Unikeko!

Minulle kävikin hassu juttu. Menin lyhyille (!) torkuille tuossa n. klo 20 ja sitten nukuinkin aina 4:30 asti aamulla! Heräsin hetkeksi ja sitten takaisin unten maille... seuraavan kerran silmäni avasin 11:30! Ihan hullua! Yleensä nukun aika kevyesti.. heräilen usein.. siis tällaisena arki-aikana, MÄSSYssä tietysti uni tulee kuin pikkuvauvalle, kun on maha täysi ja lämmin olo.

Mies sanoi ettei raaskinut mua herättää kun kerrankin nukuin niin sikeään. :) Heräsin sitten oloasu päällä, huovat päällä ja torkkutyyny pään alla, sen sijaan että olisin ollut pyjamassa ja peittojen alla. Inhotti vaan kun jäi siis iltapesu väliin.

Reinpoun mannekiini

Pandalla on nykyisin sellaisia suklaalla kuorrutettuja hedelmänpaloja, pienessä laatikossa, suklaarusinain malliin. Meillä mies tykkää tästä uutuudesta kovin ja olihan se ihan hyvää munkin mielestä, ihme ja kumma. Pitää varmaan ostaa niitä lisää. Minusta ne on hyvä lisuke herkuttelussa, mutta pelkästään niistä ei tule kuin vihaiseksi. Ne ovat vain lisä! Varsinaisen herkun on oltava jotain ihan muuta.

Näin Prismassa sellaisen Reinpoun keksilaatikon.. Halpa dominokopio, suklaakeksien välissä SALMIAKKITÄYTE! Mietin tosi pitkään että ostaisinko semmoisen miehelle, mutta jätin sitten silloin lauantaina ostamatta. Vaikka yleensä mies kyllä pitää tuommoisesta kaikesta. Ostinkin Kekkeri-keksejä. :) Eli siis karnevaalikeksien halpiskopiota. Tuossa linkissä sanotaan niiden sopivan lastenkutsuille, mutta meillä kekkerit menee aika nopeaan erityisesti miehen suuhun. Pitääkin vähän irvailla miehelle tuosta "lastenkutsu"-jutusta. ;) Heheh.. kiusoitella! Me olemmekin oikeita Reinpoun superystäviä, meiltä löytyy kaapista myös noita kookossuklaa-vohvelipaloja. Minä nyt alankin oikeaksi Rainbown mainostajaksi tässä blogissa!

Oikeastaan perinteiset tai minttudominot ovat ainoa sellainen juttu, jossa olen tarkka siitä että ne on dominoita, eikä halpismerkkiä. Appivanhemmillakin on vähän jännä kokemus tästä. Anoppi oli kerran ostanut reinpou"dominoa" ja laittanut niitä kahvipöytään. Appiukko harvemmin mitenkään katsoo mitä siellä on tarjolla, kunhan syö. Mutta sillä kertaa hän oli kommentoinut - tietämättä siis ettei ne ole dominoja - että mikäs näitä keksejä vaivaa, ovat ihan kuin kostuneita tai vanhentuneita.. Ja vitsi oli siinä että se oli vasta avattu paketti, kaikki ihan kunnossa, päiväykset ja muut! Eli ihan oikeasti sillä ON väliä, onko se dominoa vai halpista! Mutta mitä tulee noihin muihin, niin esim. Reinpoun kookossuklaativohvelit on musta parempia kuin vaikka Fanipalat. Ja kekkerit on parempia kuin karnevaalit.

"Työ"elämään varautumista

Ajattelin käydä apteekista kofeiinitabletteja! Siis sitä ajatellen kun alkaa se työelämävalmennus. Katsokaas kun suklishirviö on tottunut valvomaan yöllä ja nukkumaan päivällä, ennen kun saan rytmin normalisoitua, niin voi olla pari päivää aika "väsy" - jos en siis ole niin täpinöissäni henkisesti, että se ylikierroksilla käyminen ottaa väsyn pois. ;) Joka tapauksessa on viisasta varautua KAIKKEEN, siksi ne piristävät kofeiinitabletit on hyvä ostaa varalle. Napsin niitä sitten jos alkaapi väsyttää. On jotenkin niin noloa nuokkua siellä untelona! Kun pitää tehdä hyvä vaikutus!

Olen jo vähän kertonut tuosta tulevasta työjaksosta, esim. yhdelle vanhalle opiskelukaverille kerroin, kun hän kirjoitti ja kysyi että koskas voisimme nähdä. Informoin vaan, että arkipäivät tulee olemaan aika täydet tuosta helmikuun alusta asti. Mutta onhan illat ja sitten viikonloput. Vaikka jos ihan suoraan sanotaan niin uskon että aluksi voi olla tosi vaikea tottua siihen, että "oma" aika jää vähiin. Kun on vuosikaudet elänyt näin, täällä kotona, niin se totutteleminen uuteen vie aikaa. Moni "normaali" ihminen ei välttämättä tätä edes tule ajatelleeksi. Monelle semmoiselle joka menee koulusta suoraan töihin se päivärytmi (8 h työtä, illat vapaat) on luonnollinen. Mulla se tarkoittaa sopeutumista ihan toisenlaiseen elämäntapaan. Sitä tavallaan vähän pelkäänkin, että olenko sitten kauhean masentunut/väsynyt. Mutta silti olen tosi innokas aloittamaan ja motivoitunutkin. Se on sellainen outo suhtautumistapa, siinä on pelkoa uuden edessä ja intoa. :) Varmaan vähän oudon kuuloista. Nyt viimeksi kun kävin siellä paikassa allekirjoituttamassa papereita, niin oli semmoinen olo kuin olisin voinut jäädä sinne vaikka heti. :) Tuntui kotoisalta ja mulle se merkitsee tavattoman paljon.

Tuossa vuonna 2000 olin jokusen viikon ihan KAUHEASSA työpaikassa. Se oli lomasijaisuus. Se oli toimistotyötä ja .. no, ihan oikeasti hirveää. Siellä se toinen toimistonainen valehtelematta juoksi joka paikkaan - hän oli juuri saanut sen virkansa vakinaistettua ja halusi kai osoittaa olevansa sen arvoinen. Ja juoksi vessaankin, tai oikeastaan juoksi silloin harvoin kun siellä kävi - hän harvemmin vessaili. Taisi olla umpinainen koko nainen. ;) Mulla oli valtava syyllisyys siitä kun itse JOUDUIN käymään vessassa ja aika useinkin. :( En tiedä mistä se johtuu, mulla oli kirjaimellisesti paska säkä, koska heti kun olin mennyt sinne töihin sain jonkunlaisen vatsaflunssan.. toisin sanoen ripulia riitti! Se oli kyllä ihan kauheaa ja noloa.

Siihen työhön kuului myös ajanvarausta ja arvatkaas muuten kuka sai kuunnella haukut, jos jostain syystä asiakkaan ja ammattilaisen tiet ei kohdanneet.. Niinpä niin, toimistoväki tietysti. Jotenkin se oli tosi raskasta. Minä en koskaan ole tajunnut niitä ihmisiä, jotka soittavat ja haukkuvat asiakaspalvelijat/sivulliset lyttyyn, jos jokin menee pieleen. Koska eihän se sen ihmisen vika ole, joka joutuu vastaamaan puhelimeen.

Äetmuori oli joskus töissä sanomalehdessä ja joutui vastaamaan puheluihin, kun ihmiset soittivat ja haukkuivat ihan raivossa, jos oli jäänyt aamulehti saamatta. Ja minkä Äetmuori sille voi, ei hän ollut mikään jakajapäällikkö, pelkkä puhelimeen vastaaja vain. Se lehden puuttuminen saattoi johtua siitä että joku jakaja oli alkanut ryypätä [semmoista sattui], tai oli tullut äkkiä kipeäksi. Kyllä minä sen ymmärrän että soitetaan ja sanotaan että halutaan se lehti, joka on siis jäänyt saamatta ja kysytään että miksi se ei tullut. Mutta ihan sivullisen ihmisen haukkuminen tuntuu tosi lapselliselta ja typerältä. Itse en koskaan tee sellaista. Vaikka olen joutunut soittamaan .. esim. viimeksi sähkölaitokselle, kun meiltä meni sähköt. Täytyy aina muistaa, ettei se puhelimeen vastaaja ole siitä vastuussa, eikä se suoraan sanottuna auta yhtään alkaa sitä ihmistä haukkua.

Ihan samalla tavalla inhoan ihmisiä, jotka aiheetta pomottaa tarjoilijoita ja muuta asiakaspalveluväkeä. Mulla ei ole kokemusta tarjoilijan työstä, joskus 18-vuotiaana olin yhdessä kahvilassa töissä pari viikkoa, eikä se oikeastaan ollut tarjoilua, kun siellä oli vähän niin kuin itsepalvelu. Mutta osaan kuvitella että se työ on raskasta ja siinä saa muutenkin olla aina kiireessä, kun pitää ihmisille tuoda lounasruoat yms. tosi nopeasti.

Mutta nytpäs pitääkin laittaa miehelle sähköpostilla kauppalappua, koska on maanantai ja ostospäivä! Pitää viikon ruoat taas hänen raukan ostaa. Suklismonsteri ryhtyy kirjoitustyöhön, toisenlaiseen kuin tämä bloggaus.