Jouluporsaita monenlaisia..

Minä se olen JOULUPOSSU. Olimme tänään Stokkalla niitä joulusuklaita ostamassa. Käytimme oikeasti yli 30 euroa..! :( Vain minun ahmatin mahan täyttämiseksi. Ostimme sellaisen puolen kilon (!) Lindt-rasian. Ja Wienernougatteja. Hinnaksi tuli tosissaan yli 30 euroa. Tuntuu tosi pahalta kun ajattelee sen olevan yli 180 vanhaa markkaa! Voi kamala!

Mies sanoi että joulu on kerran vuodessa vaan, mutta kun minusta muutenkin noihin MÄSSYihin uppoaa joskus aika paljon ja ne nyt kumminkin ovat vähän useammin toistuvia kuin joulut..

Tuntuu vähän syylliseltä - aika paljonkin. Siellä Stokkelilla oli myös Lauensteinin suklaatejakin. Törkeän kalliita! Niitä en sitten ostanut. Kaikenlaista namia siellä piisasi.. Ensin katselin sellaista pienempää Lindtin rasiaa, joka minulla on joskus aiempina jouluina ollut. En tosiaan tiedä kuinka me sitten päädyimmekään tuohon puolen kilon rasiaan! Se vain kävi niin!

Kuolasin kyllä ruokaostoksilla sitten niitä Fazerin exclusive-käsintehtyjä konvehteja. En sentään ostanut. Paljosta vetoa että ennen kuin joulu edes koittaa, on meillä vaikeuksia saada kaikkia suklaateja mahtumaan keittiön kaappiin. Kun niitä tulee lahjaksi joka paikasta vielä.. Vaikka en noiden lahjasuklaiden varaan viitsi joulua alkaa rakentaa, koska harvoinpa ne ovat mitään tosi hyviä. Tänään tuolla Stokkallakin melkein kiihdyin kun mies osotteli sellaista suklaasimpukka-rasiaa. Sanoin että nuo simpukat ovat hulluuden huippu. En minä ainakaan jaksa niitä syödä, koska ne ovat kaikki sitä yhtä ja samaa ja jotenkin ne eivät enää uppoa muhun. Joskus nuorempana ne olivat suosikki numero yksi. Muistan vieläkin ekan kerran kun sain niitä: kummisetäni toi niitä tuliaisina ulkomailta (!) ja muistan miten hyviltä ne maistuivat! Kun ei silloin Suomessa sellaisia edes ollut, ei ainakaan siinä pikkukaupungissa, jossa minä kasvoin. En tiedä oliko Helsingissä sitten jossain niitä myynnissä..?

Muutenkin nykyisin suklaarasiat ovat aika pop. Silloin niissä herkuissa on vaihtelua. Kun katselin tuota nyt ostamaamme rasiaa niin voin jo valmiiksi sanoa, ettei siinä ole yhtään sellaista konvehtia, josta en pitäisi.

Yritin ruokakaupasta etsiä Fazerin Piparkakkusuklaalevyä, mutta voi kauhistus, sitä ei ollut! Täytyy toivoa ettei se nyt ole vielä yleisesti ottaen lopussa..! Täytyy huomenna sitä etsiä taas. Olen ihan hulluna siihen ja MÄSSY lähestyy. ItsenäisyyspäiväMÄSSY!

Ripuli + vatsan tila

Nyt olen jo aika normaali mitä massuun tulee. Kai vatsa vaan oli jostain ärtynyt silloin eilen. Jätin tänään aamarin pois taas, se oli hyvä, nyt olen tällä viikolla kieltäytynyt neljänä aamuna aamarista. Hyvä minä! Kyllä siinä kaloria säästyy.. Minä ynnäilen aina aika tarkasti kaikkia kaloreita. Kalorien vahtaaminen arkena oikeuttaa MÄSSYn. Jos en eläisi askeettista arkea, niin sitten minulla ei olisi oikeutta pitää MÄSSYäkään. Mietin joskus oudoksuen niitä ihmisiä jotka voi noin vain suunnittelematta päättää vaikka ostoksilla, että mennääs juomaan leivoskahvit. Huh!!! Minulle se ei kävisi yhtään. Kaiken tuollaisen pitää olla tarkkaan suunniteltua. Luultavasti vain suuttuisin tuollaisesta ehdotuksestakin.

Tunsin yhden ihmisen, joka notkui koko aika jossain kahviloissa ja kakkupala nenän alla. Tunnusti kerran painavansa 126 kiloa, kyseessä oli nainen. Aamunsa alkoi jollain Pandan suklaanamipussilla. Oikeastaan tuokaan ihminen ei kai määrällisesti syönyt paljon, mutta kaikki nuo nampit ja kakkupalat joka päivä tekivät tuhoa. Sitten hän meni lääkäriin ja lekuri oli tuosta painosta jotain sanonut.. nainen oli sitten ruikuttanut, ettei hän syö paljon.. ja luetellut ne ruoat mitä päivässä syö. Mutta 'unohti' kätevästi kaikki nämä kakkupalat, Pandan suklaanamit, perunalastut tellun ääressä jne. jne. ;) Ja unohti myös mainita sen, että mätki kaikkiin arkiruokiinsa kilon voita ja litran kermaa!

Hylje

Joskus näen ihmiset eläiminä. Tarkoitan siis että joku ihminen tuo mieleen jonkun eläimen todella vahvasti. Siukuntyttö A. on minusta kuin hylje. Silloin kun siukuntyttö oli lääkärissä sen painonsa vuoksi, niin Siukku ja H. pistettiin listaamaan kaikki mitä hän söi. Äetmuori oli kiukusta kipeä kun Siukku sanoi, ettei A. syö paljon [oli siis listannut että 400 grammaa lihamakaronilaatikkoa jne..]. Äetmuori sanoi että kun hän on Siukun luona ollut, on hän huomannut että A. käy jääkaapilla KOKO AJAN, vetää hampurilaista ja muuta herkkua mitä heillä on aina kaapissa.. ja NÄITÄ juttuja Siukku taas ei ollut laskenut siihen A:n ruokapäiväkirjaan, koska hän ei niistä aina edes tietoinen ollut. Äetmuori sanoi että syöminen on sille tytölle harrastus!

Sitten yhdessä vaiheessa Siukkua oli kehotettu tarjoamaan A:lle terveellinen välipala koulusta tullessa. :) Siukku oli tehnyt leipiä, vähärasvaista levitettä, kasviksia, kalkkunansiivu. :) A. söi ne kyllä - niiden rasvaisten kaloripommihampurilaisten lisäksi! A. on aina ollut kova syömään. Joskus ekalla koulussa - Äetmuori kertoi - hän oli santsannut kolme kertaa jotain ruokaa, kolme täyttä lautasellista!

Vaikea sanoa mitä lapsuus ja esipuberteetti ja teini-ikä "lihavana tyttönä" ja tarkkailun kohteena on tehnyt A:n itsetunnolle. Minä olin alusta alkaen sitä lääkärisirkusta vastaan, sehän oli kokonaan Äetmuorin ajatus, jonka hän sai jankuttamalla Siukulle läpi. Minusta olisi riittänyt kilpirauhaskoe, olisi vain verikokeella tsekattu ne arvot. Tämä tietty tehtiinkin, mutta sen lisäksi tehtiin niin paljon muuta ja suoraan sanottuna tarpeetonta. Jotenkin ihan hullua vanhemmilta ensin rakentaa omalla toiminnallaan tietty tilanne, ruokkia lasta mahdollisimman rasvaisella ja energiapitoisella ruoalla arkisin + syöttää kilokaupalla suklaata arkisin ja sitten mennä lääkäriin kun tuo systeemi kantaa ihan luonnollisella tavalla hedelmää eli lapsi lihoo. Sehän on ihan sama kuin aikuinen olisi oikeasti ällistynyt siitä että alkoholia juomalla tulee humalaan! Kai se on selvä että jos otat, niin ennemmin tai myöhemmin alkaa päässä pyöriä. Luonnollista - niin ihmisen kroppa reagoi alkoholiin. Ja se reagoi, jos sen tunkee täyteen kaloripitoista kamaa - se lihoo. Mikähän tässäkin on taas niin vaikeaa tajuta.

Mutta vielä noista eläimistä. Mies on minusta joskus kuin karhu. Hänessä on jotain karhumaista olemukseltaan. Joskus hän on kuin leikkisä karhunpentu, joskus taas kuin iso karhu.

Minulla on yksi ystävä, jossa on jotain oravamaista. Ei hampaat, vaan se touhu ja se olemus noin muuten. :) Ja hän on sellainen nakertelija muutenkin.

En osaa sanoa mitä eläintä itse muistuttaisin. Paitsi siis sitä JOULUPORSASTA kaikkine törkeine ostoksineni!