Aivolääkityksen nosto

Nyt sitten otan Citalopramia yhden kokonaisen tabun päivässä entisen puolikaan sijaan. Niin sovittiin silloin lekurin kanssa: eka viikko puolikkaalla, sitten kokonaisella. Aivolääkitys se vasta on elämää! Suklis paranee silmissä - tai sitten ei. En osaa sanoa - jotain muutosta varmaan jo on. Ainakin se että se jatkuva herkkujen ajattelu on poissa. Tietysti ajattelen MÄSSYä ja odotan sitä, mutta kuten olen sanonutkin, niin se sellainen villi halu ja kärsimättömyys on poissa. Melkein pelottava tunne.

Eri asia sitten voiko tuo lääke ratkaista ihmisarkuuttani, tai miten sitä nyt sanoisi. Siis sen, että ihmisten kanssa ahdistaa. Joskus jopa tukehduttaa. Lääkäri puhui paniikkikohtauksesta, mutta ei se minusta sitä ole. Paniikkikohtaus kuulostaa niin... tyhmältä! En nimittäin usko että näkyvästi panikoin mitenkään. Mua vain ahdistaa ja se on eri asia. Paniikki viittaa jotenkin kirkumiseen, hulluuteen ja hallitsemattomuuteen. Minä en ole sellainen. Koen vaan semmoisen tukehtumisen tunteen ja valtaisan ahdistuksen. Joskus. Se juuri siinä on paha kun sitä ei voi ennakoida. Jos tietäisi etukäteen, että tuossa tilanteessa koen sen ja tuossa en, niin jo olisi elämä helppoa. Ei muuta kuin rauhoittavaa naamaan ennen ongelmallisia tilanteita. ;)

"Omituisia ihmisiä"

Nämä "psyyyyyyyy-yyken ongelmat" ja lääkitykset ovat vain yksi salaisuus lisää pidettäväksi. Mies tietty tietää, mutta esim. Äetmuorille en VOI kertoa. Hän ei hyväksy terapiaa, psyykelääkkeitä, mielenterveysongelmia. Hänestä ne kaikki voi ehkäistä sillä että vain PÄÄTTÄÄ, ettei "hulluile". Hänestä moni mielenterveyspotilas teeskentelee vapautuakseen työstä tms. :( Se on aika ikävä asenne ja oikeasti tiedän, ettei asia ole niin! Olen itse seurannut sivusta vakavasta masennuksesta kärsivää kaveria ja voin kyllä taata ettei se ihminen ainakaan teeskennellyt! Mutta Muorille sitä on vaikea selittää, koska hän ei näe tätä ihmistä. Hänelle he vain kaikki ovat teeskentelijöitä ja työn karttelijoita, tai "omituisia" ihmisiä kuten hän heistä sanoo.

Muorin asuinseudulla oli kuulemma ollut yksi diplomi-inssi joka kai tuli jotenkin mielisairaaksi. Hän alkoi kulkea kaikkialle matkalaukku mukanaan! Vaikkei siis ollut matkustamassa mihinkään. Ja sitten samaan aikaan hän putosi pois työelämästä. Joko irtisanoutui tai sai potkut, en ole varma. Muori usein kertoo puhelimessa tuon miehen edesottamuksista ['oli taas sekin bussipysäkillä puhumassa itsekseen' ... 'oli taas se kummallinen mies kaupassa höpisemässä'... 'oli taas se hulluksi tullut insinööri kävelyllä ja silmät seisoi päässä, ei ihme kun on LÄÄKITYKSELLÄ..'] ja usein aika halveksivaan sävyyn. Se ei edes ole sääliä, vaan kyllä se on halveksintaa.

Muori ei oikeastaan tiedä mun ystävistä tai tutuista mitään. En ole koskaan heistä kertonut. Mutta hän on vakuuttunut [en tiedä miksi/miten] siitä että tuntemani ihmiset ovat 'omituisia' ihmisiä ja ahtavat mun päähäni kaikkia kummia ajatuksia ja minä olen vaikutuksille altis ja saatan muuttua itsekin 'omituiseksi'. [Ja olen sitä jo hiukan.] Se on joskus vähän ärsyttävää. Muorin mielestä esim. paras ystäväni on 'omituinen' ja 'hullu', koska hänellä on tatuointi ja lävistys. Ne eivät ole nykyisin enää kovin merkillisiä asioita mutta Muorille ne ovat. Olen katunut sitä että kerroin hänelle noista kaverini ihokoristeista. Päädyin kertomaan siksi kun tuli puhetta veren näkemistä pelkäävistä ihmisistä jollainen myös kaverini on. Sitä kautta päädyin kertomaan kaveristani jonka tatuointi piti tehdä makuulla.. kun häntä pyörrytti. Nyt Muori sitten aina viittaa kaveriini 'sinä tatuoituna tyttönä'. Esim. tyyliin 'oletko nähnyt sitä tatuoitua tyttöä viime aikoina'. Ei ihme ettei mun tee mieli kertoa kavereistani.. :(

No se siitä, semmoista se on. Kai jotkut muutkin vähän koulutusta saaneet vanhemman polven ihmiset suhtautuvat epäillen mielenterveysongelmiin. Joskus on oikeasti aika järkytys muistaa että Muori tosiaan lopetti oman koulunsa 15-16-vuotiaana ja sen jälkeen hän ei ole saanut minkäänlaista koulutusta, ei ammatillista eikä yleissivistävää. Ja koska hän ei lue oikeastaan muuta kuin rakkausromsuja, niin joskus tuntuu kuin se hänen tietonsa maailmasta olisi aika vähäinen tai vanhentunut. Mä en palvo koulutusta, minusta vähänkin koulutettu ihminen voi aika hyvin itse päättää miten paljon maailmasta ja elämästä tietää. Meillä kumminkin on ilmainen kirjastolaitos ja kirjastoissa on lehtienlukusalit ja mahdollisuus käyttää tietokonetta [Muorilla ei kotona konetta ole eikä tule.] Vaikka Suomi on eriarvoistumassa niin ainakin vielä meillä jokainen kansalainen voi itse päättää tiedon tason. Lisäksi on kansalais- ja työväenopistot! Niissä on luentoja vähän joka aiheista ja pienellä rahalla. Eli sitä voi valita kyllä.

Yritän lietsoa..

..leivontahaluja! Yritän miettiä mitä oikein paljon tahtoisin ensi viikonloppuna! Mutta on vähän kuin olisi se moottori sisällä sammuksissa, siis se joka normaalisti hyrisee oikein kunnolla. :) Ehkä se on sitten se ananasaurinkoinen: kookoshiutale-keksimuru-voi -pohja ja creme fraiche+ananas-täyte. Ehkä. Sen lisäksi pitäisi kai tehdä jotain kuivakakkuakin, kun pakastimesta on nyt syöty maustekakku loppuun.

Suklaarusinat (valko- ja maitosuklaatirusinat) maistuu mulle nykyisin hyvin. Niitä kai pitäisi ostaa lisää. Ja jäätelöt.. viimeksi söin Ben&Jerry-jäätelöäkin, kun Daim-jäätelö tuli vedettyä.. Mutta B&J ei minusta ole niin hyvä kun mitä siitä vaahdotaan. Siis onhan se tietysti maistuvaa, mutta hinta on mahdoton makuun nähden. Halvemmallakin saa todella hyviä jädejä!