Suklis vaateostoksilla

Oli pakko vähän "sallia" itselleen vaateostoja, kun alkaa se 'työkin' tuossa maanantaina! Kävin ihan vaan kahdella kirpputorilla, UFFilla ja KirppisCenterissä, joten mikään kauhea tuhlari en ole ollut. ;) Ostin harmaat housut (4,50 e), sitten kaksi sellaista harmaata ohutta neuletta, toinen ihan vaaleanharmaa, melkein kuin hopeanharmaa, toinen enempi kuin tumma lyijynharmaa. Ja kummassakin vähän sellaista "kimmellystä" - kuulostaa varmaan oudolta mutta ne näytti hyvältä!

Ne harmaat housut ovat rautaa! Koko 36, vaaleamman harmaalla pohjalla iiiiihan ohuita tummemman harmaita raitoja, joita tuskin huomaa. Lahkeet levenee alaspäin. Aika matala malli vyötäröltä. Toisen neuleen kokoa en tiedä, ostin silmämääräisesti. Toinen oli S. En usko sen toisenkaan olevan mitenkään väärän kokoinen mulle, osaan aika hyvin nimittäin nähdä oman kokoni vaateostoksilla. Kummassakin neuleessa on semmoinen v-kaula-aukko. Toinen on oikeastaan neuletakki..

Miksi harmaata? Siinä vasta kysymys. Normaalisti en käytä harmaata ollenkaan. Ehkä halusin ostaa jotain "vakuuttavaa" t-elämävalmennusta varten. Normaalisti olen sellainen lähinnä mustassa, violetissa, ruskeassa ja pastelliväreissä viihtyvä nainen, mutta niin paljon kuin babypinkkiä rakastankin, niin ehkä se olisi väärä message? :( Jossain väriopaskirjassa sanottiin, että harmaaseen pukeutuva viestii arvokkuutta ja iäkkyyttä, kypsyyttä. Semmoisia messageja minä haluan lähettää nyt.

Namia en ostanut ollenkaan tänään, en siis jemmannut yhtään namppia, eikös ole IHME tämä? Yleensä aina kun liikkeelle lähden niin ostan jotain. Ja laitan kaappiin odottamaan .. herkkuilua.. Mutta tänään en sitä tehnyt.

Tänään tunsin oloni vähän surulliseksi kun söimme miehen kanssa. Kun jotenkin tajusin sen, että hän KUULUU työpaikalleen.. hän kokee olevansa siellä kuin kotonaan... kaikki häntä kuuntelee ja hän tekee tärkeitä juttuja. :( Sitten tajusin kuinka hullua se on, että minä en voi sanoa samaa. Miehellä on töissä se oma koppinsa, missä hän työskentelee, oma tietokone ja oma puhelin, kaikki. Hän tuntee sen paikan kuin omat taskunsa. Hän on osa yhteisöä. Sellainen pysyvä osa. Tietysti olen onnellinen hänen puolestaan, mutta kuten sanottu se korostaa oman tilanteeni erilaisuutta.

Jännittää..

.. mutta ei niinkään se maanantai, vaan se, millainen MÄSSY on seuraavan kerran, kun sellaisen vietän. :) Onko erilaista elää 8-16 arkea ja sitten pitää MÄSSY? Kyllä se varmaankin tulee olemaan erilaista. Kunhan en vaan reagoisi kuin pahatapainen vekara ja alkaisi valittaa, kun ei ole täysiMÄSSY. :) Minusta ei koskaan tiedä! Sen vaan sanon, että parhaani teen herkkuilun onnistumiseksi! Ostan sen Frödingen. Ja vedän kaakkua naamaan niin paljon kuin vaan mieli tekee ja kuinka paljon nyt satun jaksamaankin.

Lidlissä on muuten joku amerikkalaisten herkkujen kampanja menossa. Täytyy varmaan huomenna poiketa siellä vähän "katsomassa". ;)

Jos minulla olisi lapsia, niin olisikohan silloinkin vain MÄSSYN lumoissa? Tyrkkäisinkö syliin pyrkivät lapset pois, jos estäisivät herkutteluani? Miten voisin silloin salata MÄSSYn lapsilta? En nimittäin usko että lasten kuuluisi törmätä sellaiseen ilmiöön. En haluaisi pistää tätä ongelmaani kiertämään. Siinä mielessä on tietysti hyvä, että EI ole lapsia - en joudu miettimään näitä asioita. Mutta myönnän tietysti sen että lapsettomuus on ollut mulle kipeäkin asia.

Wanha Rrrakastaja

Kuulin eilen että yksi vanha 'suhteeni' on kuollut! Hän oli aika paljon mua vanhempi, 34 vuotta vanhempi. Meillä ei ollut varsinaista SEKSIsuhdetta, kunhan sellaista yleistä kähmintää ja nakuilua. :) Varmaan se olisi mennyt ihan full contact sportiksi, jos en olisi ollut niin oikukas otus ja lähtenyt siitä kävelemään. Jotenkin hullua ajatella, että häntä ei ole enää. Minne hän on mennyt? Onko elämää kuoleman jälkeen..? Muistan häntä ihan hyvällä. Elämä on oppimista, me ihmiset olemme toistemme opettajia ja oppilaita. Kaikesta ja kaikista voi oppia jotain.