Karkkianalyysi

Ne CandyKing-laarista löytyvät minipääsiäismunat eivät ole hyviä! Täytteet on olleet aika äklöjä, tosi raskaita ja mausteisia. Oikeastaan vain yksi, maitosuklainen krispitäytteinen, on ollut laatuisa! Krääää-äääääh!! (Sukliksen raivonkarjaisu!) Mutta ei se oikeastaan haittaa, paljon muuta hyvää tässä on jo saatu niin, että masu on täynnä. :)

Olimme tänään Mäkkärillä syömässä, otin sellaisen New York Special-jutun.. kanapihvillä! Oli ihan herkkua, mutta niukasti oli kastiketta eli kastia. :( Mies valitti samaa! Minusta nuo Mäkin great tastes of America-jutut ovat vähän.. huijausta.. ne maistuvat kaikki melkein samalta! Mutta kinuskisundae oli namia, kuten aina. Mies otti semmoisen lakritsaflurryn jälkiruoksi, minä aina sanon että se muistuttaa ihan SINITARRAA! ;) Sinitarraa ei varmaan edes enää myydä - vai myydäänkö en ole ainakaan nähnyt - sillä minun lapsuudessa monet kiinnitti julisteita seinälle. Sellainen levy harmaansinistä juttua, siitä otettiin pieniä palasia, pyöriteltiin pallosiksi ja ne pallot liimasivat julisteet seinään. Mutta tahrivat seinän myös. Eikä kiinnitys ollut superpitävä.

Jos nyt vertailen tätä herkuttelua lääkkeettömään, niin onhan tämä ehkä vähän hillitympää ollut. En esim. vedä sämpylöitä vain vetämisen ilosta. Ja leivonnainen kiinnostaa enemmän kuin suklaan lappaaminen naamaan. Missään vaiheessa ei ole ollut oksettava olo, hyvä niin! [Vaikka onhan tässä tietty vielä aikaa...]