"Homo!"

Minulla on suvussa useampi homoseksuaali. Isosetäni oli ja sitten muutama serkku on myös. Lapsuudessani näitä homouteen liittyviä asioita ja homoseksuaalisia sukulaisia salailtiin ja piiloteltiin. Lapsen ei sopinut heitä edes tavata. Esimerkiksi homoseksuaali isosetäni eli melkoisen eristynyttä elämää Helsingissä. Hänellä oli vakituinen elämänkumppani kyllä, mutta varmaan oli raskasta kun sukulaiset eivät oikein halunneet nähdä.

Meillä suvussa aikuiset saattoivat sanoa suoraan, että homous on vain tapa, josta on mahdollista päästä eroon, kunhan vain 'päättää', ettei enää 'homoile'. Isosedälle se sanottiin suoraan, sanojina oma sisko ja siskon mies. Isosetä eli kuitenkin Suomessa koko elämänsä, vaikka ilmapiiri oli takuulla aika ahdistava ja yksinäisyys myös. Hän kuoli 90-luvulla. Homoseksuaaliset serkut muuttivat sen sijaan Ruotsiin, koska siellä ilmapiiri oli vielä pari vuosikymmentä sitten suvaitsevaisempi kuin Suomessa.

Tuo postauksen otsikko tulkoon siitä mihin sävyyn meillä aina puhuttiin esim. isosedän ja serkkujen homoudesta. Ensinnäkään ei koskaan puhuttu homoseksuaaleista vaan HOMOISTA. Ja kyllä siinä aina oli huutomerkki perässä, sen oikein kuuli. "Kyllä se Veikko oli omituinen mies ja kaiken lisäksi HOMO!" Veikko oli siis sen isosetäni nimi.

Äetmuori tunsi aina jonkinlaista ylpeyttä siitä, ettei hänen suvussaan ollut HOMOJA. Kommunisteja oli kyllä, mutta heistä vaiettiin ja heistä en paljon tiennytkään ennen kuin aikuisena. Äetmuoria jotenkin hävetti se, että hänellä oli niin punaisia sukulaisia, että antoivat tyttären nimeksikin Vappu, koska Vappu oli työläisten juhla. Äetmuorilla oli aina joku kilpa menossa, hän tykkäsi vertailla omaa sukuaan ja Isukin sukua ja yleensä aina päätyi siihen, että hänen suku oli parempi. Hän jotenkin halveksi sitä, että Isukin vanhemmat olivat maataloista kotoisin ja heillä oli juuret syvällä maanviljelyskulttuurissa, oikein vuosisatojen mittaiset juuret. Äetmuorin mielestä oli jotenkin "hienompaa", kun hänen sukulaisensa olivat (pikku)kaupunkilaisia. Oli parempi olla kampaaja tai merimies kuin vaan maajussi. Pitkään en tuon vuoksi edes ollut kovin kiinnostunut Isukin suvusta, ennen kuin sitten aikuisena opin ajattelemaan itse ja mua oikeasti kiinnostaa Isukin suvun vaiheet ja olen antanut sille arvoa, että he sentään juurtuivat jonnekin. Äetmuoria jotenkin ärsyttää se, että olen aikuisena kysellyt paljon hänen "punaisista" sukulaisistaan. Muorin mielestä heidät voisi unohtaa kokonaan, he ovat nolo juttu hänen mielestään.

MÄSSY ohi..

.. ja seuraavaan on pitkä aika. Ainakin mun, Sukliksen, mittapuulla! :) 12.4. vasta on Se Hetki. Oikeasti ei harmita. Joskus MÄSSYt ovat nimittäin myös rasite, ainaiset shoppailut niitä varten ja kaiken hamstraaminen ja koko se hääräys. :(

Oli muuten työ ja tuska tässä viimeisessä MÄSSYssä säästellä niitä Maraboun kreemipääsiäismunia seuraavaan herkkuhetkeen. Söin niitä nyt kaksi ja olisi varmaan mennyt koko paketti (4 kpl), jos en olisi pakottanut itseäni säästämään. Mignoneitakin on jäljellä enää 2.