lauantai 1. marraskuuta 2008

Läskin raivo Prismassa

Viimeksi kun oli MÄSSY, niin sinä lauantaina olin Prismelissä ostoksilla. Oli jonoa ja tunkua. Sitten joku sellainen tosi iso ja lihava mies [pitkä ja tosi-tosi ylipainoinen] sanoi minulle: 'oliko ihan pakko tunkea siihen eteen', kun jouduin liikahtamaan kassajonossa eteenpäin. Minun takaa kun tuli nimittäin painetta, etten oikein muutakaan voinut. Samaan aikaan sen läskin miehen vaimo [myös tosi iso] mutisi jotain sellaisella mankuvalla äänellä kuin joku kiukkuinen 3-vuotias. En saanut selvää, mitä se naaras toimitti, mutta ei varmaankaan kiitellyt mua ainakaan. ;)

Minä ihmettelen ihmisiä jotka eivät tajua, että ruuhka-aikaan kaupoissa valitettavasti on muitakin ihmisiä kuin he. Kun nämä ihmiset vielä sen tajuaisivat, että harva siellä kaupassa on TAHALLAAN + ilkeyttään heidän tiellään! Ihmisten tunku voi johtua siitä, että ei
- satu näkemään, että joku nyt jostakin liikkeestä kärsii kauheasti
- ei voi muuta kuin olla jonkun tiellä, kun tilaa ei OLE
- muuten vain tahattomasti sattuu olemaan väärässä paikassa väärään aikaan.

Kuvitteleeko joku oikeasti kauppojen muiden asiakkaiden olevan sillä mielellä liikkeessä, että 'wow, kokeilenpa kuinka monta ihmistä voin tyrkätä, kuinka monen tielle voin mennä, kuinka monen voin suututtaa?' Eiköhän ole niin, että me kaikki kyllä yritämme parhaamme, ettemme olisi vaivaksi muille. Kun vaivaa sattuu, niin useimmiten se on tahatonta. Anteeksi vaan, että olemme olemassa.

Minua joskus pelottaa tämä kun ihmisillä tuntuu olevan kauhean lyhyt pinna. Sinä samana päivänä ihmiset mulkoilivat tosi pahasti yhtä äitiä pikkulapsen kanssa, kun lapselta putosi tutti siis siinä kassajonossa, eikä äitiparka ihan heti välittömästi sitä löytänyt. On kamalaa juu! Kyllä elämä loppuu siihen että joutuu peräti minuutin kauemmin olemaan kassajonossa. Mitä kaikkea sillä minuutilla voisikaan tehdä, keksiä vaikka parannuskeinon HIV:iin, eikös juu?

Sitten aina ihmetellään ampumavälikohtausta ja muuta.. taitavat sattua siksi kun ihmisillä on aina tuli hännän alla nykyisin. Oma kiire on tärkeää, tipi-tipi tärkeää, kaiken pitää käydä niin kuin ei maailmassa muita olisi kuin minä ja minun tarpeeni. Muut ihmiset ovat vihollisia ja tiellä olevia esteitä ja heille saa sanoa mitä vaan. Eihän kukaan muu tunne mitään, ei loukkaannu eikä saa pahaa mieltä, eihän?

Minua tuon läskin miehen hommailu Prismelissä vähän ihmetytti. Yleensä sanotaan että lihavat on lepposia, mutta ei se muuten pidä paikkaansa. Minusta moni lihava voi olla ärtyisämpi ja lyhytpinnaisempi kuin normaali, koska massaa on enemmän, sitä hikoaa ja väsyy. Ja kostaa sen sitten muille.

Etenkin nyt kun alkaa jo joulumarkkinointi kaupoissa, niin sinne ei pitäisi lähteä sillä mielellä, että voi h-vetti, taas sinne inhottavien ihmisten joukkoon pitää mennä. Miettikää, että ne muut asiakkaat on ihan samanlaisia ihmisiä kuin te. Ja ihan samalla lailla kuin te ette tahallanne ole muiden tiellä, niin eivät ole ne kaupan muut asiakkaat tahallaan teidän tiellä. Yritetään sietää toisiamme.

Minä muuten en sanonut mitään siihen läsön kommenttiin. Olisi kai siitäkin voinut jonkun riidan alkaa ja saada kiivaat sanat vaihdetuksi, mutta minusta aikuinen ihminen ei käyttäydy kuin uhmaikäinen lapsi. Ja miten muutenkaan aikuiset voisi vaatia nuorilta ja lapsilta viksua käytöstä, jos itse uhmailevat ja riitelevät, eli ovat HUONO ESIMERKKI? Kyllä lapset ja nuoret katsovat meitä aikuisia, kuinka hoidamme asiamme jne. Ja ottavat mallia.

Heheh ja en toisaalta uskaltaisi sanoa jollekin 140+ kiloiselle miehelle, että pidä suusi. :) Sellainen Lilleri-Lalleri jos lähtisi raivossaan vyörymään tai vaikka istua jysähtäisi mun päälle, niin se olisi tämän suklaahirviön loppu. :) Kun kumminkin olen aika pieni nainen.

Sain kyllä pahan mielen, että siinä mielessä varmaan läsö voi kokea viettäneensä onnistuneen lauantain. Tuollaiset pienetkin ilkeät sanat voivat jäädä pitkäksi aikaa jonkun herkän ihmisen mieleen ja itse ainakin olen tosi herkkä. Murehdin sitä, että olen ollut jonkun tiellä ja murehdin sitä, että joku ihminen katsoo jonkun aivan pienenkin asian oikeuttavan hänet sanomaan pahasti.

Luin vasta tuoreesta Iltalehdestä, ettei onnellinen ja tasapainoinen ihminen ole koskaan ilkeä muille. Ei ole tarvetta mennä vinoilemaan kaupoissa ja kaupungilla muille, kun oma elämä on sellaista, että siihen on tyytyväinen. Kyllä minullakin joskus on tosi pahoja ajatuksia kun olen liikkeellä... mutta en koskaan avaa suutani ja paukkaa niitä ilmoille. Siinä minun kohdallani kulkee se raja.

Netissä joskus törmää myös ihmisiin, joilla taitaa olla joku krooninen PMS päällä [vaikka olisivatkin miehiä, hehe, eikös olekin hassua.. hormonimyrskyilijöitä!] tai muuten vain jotain ongelmia, jotka täytyy sitten purkaa hyökkäämällä suoraan jonkun henkilön tai nimimerkin kimppuun. Eipä voi taas kuin sanoa, että sääliksi käy teitä ja elämäänne. Eikö kannattaisi mennä terapiaan, vaikka johonkin amerikkalaistyyliseen anger management-juttuun? En tosin ole vähään aikaan tällaisiin reppanoihin törmännyt, kun en ole harrastellut keskusteluakaan.

Kuukautiset

Olen biologian vanki, sain kivikautiset kuukautiset, kuten jokainen nainen kerran kuukauteen. Tavallaan aika hassu juttu ettei minulla ole kovia kuukautiskipuja. Monella endoilijalla on, mutta ei kaikilla. Endohan voi olla täysin oireetonkin. Minulla on kipuja kierron keskivaiheilla ja sitten loppuvaiheilla, mutta kuukautiskipuja on tuskin lainkaan, tai sitten hyvin pieniä.

Viime yönä..

Viime yönä oli sellainen olo, että tahdon ahtaa, tunkea jotain ruokaa tai namia kitaani ja on PAKKO, pakko saada jotain. Mutta en seurannut sitä mielijohdetta. Olen oppinut, että se halu menee ohi! Pitää vain jaksaa odotella. Tunnissakin se voi mennä ohi ja sen unohtaa. Eli ei kannata heti sännätä namikaapille. :) Yleensä sekin auttaa minulla, kun alan tehdä jotain käsilläni tuon halun tullessa. Kirjoitan päiväkirjaa tai piirrän jotain, kirjoitan kortin ystävälle. Nyt viime yönä turvauduin päiväkirjan kirjoittamiseen. Sitten sen halun unohti.. En tiedä mistä se johtui tällä kertaa. Mies herkutteli suklaatilla viime yönä ja kai minua jotenkin harmitti, kun en itse voinut.

Mies alkoi napostaa siitä Palace-rasiasta, jonka haukuin taannoin. Se on Lidlistä ostamani suklaatirasia, jonka nameista en yhtään pitänyt. Hämmästyksekseni mies tykkää.. ainakin osasta! No hyvä niin, ei tarvitse sentään roskiin heittää sitä rasiaa.

Toinen itseäni auttava juttu on mässäyshalun tullessa tutkia netistä vaikka jotain kuninkaallisista kertovaa sivustoa. Minä seuraan kuninkaallisten elämää, siis eurooppalaisten lähinnä. Ja joidenkin mallien ja julkkujen. Sitten vielä kun katsoo kuinka hoikkia he ovat, niin sitä tajuaa itsekin pysyä kurissa.

P.S...

Jos se Prisman Iso Poika sattuu vaikka tämän jotain kautta näkemään, niin ei muistella pahalla, eihän? Pelkään tulla kauppaan, jos vaikka olet siellä ja tallaat päälleni vihoissasi. Annan sinulle sellaisen neuvon, että ota selvää ostosten kotiinkuljetus palvelusta. Sinulle ei kaupassa käyminen sovi, koska et osaa olla ihmisten joukossa ja olet luultavasti epäsosiaalinen ihminen. Sama koskee vaimoasikin, ikävä kyllä. Ehkä teidän käy myös hiukan kateeksi nähdä terveitä, onnellisia ja normaaleja ihmisiä. Sille en minä mahda mitään, parantakaa elämäänne jos osaatte.

Ei kommentteja: