Kuolaamisesta ja kuolemasta

Viime aikoina olen kuolannut usein öisin. Herään siihen, kun kuola kastelee tyynyn ja sitten posken.. huh! Yäk! Kaikkein inhottavinta se on silloin kun se on kylmää/viileää jo. Ällötys. Mun on aina ollut vaikea elää tuommoisen kanssa, kuolaamisen siis, koska se ei ole naisellista. Ja se on noloa. Kun menen nukkumaan, niin suuni pidän kiinni, mutta kai sitten aukaisen sen jossain vaiheessa yötä KUOLATEN.

Isukin isä sanoi joskus 8-9-kymppisenä, että hänen suunsa on tosi kuiva. Eli voi olla ettei vanhemmiten enää ole kuolaongelmaa! Mutta sitten on kaikkea muuta. Isukin isä, Ukkini siis, oli vanhemmiten niin heikko, että joutui kotonaankin kävelemään vähän kuin seinistä kiinni pidellen.

Mun on nyt viime päivinä taas ollut tavallaan ikävä Ukkia ja Mummoa, eli Isukin vanhempia. On kamalaa, että heitä ei enää ole, etten voi sanoa miten paljon arvoa annan sille, että he antoivat mulle [ja muille lapsenlapsille] AIKAANSA ja kiinnostustaan. Kuinka ison erehdyksen tekevät ne nykyvanhemmat ja isovanhemmat, jotka syytävät vaan rahaa lapsille ja lastenlapsille! Mikään raha ei korvaa yhteistä aikaa ja välittämistä.

Mä en oikeastaan tiedä mitä uskoisin kuoleman jälkeisestä elämästä. Kuulun kirkkoon, kun en ole viitsinyt siitä erotakaan.. tekeehän kirkko kumminkin paljon hyvää sosiaalityötä ja hyväntekeväisyyttä eli ruokkii köyhiä, jotka valtio unohtaa ilomielin. Mutta tavallaan kai buddhalaisuus on lähimpänä omaa ajatteluani. Yhteen aikaan haaveilin matkasta jonnekin kauas itään ja buddhalaisluostariin asettumisesta. Toisaalta joskus tunnen vetoa vanhoihin suomalaisiin käsityksiin.. mutta en ole mikään "pakana", enkä ainakaan mikään satanisti. :) Mä uskon siihen, että pitäisi yrittää elää hyvin tässä maailmassa, koska se tuottaa onnea nyt meidän kanssamme eläville ihmisille, mutta sillä saattaa olla vaikutusta myös tuonpuoleisessa. Mä en ainakaan haluaisi syntyä uudestaan vaikka joksikin PUNKIKSI ja idän uskontojen mukaan niin käy, jos ei elä hyvin. ;) Esim. jos kuppaa, huijaa toisia ja imee heiltä rahat niin voi päätyä verta imeväksi punkiksi.. kai.. Jos taas elää hyvin niin voi päästä vapaaksi jälleensyntymisestä .. tai ainakin syntyä parempiin oloihin kuin nyt.

Mä en tiedä missä Mummo ja Ukki ovat nyt. Varmaa on se että kaikki elollinen on yhtä ja mikään ei katoa - se vaan muuttaa muotoaan. Mummo sai perinteisen arkkuhautauksen, hän kuoli 80-luvulla. Ukki tuhkattiin omasta toivomuksestaan, se oli vuonna -99. Ukkini oli harvinainen miesleski, eli n. 15 vuotta vaimonsa kuoleman jälkeen. Yleensä naiset jäävät leskiksi ja mieslesket taas kuolevat pian vaimojensa jälkeen. Mutta niin ei ollut Ukkini laita.

Mummoni on ruumiillaan ruokkinut maata ja matoja. Ukkini on yhtynyt höyrynä taivaan pilviin ja satanut alas. Kun katson taivasta, katson Ukkiani. Kun katson ruohoa, on se Mummoni. Nuorempana olin ihan paniikissa kun ajattelin kuolemaa, että maatuisin maassa! Halusin tuhkauksen! Mutta nyt luultavasti haluan perinteisen arkkuhautauksen [tai mieluiten niin, että arkku olisi esim. pahvia tai jotain muuta helposti maatuvaa, ei ainakaan tammea tai jotain paksua, raskasta..]. Minua ei enää pelota madot ja muut. Niidenkin täytyy syödä. ;) Sitä paitsi ei ole mitään rumaa tai pahaa siinä että elollinen aines muuttaa muotoaan! Ihmisenkin mätänemisprosessi alkaa muuten HETI kuoleman jälkeen, vaikka sitä ei näy päällepäin kuin vasta jonkun ajan kuluttua.

Jos mut haudataan maaseudulle [kun täällä kerran elän] niin voisin varmaan hyvin saada arkkuhautauksen. Tahtoisin tietty sen olevan mahdollisimman ekologinen! Tuhkaus taas on melkein pakko isoissa kaupungeissa nykyisin. Ei mulla sitäkään vastaan mitään ole, tahdonpa vaan sanoa etten pelkää sitä ajatusta maatumisesta. Se oli sitä aikaa kun tuli luettua jotain tyhmiä Stephen Kingin kauhuromaaneja ja haudoista nousevia puolimätiä kalmoja.. TYHMÄÄ! Katsoin viime yönäkin sellaisen kauhuelokuvan, joka varmaan nuorempana olisi saanut mut kiljumaan kauhusta ("Elävien kuolleiden yö"), mutta viime yönä kiljuin naurusta paikoitellen..! Varmaan joku 13 v. olisi ihan tärinöissään - sellaisten ei pitäisi katsoa tuollaisia elokuvia. Vaan kolmekymppinen Suklis ei pelkää!

Ensi viikolla..

.. onkin luvassa lääkärikäynti! Jutellaan siitä miten Citalopramit on vaikuttaneet! Se on keskiviikkona, se lääkäri siis. Ja sitten on tiedossa siivousta. Lauantai ja sunnuntai ovat MÄSSYä. :)

En ole kauheasti ajatellut MÄSSYä, mutta tosiaan, niitä Maraboun kreemitäytteisiä pääsiäismunia saatan joutua ostamaan rasiallisen, koska ne ovat niin hyviä! Ja olen ansainnut sellaisen, tai kaksi. ;)