Kääretorttua, kääretorttua..

Katson kristallipallooni ja seuraavan herkkuilun leivonnainen voi hyvin olla kääretorttu. Tein kääristä yhteen aikaan useinkin, nyt en ole vähään aikaan tehnyt. Teen useimmiten unelmatorttupohjan ja täytän sen appelsiinimarmeladin, vaniljavanukkaan ja kermavaahdon sekoituksella. Meillä kumpikin pitää siitä leivonnaisesta paljon, sekä mies että minä. Helpommalla tosin pääsisi jos vain miksaisi vaikka sen marmeladin appetuorejuustoon. Saattaa olla että teen niin seuraavassa MÄSSY- oho, siis herkkuilussa, koska minulla on silloin tavallista lyhyempi herkkuilu. :( Ei ole täyttä kahta vuorokautta.

Kääriksen pluspuoliin kuuluu sen helppous mitä valmistamiseen tulee - se valmistuu lisäksi nopeasti, ei tarvitse odotella minkään hyytymistä kuten on laita hyydykekakkujen kanssa. Kääriksessa on vielä sekin hyvä puoli, että sen syömme tosi nopsasti loppuun. :) Mokkapalat ovat siinä mielessä huono, että niitä aina jää. Nytkin heitin eilen kaksi viimeistä palaa pois. Mies ei halunnut niitä, hän on nyt ihan paniikissa keventämässä ruokavaliota, kun meni se paino yli sadan. Se sata on miehen haamuraja, siihen tilttaa. Vaikka kuten olen sanonut, minulle asia ei merkitse mitään. Saa iso mies painaakin sata.

Suklaahirviö skippaa aamupalat!

Kolmas päivä ilman aamupalaa eli AAMARIA. Minun pitää olla neljä (4) päivää tässä viikossa ilman aamaria, se on Sääntö. Nyt olen ollut kolme, neljäs on sitten lauantai kun mulla on liikuntaharrastus sille päivälle. Jotenkin se on melkein helpompi jaksaa ilman aamaria. Eikös olekin outoa?

Nyt juuri otin 100 grammaa lohta sulamaan tuolta pakastimesta, siitä tulee mun ruoan proteiiniosuus.

Kumma miten alkava t-elämävalmennus tuntuu lisäävän tarvetta kontrolloida syömistä. Mä raukka pelkään mennä sinne, kun ajattelen että jos he pitävät mua läskinä siellä. Vaikka sen paikan pomo on kyllä tosi pyöreä itse, mutta silti.. jotenkin en arvioi muita samalla mittarilla kuin itseäni.

Varasin huomiseksi kampaamoajankin, se on kello 13. Täytyy saada tukka leikattua ennen sitä valmennusta, koska en tosiaankaan halua enää sitten arki-iltana sitä hoitaa. Mulla hiusten leikkaus/trimmausväli on muuten melko tasan kolme kuukautta. Mullahan on sellainen aika klassinen pituus tässä tukassa, hiukset koskettavat hartioita, mutta eivät ole mitkään superpitkät. Siksi niille oikeastaan riittää hyvin se latvojen tasaus kerran kolmessa kuukaudessa.

Käyn samalla huomenna kirppareilla metsästämässä jotain vaatteita, että saan vaihtelua työpukeutumiseen. Vaikka joskus tuntuu että mulla on vaatteita kaapit täynnä.. mutta ne eivät ole "oikeanlaisia", oikeastaan ajattelin lahjoittaa UFFille/Pelastikselle monia niistä.

Ne ihmiset siellä t-elovalmennuspaikassa eivät vain vaikuta mitenkään kauhean vaatteista innostuneilta, siinä mielessä kai mun on turha leikkiä mitään paratiisilintua siellä, mutta mulle nyt vaan nätit vaatteet on tärkeitä. :( Masentuisin kai jos menisin joka aamu samassa villatakissa päivän työhön. Eli kai sitä oikeastaan tekee pukeutumisleikkiä ITSENSÄ vuoksi ensisijaisesti. Jos muut siitä nauttii niin se on tietty pelkkää booooooonusta. ;) [Hirviökieleen kuuluu muuten joidenkin sanojen venytys niin, että ne kuulostaa hassuilta! Se on hirviöhuumoria se!]

Työelämää New Yorkin malliin

Lueskelen Lauren Weisbergerin kahta kirjaa, jotka mulla on. Toisen ostin pokkarina ja toinen on kovakantinen. "Paholainen pukeutuu Pradaan" on mun mielestä parempi niistä. Tietysti se "VIP-ihmisiä" on myös hyvä, mutta Paholainen on mahtava. Olen nähnyt sen elokuvan, mutta minusta siinä se kirjan alkuperäinen idea Miranda Priestlystä totaalisena psykopaattinarttuna oli ihan vesitetty.

Kun noita kirjoja lukee niin tajuaa sen kuinka löysää Suomessa vielä töissä sittenkin on. Ja toivottavasti pysyykin sellaisena!! Tuossa Paholaisessa ihmiset tekivät 14 tuntista päivää, joskus ylikin. Ei siinä ollut mahdollisuutta mihinkään työntekijän oikeuksien esiin vetämiseen: joko teet tai saat kenkää. Plain and simple. Kun juuri sinun työtäsi himoavat tuhannet, niin on parasta tanssia pomon pillin mukaan.

Kyllä mulle vaan sopii se, että viimeistään klo 16-17 pistetään pillit pussiin. :) Minusta juuri se on eurooppalaisuudessa jotenkin niin paljon sivistyneempää + inhimillisempää, ettei me olla yhtä kuin työmme!! Että ihmisillä on vapaa-aika, lomia, ihmiset elävät perheellekin. Ja että voi käydä vaikka jossain työväenopiston kurssilla tai uimahallissa. Meillä mies esim. käy puutyössä, hän tykkää nikkaroida ja hän VOI käydä, koska hänen työnsä ei ole 14 h/vrk!

Luen noita kirjoja, että tajuaisin kuinka onnekas olen kun olen sentään menossa INHIMILLISEEN 'työhön'. Mulle on tullut tavaksi pistää työhön lainausmerkit, koska tuo ei ole 'oikea' työpaikka. :( Vaan 'vain' työelämävalmennus. :( Mutta onneksi sitä ei kukaan tiedä! Siis tarkoitan että kun olen tuolla liikenteessä, niin kaikki varmaan ajattelevat, että siinä on vain yksi työssä käyvä ihminen lisää. Eihän mun tarvitse mennä kaikille maailman ihmisille julistamaan, että olen 'vain' työelämävalmennettava. :)

Toivottavasti en kiinny siihen hommaan tai siihen paikkaan liikaa. Onko hullu pelko sellainen, että pelkää viihtyvänsä? :( Pelkään sitä, koska tiedän etten toisaalta saa olla tuolla kuin 3 kuukautta. Sitten jos kaikki meneekin hyvin, niin jotenkin pelkään jääväni surkeasti kaipaamaan sitä. :(

Viran puolesta huudan ja hoilaan -

että enää 8 kokonaista vuorokautta herkkuiluun..!