Seksi ja Citalopram

Mies kerran sanoi, että mulle voisi varmaan olla kova valinta joutua valitsemaan JOKO suklaa TAI seksi, siis ettei molempia voisi saada. :) Voi olla että on näin, kivenkova valinta se olisi ja vaikea. Suklaatista ja herkusta saatava tyydytys on varma, siinä on sen viehätys. Seksissä se on epävarma, täysi nautinto siis.

Miksi nyt seksistä pamisen, tuleeko tästä SEKSIBLOGI? Ei pelkoa, mutta mainitsen nyt vaan että olen ollut seksuaalisesti vähän 'kuollut' tuon Citalopram-lääkityksen alettua. Minusta tuntuu että minun pitää se täällä kertoa, jos joku vaikka on innostunut Citaloista mun juttujen jälkeen [koska auttaahan ne esim. syömishäiriössä ainakin hiukan ja sitten uniongelmissa ja ahdistuksessa, kehäajatuksissa jne.] ja ajattelee noin vain pyytää niitä lääkäriltään! Niin neuvoni on: pyydä, jos sinua ei haittaa se, että seksuaalisuus on vähän lamassa! Vähän kuten Suomen talous. :)

Mulla seksuaalisuus on aina toiminut paremmin ilman lääkkeitä. Mutta sekin on kova valinta: seksuaalinen aktiivisuus ja lääkkeettömyys VAI ahdistusvapaa elämä + lääke? Minä päätin ottaa pillerin, se on mun valintani.

Minulle muuten seksuaalinen aktiivisuus ei välttämättä tarkoita seksiaktia kahden ihmisen välillä, vaan myös masturbaatiota. Kumme miten nuorempana siitäkin tunsi syyllisyyttä, jos masturboi ja oli parisuhteessa. Ihan niin kuin parisuhde olisi samalla pakko luopua itsetyydytyksestä.

Leppeät leivontamietteet

Mietin mitä leivon seuraavassa herkkujuhlassa. Ei oikein tule mieleen mitään sellaista, mitä olisi pakko saada. Ehkä baileyshyydykekakku, tai sitten sellainen mansikka-valkosuklaahyydykekakku, jonka tein viimeistä edellisessä MÄSSYssä. Se oli hyvää. Harkitsen tässä kaikessa rauhassa vielä. Se leivonta on sellainen ajatus joka tulee mieleen, mutta onneksi se ei jää sinne pyörimään!

Mietin sitäkin pitäiskö tehdä miehelle jossain välissä appelsiinikuivakakku, kun hän pitää siitä. Itse en oikein siitä kauheasti piittaa.. eikä se taikina edes ole hyvää [se on ihan hyvä juttu sinänsä mua taikina-ahmattia ajatellen], vaan tuo kakku on parhaimmillaan jäähtyneenä. Mies tosiaan tykkää siitä, kun siihen tulee appemarmeladia siihen pohjaan ja se siis maistuu appelsiinilta. Mies on meillä oikea appelsiini-ahmatti. :)

Suklis luurissa

Soitin Äetmuorillekin tänään. Lääkkeitten myötä en ole niin kauheasti stressannut hänen omituisuuksistaan, mutta muutama asia kyllä oudoksuttaa. Kuten nyt sekin, ettei Muori suostu matkustamaan junalla tai bussilla. Jos hän esim. on jostain syystä joutunut menemään Siukun luo [täällähän hän ei käy], niin hänet on aina pitänyt viedä ja hakea autolla. Eli ensin Siukun mies on saanut ajaa Äetmuorin luo ja sieltä sitten hakea hänet ja ajaa takaisin saman päivän aikana. Siukulta Äetmuorin luo on n. 300 km. Sitten sama rumba kun Äetmuorin pitää päästä kotiin.

Minä en tajua miksi hän ei suostu matkustamaan bussissa tai junassa. Varsinkin kun mitään sairautta ei ole sitä estämässä. Mietin jo nyt kauhulla että kun Siukuntyttö A. pääsee ripille toukokuussa [käy iltarippistä], niin mitenköhän Muorin kuljetukset sitten. Jotenkin tuntuu ihan kohtuuttomalta, että muun juhlavaivan lisäksi joutuisivat sukulaiset kuskaamaan ja viemään Äetmuoriakin siihen päälle. Vai noinkohan me saamme miehen kanssa ensin ajaa Suomen yhteen kolkkaan hakemaan Muorin ja sitten Suomen toiseen kolkkaan Siukun luo ja sitten taas Suomen yhteen kolkkaan palauttamaan Muorin ja sitten kotiin. Tulisikin "pienoinen" ajomatka.. No, se ei mua kyllä ihmetyttäisi vaikka Muori yrittäisi junailla jotain tällaistakin. Mitä vaan kunhan hänen ei vaan tarvitse käyttää julkisia kulkuvälineitä.

Ihan outoa! Kun jos ajattelee matkustamisen kannalta, niin johan juna on paljon mukavampikin kuin ahdas auto, jossa ei ole ilmastointia. Junassa voi lukea ja matka kuluu kuin itsestään. Siinä mielessä en tajua tuotaKAAN Muorin temputtelua. Lisäksi hän ei yhtään mieti onko ihmisistä mukavaa tai edes miellyttävää tai kohtuullista joutua hakemaan ja viemään häntä satoja kilometrejä. Hänestä siitä ei ole "mitään vaivaa", autohan kulkee itsestään, ei siinä tarvita lihasvoimaa. Voi jeesus. Mitä nyt vaan että ihmiset [työssäkäyvät, kuten nyt vaikka Siukun mies tai mun mies] joutuvat heräämään ennen kukonlaulua ennättääkseen hänen luokseen ja kyyrätäkseen hänet johonkin tilaisuuteen... Siinähän ne harvat vapaapäivät mukavasti kuluvat, kiitosta vaan Muorille, että keksii näille päiville lystikästä ajanvietettä. Muutenhan tulisi varmaan tehtyä jotain ihan turhaa, nukuttua esim. pitkään tai mentyä elokuviin.

Äetmuorin oma äiti, K-mummi, ei ollut YHTÄÄN tuollainen, siinäkin mielessä on vaikea tajuta mistä Muori on saanut päähänsä tuon kuskaamispakkomielteen. K-mummi matkusti mielellään junassa ja bussissa, se ei ollut hänelle mikään ongelma. Ja hän teki sitä 9-kymppiseksi asti! Kuinkahan hankala Muorista tulee siinä vaiheessa, kun jo 6-kymppisenä tilanne on tämä?