Päätä särkee, pelottaa!

Huomenissa on haastattelu työelämävalmennuspaikkaa varten! Pelottaa. Päätäkin särkee vähän. Pelkään, että 1) minuun suhtaudutaan halveksien kun siis olen työtön, oikea supertyötön oikeastaan tai 2) sanon/teen jotain tyhmää siellä jännitykseni vuoksi ja 3) etten saa sitä paikkaa. :(

Mutta eipä tässä oikeastaan ole mitään hävittävääkään! Jos en saa sitä paikkaa niin sittenhän olen vaan tasan samassa tilanteessa kuin olen nyt ja kuin olen ollut jo vuosia. No big deal. Jos taas suhtaudutaan nöyryyttävästi niin sitten oikeasti kyllä lähden kävelemään sieltä itse, nimittäin mun mielestäni JOKAINEN IHMINEN, jopa sellainen säälittävä 'häviäjä' kuin työtön, on ihmisarvonsa ansainnut. Ihmisiä olemme kumminkin, vaikkemme mahdukaan tähän superrikkaiden oikeistolaisten pärjääjien maailmaan, jossa jokaisella on uusi mersu ja Thaimaaseen lomaillaan kaksi kertaa vuoteen.

Joka tapauksessa se haastattelu kestää luultavasti maksimissaan vain 30-45 minuuttia, joten sellaisen pienen hetken takia on vähän lapsellista alkaa pilata koko edellistä iltaa ja yötä murehtimisilla! :) Katsoin kyllä jo vaatteet valmiiksi huomista koitosta varten. Laitan kai mustat suorat housut ja mustan poolon, harteille silleen huolettoman elegantisti [tai vaan tyhmästi + oudosti] semmonen vaaleanpunainen kukkakuvioinen hartiahuivi. Siis ne kukkakuviot ei ole mitään maatuskahuivi tyyppisiä vaan sillä lailla hienostuneita. ;) Ainakin mun mielestä. Tukka tyypilliseen tapaan semmoiselle nutturantapaiselle jota käytän ja jossa oloni on luonteva. Jos pidän tukkaa auki niin hipelöin sitä koko ajan, kun en ole tottunut auki sitä pitämään. Ja se hipellys voi vaikuttaa hermostuneelta taikkas neuroottiselta. Vaikka olisinkin hermostunut ja neuroottinen, niin en silti halua näyttää siltä. ;)

Nyt sitten mietin sitäkin että suvaitseeko mun romurautani chitty-chitty-bang-bang lähteä käyntiin huomenna aamulla! :( Kun se ei tykkää pakkasesta. Sitä pitäisi oikeastaan kai pitää autotallissa, mutta meidän autotalli on ihan täynnä kaikkea romua, kiitos miehen harrastusten. :( Mies kyllä vei kaattarille (=kaatopaikka!) melkoisen määrän romua tuossa joulun välipäivinä, mutta silti sitä on yllin kyllin autotallissa, ei sinne autoa mahdu!

Vähän oli hassua kun palotarkastaja kävi - ne käynnit on nykyisin pakollisia muuten - ja vilkaisi kerran vaan meidän autotalliin ja sanoi että jaaha, te pidätte tätä siis varastona.. :) :) Oikeassahan palomies oli, mutta kyllä vähän nolotti ja nauratti. Kun heti näki vieraskin, ettei meille kaara mahdu..

Mun autoni on niin hävyttömän likainenkin, 80-luvun lopun japanilainen pikkuauto. Pikapesua se ei ole nähnyt piiitkään aikaan, pitää kai yrittää parkkeerata se sillä lailla, ettei näy.. haastattelijan silmiin.. Se ei nimittäin anna musta hyvää kuvaa, jos auto on saastainen. Ei se sisältäkään mitenkään kauhian siisti ole. En viitsi puunata autoa kun kuitenkin se on vain kulkuväline mulle. Miehen auto on paljon siistimpi.. niin ja uudempi tietty myös. Mutta olen ihan tyytyväinen ajokkiini, kunhan se tosiaan vaan sitten käynnistyisi.

4 kokonaista vuorokautta..

..herkutteluun! :) Nyt kun olen päättänyt välttää övereitä, niin olen miettinyt herkuttelun esteettisyyden lisäämistä. Mulla on semmoinen Mariskoolin halpisversio.. eli ei siis aito Mari - ne on törkeän kalliita eikä mulla ole varaa - johon ajattelin laittaa käärepaperillisia konvehteja. Niistä tulee esteettinen näky, ei ole pelkkää mättämistä sitten. Siihen halpaan mariskoolikopioon ei edes saa laittaa elintarvikkeita ilman paperikääreitä, koska .. no en tiedä, ehkä se lasin väri tai joku muu voisi tarttua niihin. Mutta välttää se mulle. Halusin nimittäin vaan jonkun maljan, jossa pitää namuja. :)