Suklaahirviö paperisotii ja toipuu herkuttelusta

Nonnih, työelämävalmennuspaperit on nyt sitten allekirjoitettu mun ja harjoittelupaikan puolesta! Vein ne tänään vielä t-voimatoimistoon. Ne palaavat mulle viikon kuluessa ja sitten nähdään sekin, menikö 'läpi' se ajatus kolmen kuukauden ajanjaksosta. Nyt ei sitten muuta kuin odotellaan helmikuuta ja valmennusjakson alkamista. ;) Mutta mieleen tulee hassu asia: jos tämä kerran on valmennusta, niin missä on KOUTSI? Eikös valmennettavilla ole aina koutsi? Vai yksinkö treenata pitää?

Vähän hassut nuo paperit olivat. Yhdessäkin oli monen monta kerrosta, mustekynän painuman piti sitten mukamas kopioida teksti aina seuraavaan kerrokseen. Mutta minusta siihen alimpaan ei ainakaan tullut näkyviin oikein MITÄÄN!

Herkkujen jälkeen..

Herkkuhetket on nyt sitten taas vietetty. Seuraavaan on 11 kokonaista vuorokautta aikaa. ;) Minä söin sen J.D. Grossin rasian - tai en kokonaan, koska miehelle annoin ne, mistä en itse niin pitänyt. Söin sen Kathy-rasiankin, en pitänyt siitä. Muistin kai väärin, tai sitten makuni on muuttunut siitä kun viimeksi sellaisen söin. Oikeastaan siinä ei ollut kuin pari hyvää konvehtia. Kumman isoja polkeroja olivat kaiken muun lisäksi.

Sitten tein LÖYDÖN!! Pakko suositella!! Delizzan Belgian eclairs mini chocolate! I-ha-ni-a! Sellaisia tuulihattumaisia, noin 1 ½ sormen paksuisia leivonnaisia, joissa on ihana kermainen vaniljakreemi sisällä. Päällä on tummaa suklaata oleva kuorrutus. Valmistuskin on simppeliä: otetaan vaan huoneenlämpöön n. 45 minuuttia ennen nauttimista, mikrossa näitä ei saa sulattaa! Mutta tässäkin on vielä oma, ihmeellinen jujunsa: se 45 minuutin sulatus on SUOSITUS. Minä malttamaton söin niitä jo vartin sulattelun jälkeen. Ja silloin se kreemimäinen täyte on slurps, jäätelömäistä...! Ne ovat siis hyviä oltuaan huoneenlämmössä 15 minuttia tai tunnin. Ihanaa monipuolisuutta! Ostin Prismasta näitä.. Ja ostan toistekin! Pakko onkin ostaa, kun vedin ne kaikki tuossa herkkuhetkessäni.. ;) -Mikään ei tosin estä maltillisempaa herkuttelijaa sulattamasta itselleen vaikka 2 pikku namia, sitten pitää muutaman päivän paussin ja tarjota vaikka 6 sellaista kahvittelijavieraille.. jne. Ne säilyvät kyllä pakastimessa. Pakkauksessa taisi olla 18 herkkupalaa.

En oksentanut [utelias varmaan tätä pohti mielessään], en potenut ylensyönnin tuskia. Mutta ripuli minulla oli kyllä yhdessä vaiheessa, tosin ei mitenkään KAUHEAN paha. Voipi johtua liiallisesta sukulaatista. :)

Leipomani appelsiinijuustokakku oli hyvä, mutta minusta siinä appe maistui aika vähän. Mutta uskon tekeväni jotain muunnelmaa siitä vielä toistekin. Täytteeseen tuli mm. 200 grammaa appetuorejuustoa. Mietin että jos 2 ½ desilitran sijasta sitä Flora Vispiä olisikin ollut vaikkapa vain 1 dl, niin sitten appe olisi maistunut paremmin. Ja jos täytteeseen olisi lisännyt vaikka appelsiininkuorta! Tai marmeladia? Appejuustokakku kuitenkin katosi meillä ihan siinä parissa päivässä, yhtään ei jäänyt! Joten hyvää se oli. ;) Maustekakku maistui myös, pakastin siitä osan. Vierasvaraksi! Vaikka harvoin meillä kukaan käy! :) Mies on sillä lailla vähän 'nörtihtävä', ei oikein ole sosiaalinen, vaikka onkin ystävällinen.. ja minä taas olen eristäytynyt ihan siksi koska olen työtön lortti, joten mulla ei ole kontakteja, opiskeluaikojen tuttavat on aika lailla hajaantuneet kuka minnekin.

Seuraava herkkuhetki on viimeinen ennen työelämävalmennuksen (tevin!;)) alkua.

Puhelinpiinaa

Soitin velvollisuuspuhelun Äetmuorille. Ja olihan taas "kivaa": serkkutyttö [datanomi] on nyt, 41-vuotiaana kolmen lapsen äitinä, lähtenyt opiskelemaan fysioterapeutiksi. Olen oikeasti iloinen serkkutytön puolesta, hän kun olisi jo nuorena halunnut opiskella f-terapeutiksi, mutta päätyi monen mutkan kautta datanomiksi. Äetmuorin tapa uutisoida asia ja vatvoa sitä ei kuitenkaan ollut kiva. Taas sain kuulla vähän enemmänkin tästä omasta tilanteestani. Korostetaan sitä, että serkkutyttö on 41 (!!!) ja opiskelee uuden ammatin.. "ei nykyisin voi olla niin, että lukee jonkun tutkinnon ja sitten vaan on sen yhden kanssa.." Sanoo Äetmuori, joka muuten ei nuoruudessaan lukenut itselleen MITÄÄN tutkintoa, ellei sellaiseksi lasketa keskikoulun päästötodistusta.

Mulla ei periaatteessa olisi mitään jonkun uuden ammatin opiskelemista vastaan, mutta olisi vaikea nähdä miten se onnistuisi käytännössä ja minkä alan valitsisin. Aikuisopintoihin vaaditaan muuten kahden vuoden työkokemus, vähintään. Minulla sitä ei ole. Eli ellei tuossa ole minkäänlainen jousto mahdollista niin se tarkoittaa sitä, että ainakaan ihan heti en edes voisi sellaisiin opintoihin hakea. Ja jos nyt ollaan rehellisiä niin tällä hetkellä en tiedä mikä ala voisi olla mun sydäntä lähellä, tai edes sellainen jolle joten kuten soveltuisin.

Jos saan ne tev-paperit takaisin lukkoon lyötyinä tuossa ensi viikolla, niin sitten voi olla että sanoa pamautan Äetmuorille "ilouutisen" puhelimessa. Ihan vain siksi, kun en enää J A K S A tätä hänen harrastamaansa "virolainen 45-vuotias tuttavani lukee lähihoitajaksi.. -41-vuotias serkkutyttö lukee fysioterapeutiksi, sinunkin pitäisi lukea joksikin.."-jankutusta! Saisipa ainakin kolme kuukautta olla rauhassa siltä hölpötykseltä.

Minä en ole hoitoalan ihminen, mutta ainakin hoitelen itseäni ja makeanhimoani. ;) Eikös sekin ole jotain? Hoidan vatsani suklaantarvetta..

Ja suklaasta tuli mieleen: ostin kaupasta ohimennen Jacquotin piparkakkutryffeleitä. ;) Olivat alennuksessa! Ja kun onneton söin viime viikonloppuna sen Fazerin Piparkakkusuklaan jämän, joka vielä oli jäljellä.. Ne tryffelit on sitten seuraavaa herkuttelua varten.