En ole oma itseni, olen tyhjiö

Vain MÄSSYssä koen oloni turvalliseksi ja tyydytetyksi. Nyt kun en voi mässätä, niin oloni on turvaton ja jotenkin 'tyhjä'! Tyhjä toki on masuliini.. se on osasyy tyhjyyden tunteeseen, mutta on se myös henkistä laatua. Juhla on vaihtunut arjeksi ja sitä on vaikea kestää. Tekisi mieli saada itkupotkuraivarit ja ahmia kaikkea, suklaata, mitä vaan! Vaan kun en voi.

En tahdo kuulostaa katkeralta [hehe taidan silti kuulostaa?], mutta en TODELLAKAAN ole kiitollinen siitä, että meillä lapsuuskodissa ei makean syöntiä rajoitettu mitenkään. Varsinkin siinä vaiheessa kun Isukki oli lähtenyt [olin silloin siis 12], niin Äetmuori lopetti kaikenlaisen kohtuuden.. Kotona oli aina, AINA, sipsiä, suklaata, keksiä, kaikkea mitä nyt kaupassa namihyllyt sisällään piti. Olen myöhemmin lukenut, että tuo on muuten aika tavanomaista yksinhuoltajaperheissä. Kun kahden vanhemman sijasta on yksi, niin se yksi ei jaksa alkaa rajoittaa, vaan mieluummin hemmottelee lapsensa nameilla hiljaisiksi ja vaivattomiksi. Napakymppi! Tätä oli elämä meillä.

Yhdessä vaiheessa Äetmuori alkoi tilata ruoat kotiin. Yksi kauppa siellä missä asuimme tarjosi tätä palvelua ja Äetmuori tarttui siihen, koska ei viitsinyt pahemmin kaupassa käydä. Vieläkin muistan kun ne kaupan ihmiset toivat ruokia. Oli iiiiiso pahvilaatikko ja siinä päälimmäisinä keikkui aina valtavat sipsisäkit.

No kuten olen sanonut, on IHME, että EN ollut lihava lapsena. Kyllä se liikunta siinä auttoi.. Ja tosiaan se, etten ollut aina kauhean ihastunut noihin kaupan nannoihin. En ole vieläkään.. Minusta ne eivät vain useinkaan maistu hyviltä, vaan ovat ihan liian usein teollisen ja esanssisen makuisia. Siksi niille on joskus ihan helppoakin sanoa kiitos ei. Jos Äetmuori olisi leiponut itse niin sitten olisin voinut ollakin varsinainen tankki.

Kadehdin sellaisia lapsia ja nuoria, jotka ovat eläneet vakaissa oloissa koko lapsuusajan. Esim. että vanhempien avioliitto on pysynyt kasassa ja mahdollisesti vielä asutaan samassa talossa vuosikymmenet. Siukku ja miehensä H. ovat onnistuneet tässä tosi hyvin! He rakensivat tuon nyt omistamansa talon silloin, kun vanhin lapsensa (=kummityttö A.) oli n. 2-3-vuotias. Sitten he muuttivat sinne ja sen jälkeen eivät ole enää muuttaneet mihinkään! Minusta tämä on tosi hyvä juttu, vakauttava tekijä siukuntyttö A:n ja siukunpoika T:n elämässä! Voi olla että Siukkukin on miettinyt sitä meidän lapsuutta ja halunnut antaa omille lapsilleen edes vähän vakaamman elämän siinä suhteessa. Me nimittäin muutimme KOKO ajan. Inhosin sitä. Jotenkin elämästä tuli niin.. no, turvatonta.. En tosiaan yhtään tiennyt mitä Äetmuori [ja Isukki] seuraavaksi saisivat päähänsä. Joskus kuulin kun Äetmuori riiteli puhelimessa Isukin kanssa jostain meidän elämään liittyvästä. En tarkoittanut salakuunnella, mutta niillä volyymeillä oli vaikeampaa olla kuulematta.

Sitten jotkut ovat valmiita viskaamaan vankilaan ne vanhemmat, jotka ovat antaneet kerran risusta lapsensa kintuille, voi jumalan pyssyt. Kun olisin vaan itse vaikka saanut risustakin, mutta ei olisi ollut tätä jatkuvaa epävarmuutta, Äetmuorin ja Isukin tappeluita ja jatkuvaa muuttoa ja Äetmuorin millon mitäkin minuun kohdistuvaa valitusta, joka ihan oikeasti vei ainakin multa itsetunnon PITKÄKSI AIKAA. Paljon sellaista oli lapsuus-nuoruusvaihteessa, josta olisi kaiken oikeuden mukaan mun pitänyt puhua esim. Äetmuorille, mutta en sitä tehnyt. En tehnyt koska tiesin Äetmuorilla olevan vaikeaa Isukin kanssa ja en halunnut lisätä sitä heidän elämänsä vaikeutta omilla murheillani. Joita siis oli - niistä ei nyt sen enempää!

Minua ei koskaan risulla rankaistu, eikä annettu tukkapöllyä. Äetmuori on tästä tolkuttoman ylpeä, aina muistaa mainita sen. Kunpa vain tietäisi..

Ensi sunnuntai, suuri suklaatiostospäivä!

Mietimme tuon miehen kanssa, että ensi sundena lähtisimme pitkän matkan päähän (40 km) ostamaan mulle joulusuklaatit. Onhan se tosi kiva ajatus kyllä. Ja i-päiväksi 6.12. ostan Paradis-rasian itselleni, sen olen jo päättänyt. Maksoi mitä maksoi! Because I'm worth it. ;)

Joulusuklaiksi olen suunnitellut: geishakonvehtia (mahdollisesti ostan irtokonvehteina tai sitten laatikossa, en tiedä vielä - täytyy hintaakin katsoa), Wienernougat-rasia, Lindt tms. vastaava HYVÄ ulkomainen suklaarasia. Nestléllä on ihania rasioita, mutta niitä ei ole ainakaan viime vuonna ollut, kun ei kuulemma hullut suomalaiset osta. Oikein kirjoitin ja kysyin, että miksi niitä ei ole.. ja sitten tosiaan sanotaan, että eivät mene kaupaksi! Ei se Nestlén ihminen mistään 'hulluista suomalaisista' puhunut, vaan tämä ilmaus on kyllä kokonaan minun. Saattaa olla, että itsekin joudun ostamaan itselleni jotain tonttukonvehtia, kun olen alkanut niistä pitää jotenkin.. Ehkä ja vain ehkä joku tryffelirasia vielä.. Mutta en ole varma!

Työtön lortti onkin aikainen lintu!

Olen nyt parina päivänä mennyt nukkumaan aika ajoissa ja herännyt 5:30! Ennen miestä siis! Eilenkin tein niin ja nyt tänään taas. Mutta ei tämä ole oikein kivaa.. :( On niin pitkä päivä, monen monta tuntia olla yksin. Kun mies on siis töissä.. Miehellä on nyt aika kiivas tahti työssä, on joku 'näytön paikka' hänellä. Liittyy jotenkin tietokoneisiin, tietokonejärjestelmiin - en tiedä näistä paljon.

Pitäisi taas ottaa yhteyttä työkkäriinkin, ajattelin viimeistään joulukuun alussa. Mulla on vain niin pahat kokemukset niiden ihmisten asenteista siellä. :( Se nostaa kynnystä mennä sinne. Kuvittelin kai hulluparka saavani edes noista vuokratyötoimistoista jotain.. mutta en ole saanut.. taitaa työvoimapoliittinen koulutus tai työelämävalmennus olla ainoa mahdollisuuteni KOSKAAN saada mitään. Ja siihenkin - sellaisen saamiseen siis - tulen tarvitsemaan paljon apua. En vain jaksa luottaa että saisin sitä työksystä. Mutta pakko on vaan ängetä sinne taas.