkein 20 vuotta sitten kaverin perheen mökillä. Mietin taas: katsooko miehen veli sitäkin miten paljon mies syö..? Ja kommentoiko sitä koskaan? -Ei. [Tiedoksi vaan että mies muuten vetää aina vähintään pari kertaa yhtä paljon kuin minä. ;)] Ja senkin sanon, että kääristä oli reilusti, eli en ollut tosiaankaan viemässä jonkun toisen palaa siinä, kun otin 2 viipaletta..! Niin en tekisi koskaan.

Kun oikein alan miettiä niin vastaavia tapahtumia nousee esiin muitakin. Kaikissa opetuksena se, ettei nainen tai tyttö saa syödä paljon [eikä oikeastaan kohtuullisestikaan, oikeastaan kaikki on liikaa. Liian tai sopivan määritelmät ovat mielivaltaisia ja riippuvat täysin tilanteesta ja kulloisestakin määrittelevästä miehestä], ei saa nauttia näkyvästi syömisestään, eikä ainakaan saa "syödä kuin pojat/miehet". Ja sitten tämä: miehellä/pojalla on OIKEUS näpäyttää sanallisesti naista/tyttöä, joka ylittää rajan. Naiset eivät koskaan tee vastaavaa miesten suhteen: pikemminkin naiset hellästi ihmettelevät sitä, jos miehelle ei maistu. Tai tuputtavat ruokaa, ihastelevat kun mies syö.

Muisto numero 3. Paikka: luokkakaverin koti, aika: 80-90-luvun taite. Läsnä luokkakaverin kaksi siskoa ja siskojen poikaystävät ja jotain muita poikia. Ja mistä nämä pojat puhuivat: siitä kuinka vähän heidän tyttöystävänsä painoivat! Yhden tyttökaveri painoi 54 kiloa, toinen pisti paremmaksi: oma muru oli vain 52 kiloinen. Että tällaista.

Muisto numero 4. Paikka: miehen työpaikka, aika: 90-00-lukujen vaihde. Miehen työkaveri suorastaan HELLÄSTI kertomassa ja kerskumassa sillä miten VÄHÄN hänen vaimonsa syö. Vaimo ei jaksa ravintolassa pizzasta kuin neljänneksen tai maksimissaan puolet, kertoi J. Ja kehuskeli, että hän sitten syö loppuun sen vaimon ruoan. Olisiko kertonut vaimon syömätavoista, jos vaimo olisi ollut kovempi syömään kuin hän itse. Osaako kukaan kuvitella sen menevän näin: "Tuo Marjukka se sitten on hyvä syömään, syö aina koko pizzansa ravintolassa ja tilaa santsiakin, tai sitten syö multa osan.." Osaatteko kuvitella miestä kertomassa - kerskumassa - tällaisesta??

RUOAN SUHTEEN PÄTEE SAMAT SÄÄNNÖT KUIN SEKSIIN. Mikä on miehelle sopivasti, on naiselle liikaa. Huoran raja on liukuva, se riippuu aina määrittelijästä. Jollekin miehelle viiden miehen kanssa maannut nainen on huora. Jollekin miehelle huora on 100 miehen kanssa maannut. Joka tapauksessa olennaista on, että se RAJA löytyy melkein kaikilta miehiltä. Harva niistä ajattelee kuten nainen ajattelee miehistä, että mikä on ollut ennen tätä suhdetta on ollutta ja mennyttä. Harva nainen määrittelee uutta suhdetta aloittaessaan, että tuo mies on pukki kun sillä on ollut 20/200 seksikumppania ennen minua. Mutta yritäpä vaan, jos nainen olet, mennä miehelle sanomaan että minulla oli ennen sinua 134 miestä. Jää muuten suhde TOSI lyhyeksi.. ;)

Et saa tunkea sitä liian kiihkeästi sisääsi alapäästä, mutta et saa myöskään tunkea sitä liikaa sisään suuaukostasi. Kunnon naisen ruumis on tyhjä ruumis, tai sitä täytetään harkinnalla. Ja sitä kahlitsee kontrolli.

Jos liikaa seksiä haluava nainen on huora, niin mikä on nainen, joka haluaa liikaa ruokaa/herkkuja? Läski tietysti, jos se näkyisi hänestä, jos hän olisi lihava. Mutta jos ei näy, jos on kuten minä - salasyöppö, jolla on Systeemi, joka ehkäisee lihomisen? Onko paljon herkkua haluava nainen myös taipuvaisempi olemaan huora? Kysehän on nautinnon hakemisesta molemmissa tapauksissa, tai lohdun. Sekä seksiä että ruokaa voi käyttää lohdun hakemiseen, turvan hakemiseen..?

Minä olen tehnyt juttuja seksuaalisesti, jotka varmaan määrittelisivät minut "huoraksi" suurimman osan silmissä. Olen myös syönyt tavalla, joka ei ole naiselle sopiva. Jos olisin varsinainen naistutkija niin tutkisin tätä, naisen seksuaalisuuden ja syömisen välistä suhdetta, koska sellainen suhde ON.

Ja sitten muuten haistattaisin tutkimuksessani paskat niille pojille ja miehille, jotka katsovat asiakseen kommentoida tyttöjen ja naisten syömistä. Ja neuvoisin kaikkia naisia pitämään ihan huoletta seksielämänsä [ennen avioitumista] yksityisasianaan jos siltä tuntuu.

Sanon vaan miehestä sen verran..

Mies ei onneksi muuten KOSKAAN, ikinä eikä milloinkaan ole puhunut mulle nalkuttaen, että kylläpä syöt paljon! Pikemminkin mies jankuttaa siitä että hän on huolissaan, koska syön niin vähän. [Ei tarvitsisi olla, koska oikeasti en minä syö vähän! Mutta on herttaista että hän välittää.] Mies on sanonut että hänestä jopa MÄSSYT - anteeksi, siis herkkuhetket ;) - ovat hyvä juttu, koska edes silloin sitten saan kaloreita ja energiaa, eikä minua palele. Eli onneksi on tämmöisiäkin miehiä. Mutta paljon on myös niitä paskiaisia.