Samanlaiset

Yksi outo lapsuusjuttu lisää: Äetmuori puki Siukun ja mut usein ihan samalla lailla. Vaikka meillä siis on ikäeroa viitisen vuotta - Siukku on se vanhempi. Joskus tulee vähän aavemainen olo kun katsoo valokuva-albumia. Siinä olemme minä ja Siukku, toinen on 5 ja toinen 10 ja mahdollisimman samanlaiset vaatteet ja jopa tukka samalla tavalla: aina kahdella saparolla.

Muutenkin muistan aina saaneeni kehuja silloin kun muistutin mahdollisimman paljon Siukkua. Meidän piti tehdä kaikki samalla tavalla, pitää samat harrastukset, olla samannäköisiä. Kun aikuistuimme niin joskus Äetmuori myös rohkaisi Siukkua toimimaan kuten minä. "Osta samanlainen vihkisormus kuin siskollasi" sanoi Äetmuori silloin kun Siukku oli menossa naimisiin. Viis siis siitä vaikka Siukku olisi inhonnut mun sormusta, kun Äetmuori nyt kumminkin oli sitä mieltä että samanlaiset ne olla pitää.

Kun menin naimisiin niin Äetmuori ei hyväksynyt mun kampaustani. Äetmuorin mielestä tukan pitää aina olla auki, sen olen kertonut, ja se koski myös hääkampausta. Minä onneton menin suostumaan siihen että kampaaja veti osan hiuksista taakse, pois kasvoilta. Ja se oli virhe. Muistan hääpäivänä kun muori häsäsi sen mun tukan ympärillä, repi siitä hiuksia irti ja yritti saada sitä näyttämään 'luonnolliselta' kuten hän sanoi. Vaikka sitten tulee mieleen että miksi ylipäätään mennä kampaajalle jos tukan pitää olla 'luonnollinen'.

Muistelen näitä juttuja nyt kun sattuman kautta sain katsella yhden vanhan ystävän muistoalbumia. Siis semmoista missä on kuvia ja kuvatekstejä vuosien varrelta. Olen mukana niissä kuvissa minäkin, olen niissä kuvissa 18 ja NIIN Äetmuorin tuote kuin olla voi. Tukka auki, paljon valkohampia hymyssä ja hame polven yläpuolelle, niin että sääret pääsee oikeuksiinsa. VOIHAN PASKA. Niissä kuvissa ei ole yhtään itseäni. Ei yhtään.

Nyt mietin vaan sitä että olinko oikeasti niin hankala ja mahdoton ja toivoton ja huono kuin Äetmuori antoi mun ymmärtää? Vai voisiko olla niin että olin poikkeuksellisen periksi antava, muokattava? Että suostuin aikuisena, omana hääpäivänä, siihen että Äetmuori alkoi sotkea mun kampaustani! Olen vihaisempi itselleni kuin muorille.

Jos menisin nyt naimisiin, niin en ikinä suostuisi siihen. Enpä toisaalta kyllä haluaisi Äetmuoria "pukemaankaan" itseäni.

Syöpön haaveita

Jätin tänään aamupalan pois. Ja kun on ollut tosi kylmä koko ajan, 15 pakkasastetta, niin tietysti on sitten ollut nälykin. Näly tulee helpommin kylmällä säällä kuin kuumalla. Sitä haluaa saada jotain lämmintä syötävää, että lämpiäisi sisältäpäin!

Kävin kaupassa ostamassa huomisen ja maanantain ruoat. EN muuten ostellut mitään herkkuja jemmaan tällä kertaa. ;) En edes Lidlissä käynyt, vaikka olinkin ihan Pikkukaupungissa asti ostoksilla, eli ajoin sen n. 20 kilsaa. Romurauta lähti tosi nihkeästi käyntiin, sain yritellä useamman minuutin! :( Ei tykkää menopeli näin kylmästä säästä.

Katselin kyllä kaupassa kaikkia nameja. Mietin että pitäisikö seuraavaan herkutteluun ostaa TAAS Frödingen Prinsessa-kakku? Kun pidän siitä niin paljon.. Jos leipoisin vaikka mokkapaloja niin voisin perustella sen niin, että ne mokkikset on enemmän miehen mieleen.. ;) niin että "tarvitsen" sen prinsessan. Vaikka totuus on että kyllä minäkin niistä mokkapaloista pidän. Kunhan vaan sanon että ne on enemmän miehen juttu.

Edellisen kerran Frödinge oli mukana kuviossa pahaenteisenä päivänä, eli 6.12. Itsenäisyyspäivä, oksennuksen ja kauhun päivä! Päivä jona suklaahirviö heräsi huomaamaan, ettei halua enää ikinä halata pyttyä sen vuoksi, että on ahminut liikaa. Se oli herätys, muistutus kohtuullisuuden tärkeydestä! Ja olen sen muistanutkin.

Oikeastaan olisi ollut mulle oikein jos mies olisi ottanut KUVAN musta halaamassa sitä pyttyä! Niin että oma elukkamaisuus olisi silmäin edessä, ettei vaan unohtuisi. Mutta mies on niin kiltti, ei hän semmoista tee. :) Taisi muuten se oksu olla sellainen, etten edes lukinnut vessan ovea. Toki mä sen kiinni painoin, mutta taisi olla sen verran "kiiru" ykäilemään, etten ennättänyt/viitsinyt lukita.

Mutta mennyt on mennyttä! Frödingeä sen olla pitää. Vaikka siis olen miettinyt että yksi osasyy oksuun saattoi juuri olla se Frödinge, sen ylenmääräinen ahtaminen kaiken muun lisäksi. Sehän on marsipaanikuorrutteinen ja kermaa on reilusti.. oksetuskamaa jos mikä. Mutta silti, Frödinge on ihanaa ja minun on aika poistaa pelko sitä kohtaan, hehe.

Näin kauppassa Dumlen uutuuspussin, sellaisen missä on kolmea eri laatua toffeita. En tuntenut mitään kiusausta ostaa, koska esim. perinteinen dumle ei ole yhtään mun makuun. Leuat saa tehdä niissä ihan liikaa työtä, toffee on sitkasta. En pidä. Dumle minibitesistä kyllä pidän ja se on ihme, mutta siinä toffee onkin pehmeämpää kuin perinteisissä dumlenamuissa.

Kuolasin vähän jäätelöhyllylläkin, vaikka siis on tosi kylmä ja sen luulisi vievän jäätelöhimot. :) Mutta meillä kyllä jätskiä syödään läpi vuoden.. Jäätelöistä suosikkini on melkeinpä Daim-jäätelö, olen siinä ihan samaa mieltä kuin mies. Pidän daimin minituuteista ja sitten siitä isosta jäätelöpaketista, pyöreän muotoisesta. Etsin aikoinani täydellistä kinuskijädeä, lähelle pääsivät Pirkan keksikinuski ja sitten Reinpoun Karamelli. Mutta ei ole daimin voittanutta. ;) Voihan siihen vaikka lisätä kinukastiketta päälle, jos haluttaa.

Me yleensä miehen kanssa syömme sen daim-paketin puoliksi. Tai no, mies saa kyllä vähän suuremman osan, kun on isompi ja jaksaa... Mutta noin pääsääntöisesti se paketti menee siis kerralla.. :) Kun yhdessä ahkeroimme lusikoitten kanssa.