Nyyh, taas se ohi on..

Nyt on tiistai, 1. after-MÄSSY päivä. Ja onhan se vaikeaa.. ikävältä tuntuu! On aina niin vaikea tottua siihen, että nyt ei voikaan mennä kaapille ja herkutella ihan miten haluaa. Nyt on taas jaksettava olla itsekurissa ja sillä lailla.. Mutta 'positiivinen' juttu on sentään se, että seuraava MÄSSY on jo 10 täyden vuorokauden kuluttua! Koska pidän sen lauantaina ja sunnuntaina, 6.-7.12. Sehän on itsenäisyyspäivä se lauantai. ;) Nyt jo mietin mitä leipoa.. Täyskäri juhlistaisi hyvin itsenäisyyspäivää eli i-päivää, mutta .. no, jää nähtäväksi!

Baileyskakku oli tosiaan ihanaa, mutta aika raskasta. :( Parasta siinä on oikeastaan se ihan eka pala. Sen jälkeen voi alkaakin jo tökkiä.

Mäkkäri eli Mäksy!

Olimme eilen [maanantaina] miehen kanssa McDonaldsilla syömässä. Edellisestä kerrasta on pitkä aika! Otin BigMac-aterian ja kinusundaen. Kinu = kinuski. :) Jaksoin hyvin sen aterian, mutta juomasta jäi puolet juomatta, masu oli NII-IIIN täysi. Mies maistoi sitä Mäkkärin suklaakakkusundaeta. Minä maistoin sitä ihan pienen palan miehen satsista ja EN suosittele! Se suklaatikakku siinä oli ihan aneemista! Ei täyteläistä, mudcake-tyyppistä, jollaista sen minusta pitäisi olla tuollaisessa jälksyssä.

Joulusuklaita ostaessa...

Ostimme eilen myös miehen joulusuklaat valmiiksi. :) Nyt on keittiön kaapin ylähylly aikas täysi! Me ostamme joulusuklaatit aina hyvissä ajoin, koska joskus tietyt rasiat yms. loppuvat - erityisesti ulkomaiset! - ja sitten niitä ei hyllyyn enää tule lisää. Jäljellä on vain paska-Pandaa ja vamma-Fazeria. Not good. Ostimme miehelle Twist-suklaapussin, niistä hän pitää paljon. Ja sitten sellaisen 8-kulmaisen (?) Celebrations-rasian.. niissä on siis käärepaperissa olevia suklaanameja. Ja Julia-laatikon ostimme myös. Ja Tonttu-suklaapatukoita ja tonttu-suklaakonvehteja. Minua melkein alkoi jo naurattaa se miehen hamstraus, mutta toisaalta tuntui hellyttävältä ja minusta on ihanaa, että hän haluaa herkutella.

Itselleni en vielä ostanut joulusuklaatia. Koska Prismassa ei yksinkertaisesti ollut sellaista rasiaa, jota haluan. On mentävä Stokkalle. Haluan Lindtiä.. se on jo jouluperinne! Prismassa oli jotain Guylian-rasiaa [jossa siis monenlaista konvehtia, ei niitä suklaasimpukoita], mutta se oli aivan järkyttävän suuri. Stokkalla on yleensä ollut aika hyvät valikoimat. Siellä se suklaatipuoli oikein laajenee sinne kauppakeskuksen aulaan.. :) Pitää varmaan mennä sinne joko tällä tai ensi viikolla, kun muutenkin joulushoppaan silloin.

Oikeasti TYMPIVÄT nuo Panda- ja Fazer-vuoret kaupoissa! :( Ihan totta kaupan väki, älkää viitsikö! Vähän uskallusta peliin, on niin surkeaa nähdä joulun jälkeenkin vielä niitä samoja ikivanhoja rasioita, kun olette tyhmyyksissänne ostaneet varmaan rekkalastillisen niitä. Jotenkin hölmöä joutua ajamaan kymmeniä kilometrejä saadakseen mieleistään joulusuklaata, kun ei se lähin iso paikka (Prisma) pysty muuta tarjoamaan kuin niitä tavanomaisia.

Kauppassa joululauluja rääkyivät ämyrit ja määkyivät kovaääniset! :) Suklishirviö hyrehti mukana.

Kummityttö A:n joululahja?

Miehelle osaan aika hyvin ostaa jo lahjat, mutta kummityttö A. on aina vähän ongelma. Olen sanonutkin, että mitään nättiä kivaa vaatetta en VOI ostaa, koska en tiedä hänen kokoaan. Hän kun on huomattavasti ylipainoinen, niin se vaatekoko on suunnilleen valtiosalaisuus. Minua tympäisee sekin, koska on aivan tyhmää alkaa salata vaatekokoa, näkeehän ympäristö kuitenkin kuka on lihava ja kuka laiha! Ja olisi oikeasti kivaa ostaa jotain vaatetta, esim. pusero. Mutta en uskalla. Jos se olisi sitten liian pieni, niin olisi se paha. [Kai sitten vihjaisin, että A:n pitäisi laihtua?] Jos se olisi liian suuri, niin paha olisi sekin. [Kai sitten yrittäisin sanoa, että A. on minusta sikamaisen lihava?] Hohhoi, ei ole helppoa tämä kummitädin asema.

Olen miettinyt yhteen A:n harrastukseen liittyvää kirjaa tai sitten yhtä DVD:tä, sellaista nuorison suosimaa DVD-hommaa siis. Ne ovat kai aika neutraaleja, vaikea kai niistä olisi ottaa itseensä? Mutta se harrastuskirjakin edellyttäisi sitä, että mun olisi pakko kysyä Siukulta, harrastaako A. enää sitä lajia.. :( Ja kuten olen aiemmin kertonut täällä, Siukku saattaa jo sellaisestakin kysymyksestä tuiskahtaa, vaikka ihan vaan tarpeen vuoksi kysyisit, että osaat oikeanlaista lahjaa ostaa.

A. aloittaa muuten iltarippikoulun tuossa tammikuussa. Iltis luultavasti siksi, että hänen on vaikea mennä muiden joukkoon leirioloihin kesällä. Oikeastaan se on tosi surullista. Muistelin tuossa eilen illalla sitä että koko A:n lapsuuden ajan hän on ollut jotenkin jätetty ulkopuolelle nuorten/lasten menon. Joskus 5-7-vuotiaana hänellä oli kavereina kaksi naapurin tyttöä, jotka saattoivat joskus leikkiä A:n kanssa, mutta toisaalta ajoittain myös kiusata häntä, jujuttaa menemään jonnekin paikkaan esim. lähimetsässä muka, että siellä tavattaisiin. Ja sitten tytöt tirskuivat oman kotinsa pihalla jne. Ja A. siis oli turhaan metsikössä odottelemassa. Sitten joskus 8-11-vuotiaana A. sai pihalle trampoliinin. Hän sai sen siksi, että lääkäri oli suositellut sitä yhtenä hyvänä tapana kuluttaa kaloreita --> laihtua. No: A. kutsui sitten joitakin luokkalaisiaan tyttöjä (2-3) pomppimaan ja sitten Siukku kertoi, että nämä jättivät A:n kuulemma aina ulkopuolelle ryhmän. A. saattoi yksin tulla kotiin ja jättää tytöt pomppimaan. Ja nyt kun A. on 14, ei hänellä tosiaan ole samanikäisiä kavereita paitsi se yksi netin kautta löydetty tyttö, joka kuitenkin asuu pitkän matkan päässä.

Siukku varmaan aikoo viedä A:n sinne iltarippikseen autolla jokaikinen kerta! Siukku kuskaa häntä harrastukseenkin 2 x viikossa autolla, vaikka sinne ei ole kuin muutama kilometri. Tavallaan hän pyrkii kai suojelemaan A:a kiusaamiselta. Mutta ainakin A:n hyötyliikunnat jäävät TOSI vähiin, kun Siukku koko aika on starttaamassa autoa jos lapsi haluaa vaikka vaan kilometrin päähän.. ;)

Mun on vaikea tavallaan käsittää tuollaista lapsuutta ja nuoruutta, kun itselläni kumminkin aina oli kaveri. Aina ei ollut miljoonaa kaveria, mutta sentään 1-2 hyvää ystävää. Mutta toisaalta ystävän löytäminen vaatii sitä, että on oltava kontaktissa saman ikäisten kanssa! Juuri tuollaiset harrastusmatkat ja muut.. kun bussissa ajettiin talleille tms.. nekin olivat aika tärkeitä. Jos minua olisi eristetty noin paljon ja paapottu/suojattu noin paljon kuin A:a, niin voi olla ettei mullakaan olisi ollut kavereita. Jotenkin ihan hullua, ettei A. saa 14-vuotiaana [!!!!] ajaa edes harrastusmatkaa bussilla, muutaman kilometrin matkaa, alle 10.

Joskus minusta tuntuu että lapset ja nuoret joilla on ongelmia tulevat aina kodeista joissa vanhemmilla on oikeastaan ne suurimmat ongelmat. Joko vanhemmat pelkäävät ihan sairaasti tätä maailmaa, tai sitten niillä on muuten epärealistiset käsitykset omasta lapsestaan. Mitään kritiikkiä ei oteta vastaan, kaikesta loukkaannutaan, käperrytään sinne oman perheen kanssa omaan 'kotiluolaan' ja nähdään koko ulkopuolinen maailma täynnä vihollisia. Ei siinä muuta, mutta kun se ulkopuolinen maailma kattaa näille perheille usein myös isovanhemmat ja lähisuvunkin.. :(

Oksua odotellessa, tuleeko vai ei?

Nyt muuten MÄSSYssä oli 2 kertaa sellainen olo, että on mentävä oksulle! Mutta kummallakin kerralla se jäi vain sellaiseksi tunteeksi! Ei tullut oksennus. Onneksi. Kummatkin kerrat olivat yöllä! Katsoin että olin nukkunut noin 4 tuntia kun heräsin siihen, että oikein masussa kiersi siihen malliin! Sitten vähän aikaa makailin valveilla ja odottelin, että se menee ohi.