Ostotunnustuksia

Voi ei ja pitihän se arvata! :( Vaikka kuinka lupailin ja vannoin, että en hamstraa.. No, kävinpä kuitenkin Lidlissä. Ostin marsipaanipallosia. Ne ei edes ole mikään uusi tuttavuus: noita samoja Basini-firman palleroita olen ennenkin tykännyt syödä. Sitten kävin K-kaupassa ja ostin kaksi käpyleivosta (eli niin kuin pikkuruisia käpykakkuja ne leivokset), yhden itselleni ja yhden miehelle. Oli ihan PAKKO! Mutta syyllisyys tietysti nyt vaivaa, maksoivat yhteensä melkein 4 euroa. :(

Ja nyt joku tietysti ihmettelee, että miksi käpyleivokset, kun enkös minä ole aika ahkera jauhopeukalo? -No totta ihmeessä olen, mutta eihän se RIITÄ! Olen nyt jo leiponut baileyskakun ja sain puolisen tuntia sitten muffinssitkin pois uunista. Ne muffinssit on mustikka-valkosuklaatimuffareita miestä varten. Itse en niistä pidä. Tai no, taikinasta pidän.. :) Mutta valmiista tuotoksesta en. Baileyskakku meni hyytymään jääkaapin puolelle kello 17:30. Katsoin oikein ajan.. :) Mietin että missä vaiheessa sitä sitten alkaisi vetää. Keskiyön hetkellä se olisi ollut hyytymässä 6 ½ tuntia. Uskoisin sen riittävän. Yleensä olen aina antanut hyydytettyjen kaakkujen hyytyä yli yön, mutta olisinkos nyt ahne?! On se vain niin hyvä kakku. Teinkin sen nyt ensimmäistä kertaa liivatelehdillä. Olen toki lehtiä käyttänyt ennenkin, mutta en juuri tähän kaakkuun. Olen aina ennen tehnyt tämän liivatejauheella.

Kaupoissa oli taas melkoinen tunku. Joka kassalla pitkät jonot. Mutta en sallinut itseni hermostua. Ajattelin, että ei tässä ole mitään hätää eikä kiirettä minnekään. Huomasin kyllä taas, että jotkut ihmiset näyttivät tosi vihaisilta (eivät onneksi minulle) toisilleen ja mulkoilivat kuin syödäkseen. Tuli mieleen se yksi LÄSKI ÄIJÄ Prismassa, se jonka raivon olin todistamassa jokunen viikko sitten. Aina valitetaan, että suomalaisilla on liian vähän ystäviä, suomalaiset ovat yksinäisiä, mutta kyllä sitä meininkiä kaupassa katsellessa tulee mieleen, että olisivat valittajat hiljaa vaan. Kun tuskin suostumme kestämään toisiamme jossain lyhytkestoisessa kauppatilanteessa, niin eipä kai mitään kauheita tsansseja olisi ystävyyksilläkään kukoistaa. Niissähän ihmiset tulevat paljon läheisimmiksi kuin joku kaupan väki. Taitaisi olla meille suomalaisille parasta jos meille jokaiselle osoitettaisiin joku hehtaarin reviiri. :) Lisääntymishalujen herätessä vain olisimme sitten hetken toistemme kanssa tekemisissä. Sitten taas takaisin erakon elämään omalle reviirille.

Mutta oli kauppassa positiivinenkin ilmiö. Olin maitotuotehyllyllä ostamassa rahkaa ja kermaviiliä, kun jotenkin vaan silmäni kohtasivat sellaisen vanhan naisen silmät ja hän hymyili ja minä hymyilin myös, tosi leveästi. Se oli onnellinen hetki, positiivinen. :) Jotenkin, vaikkei mitään sanottu, niin joku yhteisymmärrys tai sympatia oli välillämme.

Paastoava hirviö

Niin, enpä ole mitään syönyt. Alkaa olla vähän väsy olo. Kello on pian 19 illalla. Tarkoittaa sitä, että enää 5 tuntia ja sitten alan mättää aivan uskomattomalla tavalla. Aina tekisi mieleni melkein kuin hyvästellä varmuudeksi kaikki ihmiset, koska pelkään joskus vetäväni itseni niin ähkyyn, että kuolen vielä! Tätä pelkoa ei pidä vähätellä: yksi tuttuni oli sairaalassa töissä ja sanoi että jouluisin sinne tuli väkeä, jonka vatsa piti tyhjentää - liikaa herkuttelua! On jotenkin kamalaa, että ahminnasta voi joutua sairaalaan. Ja että sellainen ei ole edes kauhean harvinaista. Minulle tuli tosi pessimistinen olo tuon jutun kuulemisen jälkeen. Aloin vain ajatella, että koskas on sitten minun vuoroni lojua jossain sairaalapunkassa ja kaikkien naurettavana siellä.

Äh, täytyy vielä viedä roskapussi, sitten vasta voin mennä pesulle ja ehkä ottamaan torkut. En saa rauhaa, jos en tee kotihommia täydellisyyteen asti. Täysi roskis ennen MÄSSYä ei ole hyväksyttävä asia! Sen on oltava tyhjä. Niin että minun ei tarvitse MÄSSYssä huolehtia siitä, vaan voin keskittyä nautintoon eli nautilukseen. Minulla on näitä omia pikku 'rituaaleja' tässä mässäilyhommassani.