Alkava ahdistus

Vuorokausi on vaihtunut, on torstai. Jo peräti puolentoista tunnin ajan on ollut.. :) Eli nyt voin sanoa: 1 kokonainen vuorokausi MÄSSYYN!

Olen masentunut, kärsin MÄSSYmasennuksesta jo etukäteen. Olen niin monta kertaa tämän rumban käynyt läpi, että tiedän MÄSSYtien päässä olevan vain pettymyksen. Silti teen tätä. Mässingit eivät anna mitään vastauksia, ne eivät anna mitään parannuksia elämään. Ne antavat sen sijaan ähkyn olon, häpeän, moraalisen kankkusen. On inhottavaa tehdä asioita joita ei tavallaan haluaisi tehdä.

Joskus olen ahtanut suklaatia niin paljon, että olen päätynyt ripulille. :( Olen siitä kertonutkin. Ei elimistö kestä normaalisti vähärasvaisen ruokavalion jälkeen sellaista suklaan mättöä. Nyt olen jo tämän tajunnut ja yleensä nautin suklaasta kohtuudella. Muiden herkkujen suhteen sitten vedän sitä enemmän överiksi. Tarkoitan nyt pullaa, leivonnaisia, rahkaa yms. Vatsa kestää ne paremmin. ;) Vinkiksi muille herkuttelijoille!

Olen päättänyt jättää Milka-rasian jouluksi. En aio vetää sitä nyt. Kun kuitenkin sitä Palace-rasiaa on vielä puolet jäljellä, sitä Lidlin kammotusta. Jotenkin tuntuisi väärältä alkaa siis availla uutta. Se tuntuisi umpihullulta. En halua olla vielä siinä pisteessä. Enkä ole.

Mies pisti leivontasuunnitelmani uusiksi. Hän sanoi pelkäävänsä korkeaa kolesteroliaan. Joten nyt leivon jotain muuta kuin mascarponella lastattua, keksi-voipohjaista baileyskakkua. Baileysliköörissä on muuten tosi paljon kaloreita, muistaakseni 270 kilokaloria per desi. Luultavasti rommi-rusina-juustokakku on kakkuvalintani. Kakkupohjalla [vähärasvaisempi vaihtoehto kuin keksi-voipohja] ja kerma kevytvispillä korvattuna. Rommirusina-rahkassa ei ole paljon rasvaa, taitaa siinä Valion tuotteessa olla vain n. 7 prossaa. Kokonaan rasvatonta [0,2-0,3] rahkaa en ajatellut kumminkaan käyttää. Rajansa kaikella.

Miestä vainotaan!

Mies on joutunut työpaikkasairaanhoidossa VAINON kohteeksi. Oikeastaan se on tyhmää, koska hän ei ole lihava eikä sairas. Mies on 183 cm pitkä ja painaa 97 kiloa, mutta kyllä se on melkein kaikki lihasta. Ei ole hällä masua nimeksikään! :) No kuitenkin: hän on töissä työpaikalla, jossa työterveyshuolto tosissaan 'toimii' [=ihmisiä vainotaan heti jos he poikkeavat massasta] ja nyt hän on ollut tehotarkkailussa. Verenpaine on hällä ollut hiukan koholla, ei mitenkään kauheasti, yläpaine tuossa 140-150 välissä [voi johtua mittaamisen jännittämisestäkin] ja paineiden suhteet ihan hyvät. Ja sitten sitä kolesterolia on vähän ollut. Se on ollut alle 6, joten minusta on älytöntä vainota.. Koska vasta vähän aikaahan sitten kolesterolirajaa laskettiin ja nyt lainsuojattomia ovat ihmiset, jotka ennen olivat terveen kirjoissa! Lääketehtaat ne vain haluavat yhä suuremman osan ihmoista syömään niitä mömmöjään. Kun on vähemmän sairaita ihmisiä, niin on tehtävä terveistä sairaita, ettei vaan tule tappiota. Lääketehtaiden osakkeiden omistajissa on muuten paljon lekureita. Jotka mielellään lääkitsevät - joka reseptistä kilahtaa vähän omaan kukkaroon...

Mies on kai vähän VAINON vuoksi herkistynyt ja siksi pyrkii tosissaan keventämään. Arkisin teenkin parhaani auttaakseni häntä. Laitan kasveja lautaselle [niihin mies ei ennen juuri koskenut, nyt onneksi syö!!] ja yritän saada häntä syömään samoja ruokia kuin mitä itse syön, jotka nyt ovat niin vähärasvaisia ja niukkaenergisiä kuin on mahdollista tehdä. Mutta sitten joskus mies laittaa jotain riistaruokaa ja siihen hän mättää voita, öljyä ja kermaa. :( Sitä minä en voi kontrolloida koska hän on meillä se joka tuon erikoisruoan laittaa!

Varmaan siellä työpaikkaterv.huollossa salaa syyttävät minua miehen painosta ja kolesterolista ja verenpaineesta. Varmasti. Ainahan se on naisen syy. Tiedetään tämä. No en voi muuta sanoa kuin että olen parhaani tehnyt!

Perinnenamien hulluus

Miksiköhän jotkut ihmiset ostaa joitain sellaisia namikkeja, joista eivät pidä, mutta joita 'pitää' olla? Ihan samoin ihmettelen sitä, että jos joku köyhä maanviljelijä joskus 300 vuotta sitten söi jouluna laatikkoruokia, niin miksi niitä silti pitää olla tänään, jos niistä ei pidä? Kaikkeen on avain tosissaan tuo jos niistä ei pidä. Minusta on ihanaa jos ihmiset herkuttelevat ruoalla josta he pitävät, oli se sitten joulukinkku tai kalkkuna. Mutta en tajua miksi pitää tehdä joka joulu rosollit, lipeäkalat, 10 kg:n kinkku, jne. jne. jos ei niistä nauti. Ja jos suurin osa tulee heitettyä pois. On paljon sellaisia perinneruokia, joita moni ottaa vaan kohteliaisuudesta koristeeksi lautaselle. Selvä se että silloin tulee paljon roskikseen heitettävää. Ihmisellä ei kumminkaan ole kuin yksi vatsa ja se on tilavuudeltaan rajallinen. :(

Ihan samoin mua inhottaa se 'sääntö', että joka kodissa on oltava jouluna vihreitä kuulia. Minä pidän marmelosta paljon, mutta pidän niistä monivärisistä. Mikä se rasia nyt on, se missä on monenvärisiä, samankokoisia palloja kuin ne vihreät kuulat ovat. Niitä saa CandyKingin irtsikkalaaristakin. Niistä pidän. Vihreät kuulat tympivät, kun ne ovat aina sitä samaa.

Monissa kodeissa heitetään kauhea määrä ruokaa pois joulun jälkeen. Miehen vanhemmat ovat joulua kaksistaan, mutta heillä on aina 10-12 kilon kinkku. Ja joka joulu he valittavat sitä, että kun sitä riittää ja riittää loppiaiseen asti ja ylikin riittäisi. Toisaalta sen tajuaa, koska he saavat kinkun aina lahjaksi sukulaiseltaan joka on sikafarmari. Lahjahepan suuhun ei auta katsoa. Ja joka tapauksessa anoppi ja appi ovat ihania ihmisiä vaikka söisivät 100 kilon kinkkua. ;) Tuntuu vaan joskus ahdistavalta ajatella sitä tilannetta, että kaapissa olisi jotain, jota olisi "pakko" syödä.. :( En itse pitäisi siitä yhtään.

Anoppi joskus on helisemässä suklaitten kanssa. Hänellä on paljon ystäviä, laaja tuttavapiiri ja asiakkaita paljon myös ja KAIKKI kantavat suklaarasiaa joulun alla. Sitäkin joskus mietin että kannattaisiko ihmisten miettiä millaisiin talouksiin sitä suklaata vievät? Joku yksinäinen vanhus tai lapsiperhe voi ilahtua mutta joku toisessa elämäntilanteessa saa niitä ihan liikaakin. Minä olen ihan tietoisesti päättänyt, että anoppilaan emme vie suklaita. Anoppi on tosi hienotunteinen ihminen eikä koskaan ole rumasti puhunut saamistaan lahjasuklaista, onpa vain todennut että on ikävää + harmittavaa kun niitä tulee niin paljon, eikä he apen kanssa jaksa kaikkia niitä syödä eikä niitä aina voi kierrättääkään. Siksi me yleensä viemme heille jonkun joulukukan ennen joulua. Kun voin luottaa siihen, etteivät anoppi ja appi ole ilman suklaata, vaikken viekään heille sitä. ;)

Oikeastaan anoppi ja appi eivät muutenkaan ole sukun perään niin kauheasti. Appi tykkää liköörikonvehteista ja anoppi lähinnä jostain julian tyyppisistä marjaisista suklaanameista. Miehen veli ei syö suklaata nimeksikään, korkeintaan jotain Fazerin sinistä saattaa jyrskätä pienen palan! Hän heittää saamansa joulusuklaat aina pois, joka vuosi! Meillä kotona äetmuori oli Budapest-fani ja siksi me useimmiten saamme rasian näitä suklaita, joista muuten en pidä oikeastaan ollenkaan. Tietty sitä arvostaa, että äetmuori haluaa ilahduttaa.. mutta budat ovat minusta äklöjä. Tietysti muutaman voi syödä, mutta sitten alkaa tökkiä. Meidän lapsuusjouluihin vain kuuluivat budikset. Lapsena niitä söinkin, mutta eipä silloin ollut tämmöisiä valikoimia kuin nyt. Sitä söi mitä sai!