Himoja vailla

On outoa, kun ei osaa sanoa oikeastaan yhtään sellaista herkkua, jota olisi nyt PAKKO saada. Johon olisi himo. Citalopram on tainnut tehdä siitä lopun! Tavallaan se on helpottavaa, tavallaan pelottavaa. Osaan kuvitella aika montakin semmoista syötävää, jota olisi ihan kiva saada, joka olisi hyvää - mutta siinä ei ole sitä pakonomaista tarvetta saada sitä nyt, heti, pakosti.

Tuntuu kuin seuraavaan MÄSSYyn olisi ikuisuus - sehän on sitten 12.4. - mutta oikeastaan se ei ole ikuisuus syömismielessä, siis että kaihoaisin syötävää, vaan tuntuu kuin siihen juhlahetkeen olisi pitkä aika. Olisi pitkä aika siihen kohonneeseen tunnelmaan ja odotukseen. Olen jo pitkään epäillytkin, että tästä oikeasti on kyse. Ei niinkään mättämisestä, vaan siitä juhlasta, ilomielestä.

Mulla on yleensä arkisin aika jumittuneet ruokasysteemit. Syön paljon samoja ruokia. Ihan koska se on niin helppoa, kauppalaputkin muistuttaa toisiaan tosi paljon. Nyt tällä viikolla kuitenkin otin painonvartijain keittokirjan [tietysti painonvartijain, en sentään ala löysäillä syömisten kanssa, hehe!] ja laitan kahta sellaista ruokaa, joita en ole ennen kokeillut. Tietty ne ovat sitä minun superkevyt-superrasvaton -linjaa taas, mutta ainakin ovat uusia. Koska minusta tuntuu että ihan pelkästään ruokia vaihtelemallakin saa syömiseen juhlantuntua ja jännitystä. Ei siis aina tarvitse "mättää", vaan vaihtelu luo iloista odotusta.

Suosittelisinko Citalopramia syömishäiriöisille: TOTTA IHMEESSÄ, kyllä vaan! Etenkin jos se seksielämän pieni puutuminen ei haittaa. Ja oikeastaan pitää vähän pistää arvot järjestykseen siinä suhteessa.

Gossip girliä katsellessa, valkoista miettiessä

Mä olen GG-fani, vaikka kai se sarja on periaatteessa teineille suunnattu. ;) On kuitenkin kivaa katsoa kauniita vaatteita ja ihmisiä. Ja onhan siinä niitä aikuistenkin ihmissuhdekiemuroita. Katselin nytkin taas GG:n, kun uudet jaksot alkoivat tänään. Se white party pisti miettimään. Mulla on oikeastaan vain yksi kokovalkoinen kesämekko, jossa olen kotonani. Valkoinen on sellainen väri, että AINA joka kevät tai kesä haaveilen valkoisista farkuista ja valkoisista vaatteista, mutta sitten järki palaa päähän. Valkoisissa farkuissa jalkani näyttävät [omasta mielestäni] paksuilta pötkylöiltä! Ja valkoinen housujen värinä ei ole käytännöllinen - se likaantuu. Ei tarvitse kuin autossa istua, niin jo on lahkeessa joku tahra, tai pepussa. :( Etenkin nilkat ja pohkeet ovat tahramagneetteja!

Se valkoinen kesämekko, josta pidän ja jota myös oikeasti pidän, on Lindexiltä ostettu, noin 160 senttisen lapsen mekko. ;) Alemyynnistä. Pituudeltaan se on juuri passeli, nippa nappa polven alapuolelle. Riittävän lyhyt siis, etteivät helmat kerää mitään sättää autosta tms. Riittävän pitkä että peittää mun polvet [minulla on polvikompleksi]. Yläosa on smokkirypytyksen tyyppistä juttua, joten mekkoa voi hyvin käyttää ilman liivejä - se on hihaton. Se on romanttinen ja ihana mekko, muistaakseni intianpuuvillaa, ja siinä tuli tehtyä hyvä ostos huokealla. Joskus saatan ostaa lasten vaatteita, koska monesti ne ovat nykyisin ihan aikuisten malliin. Usein lastenvaatteet myös ovat aitoa materiaalia - useammin kuin aikuisten, siltä tuntuu - ja esim. tuo intianpuuvillainen mekkoni on ihanan vilpoinen kesällä, ei hiosta.

Valkoinen on siis vaikea väri! Sitä tekee mieli ostaa, mutta ennen ostamista kannattaa pistää mietintämyssy oikein syvälle päähän ja kysyä: tuleeko tätä oikeasti käytettyä ja missä..?? Joskus sitä vain näkee jonkun ihanan vaatteen ja alkaa ostaa ajattelematta, ettei oikeastaan sen käyttämiseen tule paljonkaan tilaisuuksia. Itse ostan nykyisin juhlavaatteetkin mieluiten kirppiksiltä, koska minusta on älytöntä hassata monta kymmentä euroa asuun, jota käytän kerran tai kaksi kertaa. Olen joskus miettinyt sellaista, että tekisin periaatepäätöksen ostaa VAIN käytettyjä vaatteita, eli ihan oikeasti sitoutuisin ikinä olemaan ostamatta mitään uutena. Se olisi aika helppo päätös minulle, vaikka käsilaukkujen kanssa se ei toimisi. Tuo Lindexin valkoinen kesämekkokaan muuten ei ENÄÄ ole uusi, ostin sen kyllä uutena mutta siitä on jo pari vuotta aikaa. Olen ylpeä siitä että selvisin sen perjantain illanistujaisen vanhalla mustalla mekollani, etten sitten alkanut ostella mitään viime tingan paniikkiostoksia. Sukkahousut ostin, koska ne oikeasti tarvitsin. Viime tingan paniikkiostot epäonnistuvat melkein aina, sen verran olen oppinut.. eli niitä kannattaa välttää!

Sorbettia seuraavaksi

Kumma kun aurinko paistaa, ja tulee valoa lisää, niin sitä alkaa herkkutottumukset muuttua. Tajusin juuri sellaisen jutun, että seuraavassa herkuttelussa pitää muistaa ostaa Mövenpickin sorbettia tänne meille! Siitä tykkään oikeasti, vaikka se onkin 'kevyttä' ja 'tervehenkistä'! Se on niin hyvää.. siinä on mangoa ja mitä passionhedelmää vielä. Ihanaa syötävää, mutta tietty vähän voi vihlaista hampeissa. ;)