Yökirjoittaja, päivännukkuja

Suklis onkin Yöolento, kirjoittelee keskellä yötä. Tällaista se työttömän lortin elämä on, voi yöt kirjoitella, aamutkin venyy pitkiksi. Tänään nousin sängystä vasta 14.30. Sitten imuroitsin, odottelin miestä töistä ja kokkasin ruokaa meille.

Se Citalopramit mulle kirjoittanut lääkäri kysyi, että miten päivät [työttömänä] sujuvat. Hyvä olikin että silloin kysyi, koska varmaan se on hänen ainoa mahdollisuutensa saada tietää mitään työttömän arjesta.. kuulemalla siitä siis potilailta. ;) Lääkärithän harvemmin on duunia vailla. En minä kertonut, että joskus ylösnousu menee kahteen asti iltapäivällä. Se jotenkin hävettää. Olen myös kieltänyt miestä, että kun hän töistä soittaa [hän jakaa huoneen yhden Ismon kanssa], niin ei saa kysyä, että 'ethän vaan nukkunut kun soitin', koska se Ismo varmaan sitten ihmettelisi minun elämäntapaa, jos sattuisi kuulemaan.. Se Ismo on ainakin kerran kysynyt multa sosiaalisissa tilanteissa, että missäs sä taas olitkaan duunissa. :( Eli lähtöoletus on siis se, että työ on, kysytään vaan MISSÄ se on, missä firmassa. Vähän masentavaa. Jouduin sitten sanomaan, että ei ole.. Yritin lyödä asiaa leikiksi, mutta en tiedä onnistuinko.

Yökukkujan häpeä

Toisaalta on tyhmää hävetä sitä jos nukkuu päivät. Kun mulla kerran EI OLE työtä, niin luulisi olevan samantekevää valvonko yöt ja nukun päivät. Eihän se tilanteeseeni vaikuta mitenkään. Ja niin kauan kun hoidan kotihommat (siivous, ruoanlaitto yms.), niin ei luulisi kellään olevan valittamista. Mutta olen huomannut monen suomalaisen yhä paheksuvan tajuttomasti sitä, jos joku [työtön tai eläkeläinenkin] nukkuu päiväsaikaan yöt valvoen. Se on jotenkin 'moraalitonta', sellainen elämäntapa.

Kun Isukki oli elossa, niin hän saattoi kesämökillä tulla herättämään miehen ja mut aikaisin, hänestä oli luonnotonta että me olisimme halunneet nukkua pitkään, kun miehellä oli loma. Äetmuori oli siinä suhteessa armeliaampi, hän aina sanoi Isukille, että anna niiden nukkua. Mutta ei Äetmuorikaan kovin hyvällä suhtaudu siihen, jos nukun päivällä. Kerran mulla oli flunssa ja hän sattui soittamaan, ääneni oli tietty ihan painuksissa, niin hän oikein tenttasi pitkään, että olinko nukkumassa kun hän soitti.

Onkohan se ihmisten tuomitseva asenne yövalvontaan kateutta? Kun he itse eivät voi esim. katsella yöllä tulevaa kauhuelokuvaa [KAUHARIA hirviökielellä], tai nukkua puoleenpäivään. Joten he ei sitten soisi sitä toisillekaan. Vaikka on se sanottava, että siitä etuoikeudesta valvontaan ja päiväuniin maksaa tosi kalliin hinnan.. työtön lorttius nimittäin antaa vähän KAIKILLE oikeuden arvostella, sanoa sanansa siitä, miten
- "kyllä töitä olisi, jos vaan on tekijöitä"
- "kyllä töitä on, jos ei vaan ole turhan nirso"
- "kyllä töitä löytyy, jos ei ole avuton ja osaa hakea"
- "kyllä töitä löytyy, jos ei vaan ole passiivinen"
- "työttömyys on oma valinta"
- "nykyajan nuoret aikuiset on oppineet laiskoiksi vetelyksiksi"
- "kai sä tiedät ettei sulle kerry eläkettä"
- "viiden vuoden työttömyyden jälkeen on käytännössä työkelvoton"
- "pitikö valita niin epäkäytännöllinen opiskeluala"

Kyllä tosiaan työttömänä voi sanoa että on kuullut jokaisen näistä ranskalaisista viivoista useampaan otteeseen. Työttömyys ihan kuin antaa oikeuden puuttua.. mutta miksi? Varsinkin jos tilanne on se kuin mulla, eli en saa penniäkään rahaa, en työmarkkinatukea, en korvauksia. Plus miinus nolla. 0 euroa. Koska katsovat miehen tienaavan liian hyvin. Joten en siis ole edes 'sosiaalipummi', en kuppaa valtiota, en 'loisi' veronmaksajien rahoilla. Mies ei valita, miksi siis ympäristössä niin moni niin tekee? "Mun parhaaksi" vai? Senhän kuulee myös tosi usein. "Sinun parastasihan ajattelen, kun sanon että..(ja tähän kohtaan tulee joku noista ranskalaisista viivoista)." Tai sitten se ilkeys valmistellaan aloittamalla että "En sano tätä millään pahalla, mutta..(ranskalainen viiva)". Just joo..

Toisaalta mua kyllä ihan periaatteen tasolla INHOTTAA kaikki ne ajatukset esim. pakolaisista, työttömistä ja sairaista 'loisina', jotka elää veronmaksajien rahoilla. Mistä on tullut tällainen maailma, että ihmiset SAA leimata niin? Missä vaiheessa ne arvot koveni, vai ovatko ne aina olleet noin kivikovia? Miksi ihmiset eivät ajattele esim. poliitikkoja veronmaksajien loisina, koska he saavat siitä pölinästään rahat veronmaksajain kukkarosta. Jotenkin ihan hölmöä puhua loisista ja laiskureista, varsinkin kun yhä useampi päätyy 'loiseksi' ja 'laiskuriksi', kun ihmisiä irtisanotaan niin paljon kuin irtisanotaan! Se joka tänään polleana haukkuu työtöntä voi huomenna löytää itsensä siitä asemasta.

Äetmuori on yksi niistä, jotka aina haukkuu pakolaisia ja muita.. mutta jos ollaan rehellisiä niin keplottelihan hänkin itsensä eläkkeelle niin pian kuin suinkin vain pääsi, 5-kymppisenä? Miksi yksi on loinen ja laiskuri, mutta toisella on muka oikeus toimia vähän samalla tavalla mutta olla ilman leimaa?

Äetmuorin kohdalla eläkkeelle itsensä järjestäminen oli varmaan hänen elämänsä isoin vikatikki. Hän ei viihtynyt oikeastaan missään töissään, se on sanottava, mutta hän ei viihtynyt myöskään kotiäitinä ja eläkeläisenä hän on ihan mahdoton. Työ antoi hänen elämäänsä sisällystä ja silloin hän oli vähemmän neuroottinen ja sekaantuva kuin mitä ilman työtä. Eläkkeelle jäädessä tai työttömänä ollessa ihminen on oikeastaan TOSI paljon vastuussa itse itsestään ja elämän laadusta. Jos on mielekkäitä harrastuksia niin toimettomuus ei kaada kumoon. Mutta jos ei ole, eikä aio hankkia, ei ole kiinnostunut mistään, ei tahdo houkutella itseään kiinnostumaan [Äetmuori on tällainen, ei muita harrastuksia ellei tupakanpolttoa lasketa], niin siitä se kurjuus syntyy. Niin itselle kuin läheisille.

6 kokonaista vuorokautta..

.. ja koittaa aika herkuttelun. :) Sanon sen, mutta kuten olen jo sanonut, on siitä puhti pois.. Sen vain toteaa. Muutenkin en enää niin kauheasti laske päiviä. Se tuntuu vähän.. no, turhalta? Hassulta? En vieläkään ole päässyt leivontapäätökseen, ei oikein jaksa miettiä sitä. Jotain kuitenkin teen, se on varma.